Elo on yhä melko ikävää, mutta silti:
eivitsieivitsieivitsieivitsi.......
Kallio, Siltasaarenkatu, 22 neliöö mut silti, halpa vuokra, ei haittaa vaikka sen omistaa lohjalainen poikamies joka hengaa siellä viikonloppuisin kun mä en ole siellä, kaikki vieressä, ihan kaikki, ja mä saatan-saada-sen.
Olen:
-ollut rakentamassa saunan perustuksia sadan kilometrin päässä Rovaniemeltä
-istuttanut 200 kuusentainta, tuli hyvä mieli vaikka sain joka sisäänhengityskerralla kaksi hyttystä nieluun
-mennyt katsomaan neuroottista ahmaa ja muita hyvinvointia säteileviä eläimiä Ranualle ja niellyt itkua
- just nyt likaisissa vaatteissa Kuusamon Tropiikin alakerran nettikoneella kuppi mustaa kahvia vieressä ja odotan siskoa ja sen lasta pulikointihetkeltä, tänään ajetaan Hämeen korpeen ja sit pääsen aamujunalla Hyvinkäälle katsomaan melankolista naista joka mut tähän maailmaan punkes noin kakskyt vuotta sitten.
Nyt menen antamaan koiralle vettä ja lohduttamaan sitä, kun se joutuu odottamaan auton takatilassa mun lätkäkassin vieressä. Vitsi sillä on surullinen kuono.
eivitsieivitsieivitsieivitsi......
28. kesäkuuta 2007
14. kesäkuuta 2007
Liikahduksia
Pakkaan.
Koetan pakata.
Äiti soitti, aloin pälättää miten matka Kemijärveltä Hyvinkäälle maksaakin vain 37 euroa, voin muuton jälkeen käväistä vain tentissä ja sitten lähteä siskon ja sen nelivuotiaan ja koiran kanssa Lappiin ja te porukat tulla perästä ja sit mä junailla takaisin etelään ennen kuin työt alkaa , täällä sataa, heitänkö ton jeesuksenaikaisen pöytälampun pois, Hämeenlinnasta tuli sähköpostia muttei vielä työlistoja, saatan tulla vasta huomenna sinne lukemaan, tänne oli tullut lasku jonka eräpäivä oli 6. päivä, hyvästi luottotiedot, mulla on liian vähän laatikoita ja Janne tuleekin vasta maanantaina muuttamaan mut pois täältä.
"Mulla voi olla syöpä."
Koetan pakata.
Äiti soitti, aloin pälättää miten matka Kemijärveltä Hyvinkäälle maksaakin vain 37 euroa, voin muuton jälkeen käväistä vain tentissä ja sitten lähteä siskon ja sen nelivuotiaan ja koiran kanssa Lappiin ja te porukat tulla perästä ja sit mä junailla takaisin etelään ennen kuin työt alkaa , täällä sataa, heitänkö ton jeesuksenaikaisen pöytälampun pois, Hämeenlinnasta tuli sähköpostia muttei vielä työlistoja, saatan tulla vasta huomenna sinne lukemaan, tänne oli tullut lasku jonka eräpäivä oli 6. päivä, hyvästi luottotiedot, mulla on liian vähän laatikoita ja Janne tuleekin vasta maanantaina muuttamaan mut pois täältä.
"Mulla voi olla syöpä."
7. kesäkuuta 2007
Keshä
Kaikenlaista.
