Viimeinkin löysin sinut

Minä palaan jalanjäljilleni

Kesä Helsingissä. Aikaisia työaamuja autioilla kaduilla, kosteita iltoja joissa alvaltti tuoksuu. Hetkiä Karhupuiston kahvilassa - viereisessä pöydässä puhutaan vanhasta Punavuoresta, petankipallot tymähtävät. Pimeä tulee myöhään. Vedän verhon syrjään, kaadan yrteille vettä, ja huomaan sisäpihan ylle syttyneet iltatähdet.

Tänään Porthaninkadulla lauloivat pääskyset, ja kaksi vinttikoiraa tanssi pitkin Viidettä linjaa. Ymmärsin rakastavani tätä kaupunkia silloinkin, kun jaloissa painaa työvuoro ja pieni sade tunnustelee katukivetystä. Olen ajatellut lähtemistä paljon, ja muuttaminen surettaa minua. Täällä minulla on hyvä olla.

Mutta kun kaikkea ei voi saada.

Haastelu

Vastaan Suketuksen haasteeseen, mutten itse haasta ketään. Kerro itsestäsi, jos niin tahdot!

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
1. Puistotyöntekijä. Ulkotyö huumeneulojen siivoamisineen heinäkuun helteessä vei mehut täydellisesti. Viihdyin työssä kuitenkin yllättävän hyvin, kiitos mukavien työtovereiden ja tietynlaisen vapauden. Tänään mennään haravoimaan, koska huvittaa. Myös ns. haba kasvoi kohisten.
2. Arkistonhoitaja. Muutama kuukausi lasten eri puolilta maailmaa tulleita piirustuksia järjestellen oli mukavaa aikaa. Kuunneltiin paljon MC Hammeria ja vaihdeltiin muotokuvamummon viiksiä. Myöhemmin toimin näyttelynvalvojana samassa paikassa ja hyväksikäytin kopiokonetta enemmän kuin lääkäri määrää.
3. Museoapulainen kahdessa museossa. Toisessa pääsin vahtimaan Gallen-Kalleloita viiden euron tuntipalkalla, toisessa siivosin vessoja, puhuin saksaa venäläisille ja luin kesätenttiin kahvilan hiljaisina päivinä.
4. Marketin kassa. Homma kysyy pitkää pinnaa, pitkää pinnaa ja pitkää pinnaa. Kokemuksesta psykiatrina ja vartijana toimimisesta voisi myös olla hyötyä.

Neljä televisio-ohjelmaa, joita (televisiottomuudestani huolimatta) tykkään katsella:
1. House. Nammmm.
2. Deadwood. Pieni talo preerialla saa kyytiä.
3. Simpsonit. Kestävät katsomista yllättävän hyvin. Sopivat niin humalaan, krapulaan kuin raittiuteenkin.
4. Eduskunnan kyselytunnit. Oi onnea, jos sattuu avaamaan telkkarin jossain oikeaan aikaan. Tosin kaipaisin suomalaiseenkin salikäyttäytymiseen jonkinlaista tuolinheittelyä laimeahkon suunsoiton sijaan.

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
1. Lappi. Kaikki kesät viimeisimpiä lukuunottamatta. Lasken lomaksi vedenkannon, verkkojen kokemisen, halonhakkuun, ruoanlaiton puuhellalla, kuusentainten istutuksen, luuttuamisen, ikkunanpesun, marjojen poiminnan ja talon kunnostamisen.
2. Kreeta. Olin pieni, enkä juuri muista muuta kuin syntymäpäiväkseni ostetun käpykakun ja sen, että iltaisin tuuli julmetusti.
3. Tunisia. Esiteini-jeepau juoksi hotellin lähellä sijaitsevalla poliisihevostallilla ja poltti naamansa kokonaan.
4. Kypros. Loma äidin kanssa sesonkiajan ulkopuolella, ihan jees!

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:
1. Facebook.
2. Lempiblogit.
3. Uutissivustot.
4. Verkkopankki. Jos se saldo olis kasvanut viime kerrasta?

Neljä lemppariruokaani ovat:
1. Pesto.
2. Lasagne. Jos vaan useammin jaksaisi tehdä.
3. Hernekeitto. Oikeesti!
4. Uudet perunat, kookoskermakastike kantarelleilla ja viljapihvit sinapilla.

Neljä paikkaa, jossa olisin mieluummin nyt:
1. Junassa matkalla tämäniltaisiin kemuihin, jotka peruuntuivatkin.
2. Karhupuiston kahvilassa juomassa veriappelsiinilimsaa.
3. Tässä samalla penkillä kotona sen jälkeen, kun olen jo jaksanut pyykätä, siivota, tiskata ja tehdä kaikki loput saksankurssin rästitehtävät.
4. P:n kanssa jonottamassa toisen paikkakunnan sairaalan päivystykseen. Ei oo hyvä olla yksin.

Teen kaiken uudestaan

Elämäni on kutistunut työntekoon, verioksennusten väistelyyn kotirapussa, työeväiden väsyneeseen laittoon ja torkkunapin paineluun kuolaisen tyynyn ja likaisten lakanoiden välissä. Kuljen punaisen sateenvarjon kanssa töihin, ostan puolalaisen omenan ennen vuoron alkua. Istun pukuhuoneen penkillä seinään tuijottaen, kunnes pitää mennä kassapohjan kanssa palvelemaan ahdistavan lämpimästä sateesta pahantuulisia kanssaihmisiä. Tänään suuntasin urallani ylöspäin, sillä pikkuhousunsuojien hyllyttämisen sijaan rahastin yhdeksän tuntia. Vau, niin pitkä vuoro. Siitähän saa jo rahaa, luonnehti työtoverini, mutta unohti minun nauttivan vasta harjoittelijanpalkkaa. Heinäkuussa liksa nousee, ja saan juhlia yli yhdeksän euron tuntipalkkaa. Mitä luksusta.