Oon:
-saanut joo-oikeuden ensi vuodeksi - kehitysmaatutkimuksen laitos varmaan järisee liitoksissaan
-käynyt Taikin kokeissa: tipuin ensimmäisessä karsinnassa vaikka näkemäni perusteella 50% siellä olleista teki 100% paskempaa duunia kuin minä [sääliksi kävi niitä, jotka eivät a) osanneet piirtää, b) tunteneet Helsinkiä ollenkaan]
-vältellyt Tampereelle menoa ja siellä oloa - sanoin irti vuokrasopimukseni viime kuussa ja nyt pitäis kuun loppuun mennessä taas muuttaa, en vittu jaksa
-vältellyt myös kesätentteihin lukemista, etiikan kirja onkin Vaikea ja kaksi kirjaa teollistumisen vaikutuksista yhteiskuntaan liikaa (tuubaa)
-saanut opintotuen sekä palkan (!) ajoissa, nyt on rahaa ostaa kaikkea hyvää ruokaa
-syönyt liikaa
-siivonnut porukoiden vinttikomeron ja heittänyt 50 kiloa tavaraa roskiin, jotka olisi pitänyt heittää roskiin jo kymmenen vuotta sitten
-käyttänyt yksiä ja samoja, nyt lähinnä silliltä tuoksuvia tennareita, tässä säässä
-inventoinut kahdella paikkakunnalla ja lopulta laittanut verokortin mukana väärän tilinumeron
-käväissyt Tolsassa, silittänyt koiranpentua, pomppinut trampoliinilla juhlamekossa ja sukkahousuissa ja tämän jälkeen, mieli tyhjänä, katsellut Hakaniemessä kuinka uudet ylioppilaat juhlivat ei-mitään.
Töiden alkuun ei ole enää hirveän kauan, tilillä on jonkun verran rahaa, ulkona paistaa arska, pitäis ettiä kämppää Helsingistä (kukaan?) ja venytellä enemmän.
Nyt just olen kirvoissa ja lukenut Azkabanin vankia Etiikan teorioiden sijaan.
Sellasta.
Oon:
-saanut joo-oikeuden ensi vuodeksi - kehitysmaatutkimuksen laitos varmaan järisee liitoksissaan
-käynyt Taikin kokeissa: tipuin ensimmäisessä karsinnassa vaikka näkemäni perusteella 50% siellä olleista teki 100% paskempaa duunia kuin minä [sääliksi kävi niitä, jotka eivät a) osanneet piirtää, b) tunteneet Helsinkiä ollenkaan]
-vältellyt Tampereelle menoa ja siellä oloa - sanoin irti vuokrasopimukseni viime kuussa ja nyt pitäis kuun loppuun mennessä taas muuttaa, en vittu jaksa
-vältellyt myös kesätentteihin lukemista, etiikan kirja onkin Vaikea ja kaksi kirjaa teollistumisen vaikutuksista yhteiskuntaan liikaa (tuubaa)
-saanut opintotuen sekä palkan (!) ajoissa, nyt on rahaa ostaa kaikkea hyvää ruokaa
-syönyt liikaa
-siivonnut porukoiden vinttikomeron ja heittänyt 50 kiloa tavaraa roskiin, jotka olisi pitänyt heittää roskiin jo kymmenen vuotta sitten
-käyttänyt yksiä ja samoja, nyt lähinnä silliltä tuoksuvia tennareita, tässä säässä
-inventoinut kahdella paikkakunnalla ja lopulta laittanut verokortin mukana väärän tilinumeron
-käväissyt Tolsassa, silittänyt koiranpentua, pomppinut trampoliinilla juhlamekossa ja sukkahousuissa ja tämän jälkeen, mieli tyhjänä, katsellut Hakaniemessä kuinka uudet ylioppilaat juhlivat ei-mitään.
Töiden alkuun ei ole enää hirveän kauan, tilillä on jonkun verran rahaa, ulkona paistaa arska, pitäis ettiä kämppää Helsingistä (kukaan?) ja venytellä enemmän.
Nyt just olen kirvoissa ja lukenut Azkabanin vankia Etiikan teorioiden sijaan.
Sellasta.
20. toukokuuta 2007
ei hrrnjuml
ylämäki, alamäki
ylämäki, alamäki
ylämäki, alamäki
alamäki
alamäki
alamäki
pilsneriä en ota enää ikinä
ylämäki, alamäki
ylämäki, alamäki
alamäki
alamäki
alamäki
pilsneriä en ota enää ikinä
19. toukokuuta 2007
Life iz good
Töissä. Laitoin ensi kertaa vuosiin korkokengät jalkaan kesän kunniaksi, suhtautumiseni kopisteluun on jossain ylpeyden ja häpeilyn rajamailla.
Onnistuin alkajaisiksi rikkomaan käsityökoulun uutuuttaan kiiltelevän, pleksisen ständin. Toivon mukaan sitä ei oteta palkasta.
Äiti oli kiva, äiti osti mulle repullisen ruokaa.
Olen kärsinyt ajatuksesta, että sain kesätyön jota en todellisuudessa ansaitse. Tai sitten mulla kävi munkki, säkä ja tuuri. Lohduttaudun ajatuksella, että saan työstä luvattoman huonoa palkkaa. Se alkaakin vasta heinäkuun puolella, jättäen allekirjoittaneen selviämään opintotuella.
Aion juhannuksen jälkeisen kesäkuun viikon elää vanhempien kustannuksella - sen hintana lienee se, että ajan outoa autoa tuhat kilometriä pohjoiseen ja siedän ääliösukulaisten läpänheittoa mun naiiviudesta, eli siitä että jos niitä kaloja on pakko nostaa verkoilla rehevöityneestä järvestä, niin voisko ne vaikka tappaa heti eikä jättää tukehtumaan. Mä sentään olin siitä porukasta ainut, jolla oli aivoja hakata loukkuun kitumaan jäänyt hiiri halolla hengiltä.
No, eihän sillä kärsimyksellä mitään väliä ole. Lisää ahmanrautoja metsiin!
Olen kärsinyt liikalihavuudesta sekä siitä, että sipsit maksavat megapusseissa vähemmän kuin 75 gramman pakkauksissa.
Olen kärsinyt tuskasta, johon auttaisi vain jokaisen ydinvoimaa kannattavan, rotuajattelevan ja viisivuotiaan lapsensa sotilaan maastokuosiin pukevan ihmisen välitön ja väkivaltainen sterilointi.
Olen kärsinyt niskakivuista ja siitä ajatuksesta, että antiikin tekstikurssin (muuttunut) kirjallinen tehtävä pitäis jossain vaiheessa tehdäkin. Aion saada yliassistentilta makeilupisteitä valitsemalla tarkasteluni alle nimenomaan roomalaisen naisen elämänkaaren.
Olen kärsinyt liiasta alkoholinkäytöstä. Havahduin ongelmaan kahden tosiasian kautta: 1) lompakko on aina täynnä baarikuitteja, 2) tilillä on hälyttävän vähän rahaa.
Olen kärsinyt kihelmöinnistä, johon auttaisi vain poliittisesti aktiiviseksi ryhtyminen.
Onnistuin alkajaisiksi rikkomaan käsityökoulun uutuuttaan kiiltelevän, pleksisen ständin. Toivon mukaan sitä ei oteta palkasta.
Äiti oli kiva, äiti osti mulle repullisen ruokaa.
Olen kärsinyt ajatuksesta, että sain kesätyön jota en todellisuudessa ansaitse. Tai sitten mulla kävi munkki, säkä ja tuuri. Lohduttaudun ajatuksella, että saan työstä luvattoman huonoa palkkaa. Se alkaakin vasta heinäkuun puolella, jättäen allekirjoittaneen selviämään opintotuella.
Aion juhannuksen jälkeisen kesäkuun viikon elää vanhempien kustannuksella - sen hintana lienee se, että ajan outoa autoa tuhat kilometriä pohjoiseen ja siedän ääliösukulaisten läpänheittoa mun naiiviudesta, eli siitä että jos niitä kaloja on pakko nostaa verkoilla rehevöityneestä järvestä, niin voisko ne vaikka tappaa heti eikä jättää tukehtumaan. Mä sentään olin siitä porukasta ainut, jolla oli aivoja hakata loukkuun kitumaan jäänyt hiiri halolla hengiltä.
No, eihän sillä kärsimyksellä mitään väliä ole. Lisää ahmanrautoja metsiin!
Olen kärsinyt liikalihavuudesta sekä siitä, että sipsit maksavat megapusseissa vähemmän kuin 75 gramman pakkauksissa.
Olen kärsinyt tuskasta, johon auttaisi vain jokaisen ydinvoimaa kannattavan, rotuajattelevan ja viisivuotiaan lapsensa sotilaan maastokuosiin pukevan ihmisen välitön ja väkivaltainen sterilointi.
Olen kärsinyt niskakivuista ja siitä ajatuksesta, että antiikin tekstikurssin (muuttunut) kirjallinen tehtävä pitäis jossain vaiheessa tehdäkin. Aion saada yliassistentilta makeilupisteitä valitsemalla tarkasteluni alle nimenomaan roomalaisen naisen elämänkaaren.
Olen kärsinyt liiasta alkoholinkäytöstä. Havahduin ongelmaan kahden tosiasian kautta: 1) lompakko on aina täynnä baarikuitteja, 2) tilillä on hälyttävän vähän rahaa.
Olen kärsinyt kihelmöinnistä, johon auttaisi vain poliittisesti aktiiviseksi ryhtyminen.
10. toukokuuta 2007
jäin yhden velkaa
Maanantai. Ai että.
Junalla Tampereelle maailmanhistorian tenttiin. Soitto sairaalasta, confuziooni. Perillä teen loppuun elämäkerrat ja rukoilen Juppiteria, et pääsisin sillä paskanmussutuksella ja vähäisellä sivumäärällä läpi. Lähtiessäni viime minuutilla tenttiin huomaan, etten ole ehtinyt soittaa Hesariin peruakseni tilausta enkä sairaalaan uusiakseni reseptejä. Kipaisen tenttiin, jonka neljä kysymystä aiheuttavat puolen tunnin lamaannuksen ennen kuin tartun itseäni niska-perse -otteella niskasta ja perseestä, ja lähtiessäni sieltä sanoo äidin ääni puhelimessa, että jossain on joku tulipalo. Tampereelta ei pääse junalla pois. Juoksen autiolle asemalle, jolta junani lähtee onneksi vaikeuksia vailla.
Ennen Lempäälää juna hiljentää. Edellä ajavalla pendolinolla on teknisiä ongelmia, ja se pitää päästää peruuttamaan takaisin Tampereelle. Peruutamme muutaman kilometrin edelliselle vaihteelle, ja jatkamme sitten matkaa, mateluvauhtia.
Juuri ennen Lempäälää vilkaisen ulos, ja näen seitsemän kehässä seisovaa palomiestä keskellään runnoutunut miehenruumis, pää irti vartalosta.
Hämeenlinnan jälkeen kuulutus kertoo, että lähijuna Lahteen odottaa nyt yli kaksikymmentä minuuttia myöhässä olevan junamme matkustajia, mutta H-juna Helsinkiin ei.
Tämäkin juna on myöhässä. Odotan yli puoli tuntia Riihimäen asemarakennuksessa seuraavaa junaa humalaisen, housuihinsa kusseen miehen ahdisteltavana.
Menen ulos laiturille. Alkaa sataa.
Muuten viikko on ollut ihan jees.
Raisun keikan veti mies täällä tänään. Hikoili enemmän kuin Jeesus eikä basisti hymyillyt.
Mut pitäähän Risto kokea ilman korvatulppia.
Sain tentistäkin vitosen.
Junalla Tampereelle maailmanhistorian tenttiin. Soitto sairaalasta, confuziooni. Perillä teen loppuun elämäkerrat ja rukoilen Juppiteria, et pääsisin sillä paskanmussutuksella ja vähäisellä sivumäärällä läpi. Lähtiessäni viime minuutilla tenttiin huomaan, etten ole ehtinyt soittaa Hesariin peruakseni tilausta enkä sairaalaan uusiakseni reseptejä. Kipaisen tenttiin, jonka neljä kysymystä aiheuttavat puolen tunnin lamaannuksen ennen kuin tartun itseäni niska-perse -otteella niskasta ja perseestä, ja lähtiessäni sieltä sanoo äidin ääni puhelimessa, että jossain on joku tulipalo. Tampereelta ei pääse junalla pois. Juoksen autiolle asemalle, jolta junani lähtee onneksi vaikeuksia vailla.
Ennen Lempäälää juna hiljentää. Edellä ajavalla pendolinolla on teknisiä ongelmia, ja se pitää päästää peruuttamaan takaisin Tampereelle. Peruutamme muutaman kilometrin edelliselle vaihteelle, ja jatkamme sitten matkaa, mateluvauhtia.
Juuri ennen Lempäälää vilkaisen ulos, ja näen seitsemän kehässä seisovaa palomiestä keskellään runnoutunut miehenruumis, pää irti vartalosta.
Hämeenlinnan jälkeen kuulutus kertoo, että lähijuna Lahteen odottaa nyt yli kaksikymmentä minuuttia myöhässä olevan junamme matkustajia, mutta H-juna Helsinkiin ei.
Tämäkin juna on myöhässä. Odotan yli puoli tuntia Riihimäen asemarakennuksessa seuraavaa junaa humalaisen, housuihinsa kusseen miehen ahdisteltavana.
Menen ulos laiturille. Alkaa sataa.
Muuten viikko on ollut ihan jees.
Raisun keikan veti mies täällä tänään. Hikoili enemmän kuin Jeesus eikä basisti hymyillyt.
Mut pitäähän Risto kokea ilman korvatulppia.
Sain tentistäkin vitosen.
7. toukokuuta 2007
Lebenskunst
Neljän tunnin kuluttua käyn päättämässä perusopintoni vikassa peruskurssitentissä. Tosin ei ole lainkaan varmaa, että pääsen läpi. Nohhh.
Sain taidehissankin pelätystä tentistä nelosen, lukematta jäi vaikka yritys oli kova.
Sain junassa soiton Hyvinkään sairaalasta. "Me saatiin tänne tällainen kummallinen lappu, jossa ei ole minkään tahon leimaa, ja joka kertoo että sä olet muuttanut Hyvinkäälle. Et tuutko verikokeisiin?" Kiitos Tays, kiitos Juha Mieto. Ei sen leiman laittaminen olis ollut niin vaikeaa, eikä vähiten senkään tarkistaminen, olenko mä todella muuttanut.
Toissapäivä lurahti taas hokeman "kaks bissee" toisteluksi, vaikka yritys päinvastaiseen oli kova. Eilen taas piti lukea tenttiin, mutta jäin mieluummin ylitöihin siirtelemään tiskejä saksalaisen vieraan jäljiltä. Olin myös töykeä erään lapsen amerikkalaiselle äidille, koska se aloitti eikä sen asennetta auttanut lainkaan selitykseni, etten edes ole töissä taholla, jonka asioista minun olisi seikkaperäisesti pitänyt osata kertoa.
Saapuessani Tampereen kämpille luin Hesarikasan välistä pilkistäneestä lapusta lapsenkäden tekstin helvetin homo.
Sain taidehissankin pelätystä tentistä nelosen, lukematta jäi vaikka yritys oli kova.
Sain junassa soiton Hyvinkään sairaalasta. "Me saatiin tänne tällainen kummallinen lappu, jossa ei ole minkään tahon leimaa, ja joka kertoo että sä olet muuttanut Hyvinkäälle. Et tuutko verikokeisiin?" Kiitos Tays, kiitos Juha Mieto. Ei sen leiman laittaminen olis ollut niin vaikeaa, eikä vähiten senkään tarkistaminen, olenko mä todella muuttanut.
Toissapäivä lurahti taas hokeman "kaks bissee" toisteluksi, vaikka yritys päinvastaiseen oli kova. Eilen taas piti lukea tenttiin, mutta jäin mieluummin ylitöihin siirtelemään tiskejä saksalaisen vieraan jäljiltä. Olin myös töykeä erään lapsen amerikkalaiselle äidille, koska se aloitti eikä sen asennetta auttanut lainkaan selitykseni, etten edes ole töissä taholla, jonka asioista minun olisi seikkaperäisesti pitänyt osata kertoa.
Saapuessani Tampereen kämpille luin Hesarikasan välistä pilkistäneestä lapusta lapsenkäden tekstin helvetin homo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)