Syön samaa ruokaa päivästä toiseen. Rahaa ei edelleenkään ole eikä tule. Kylpyammeen alla lienee hometta. Sähkölasku roikkuu maksamatta, pyykkituvan seinään oli joku vetänyt tappouhkauksen. Lokit rääkyy torin yllä, tuuli repii ihon irti. Takapuoli leviää, rits räts. Koneet hajoo ja lunta sataa.

Toisaalta torilta puoli-ilmaiseksi saamani valkoiset neilikat puhkesivat kukkaan, basilikani kukoistaa ja kesän linnut nauravat rappuparvekkeen kaiteella. Tavastialla ihmiset olivat yhtä liikuttunutta massaa, kun lavalta julistettiin sodan päättyneen - palatkaa Pariisiin. Kasvinkaupunkini markkinoilla voitin Unicefin arvalla huonekasvin, jolla on kummallinen nimi, ja reppuuni mahtui monta kirjaston poistomyyntien löytöä. Kotikotona maukui kissa, kurisi kättäni vasten ja nosti tassunsa poskelleni. Soluasunnon keittiössä oli kaalikeitto lämmintä, ja minua vastapäätä tuikkivat siniset silmät. Minut saatettiin jälleen junaan, niin kuin vuosia sitten. Pidimme asemalipan alla sadetta, kun pikkukaupungin taivas synkkeni ja männyt hohtivat mustia pilviä vasten. Nukuin yön unia näkemättä, ja kun heräsin ennen kellon soittoa, oli ilma jo puhdistunut. Merilinnut huusivat. Kävelin töihin kevyin kengin, taskussani kivi, jonka poimin Latvianmeren rannalta.

Even though it hurts

Eilen pikapikaa matkasin Tampereelle kypsyysnäytteeseen. Luin aamujunassa omaa tutkielmaani läpi, mutustin omenaa ja katselin ohi vilistäviä vaaleanvihreitä maakuntia. Tunsin kummallista onnentunnetta, ja ymmärsin olevani omimmassa tilassani matkalla. Toisaalta lähteminen on ollut minulle aina vaikeaa, ja on yhä. Mutta päästessäni matkaan tuntuu, etten halua seisahtua koskaan.

Liike ja muutos on hyvästä. Myöhemmin illalla istahdin hetkeksi kahteen paikkaan, ensin synttärietkoille parin korttelin päähän ja tuonnempana Toveriin. Hyvää seuraa, juomaa ja ruokaa, ja Euroviisut kovaa ja korkealta. Vakuutuin jo esikatselujen aikaan, että sittemmin voittaneessa kappaleessa on imua - täydellinen sekoitus kansanmusiikin poljentoa ja lingua francaa, esittäjänään maahanmuuttajaperheen kaksikielinen jälkeläinen. Mikä voisi paremmin edustaa Eurooppaa?

Nyt lämmitän Keijon parantamaan töistä kipeytynyttä selkääni. Mitkään sunnuntailisät eivät ole tämän arvoisia. Kun olen iso, voitan lotossa, jotta voin aina olla matkalla.

Gewitter

On satanut. Pilvet ovat riippuneet raskaina massoina torien yllä, kerrostalot heijastuneet katujen lätäköistä ja pisarat valuneet pitkin kevätpölystä harmaata ikkunaani. Viimeiset kurssitehtävät ovat odottaneet ahkeraa hetkeä, jona jaksaisin kääntää EU-jargonia saksasta suomeen tai sukeltaa kansalaisuuden syvimpiin syövereihin. Ruohosipulini on kurotellut ikkunalasia kohti mullat kuivina, ja minä olen kulkenut töissä silmät tyhjinä. Eräs asiakas sen tiivisti, sen miksei oikein jaksa: En mä nyt viitti, kun hiki valuu ja on hirvee nälkä. Kevätkukkani lehdet ovat kääntyneet synkänvihreään. Toivon ukonilmaa.

Kangistumis tyystilys helpotti tänä aamuna, kun sain tietää saaneeni lisävuoroja vuokranmaksukyvyn varmistamiseksi sekä kandini hyväksytyn hyvällä arvosanalla. Ehkä kaikki järjestyy, vaikken juuri nyt tiedäkään sanoa tulevaisuuttani edes puolen vuoden päähän. Sen tiedän, että kesäkuussa ajan veljeni kanssa viikoksi Lappiin. Aion kunnostaa taloa, jonka komeroissa olen lapsena sotkenut pappani kalaverkot, katsellut suurta ihastusta ja pelkoa tuntien piharakan päällä aurinkoa ottavia kyitä ja kuunnellut niittyjen päällä nukkuvaa hiljaisuutta.



Savottatarinoiden keskellä muistan ensimmäisen kerran mielenkiintoni menneisyyteen heränneen. Se vinkui airojen hankaimissa, pyöri heinänä maitokärryjen pinnoissa. Se odotti maakellarin pimeydessä ja tuli iholle saunaksi muutetun kesäkeittiön nurkista, kun raaka aurinko osui lauteilta näkyvien koivujen valkoisiin kylkiin ja kun tuuli kävi erämaajärven reunoilla kasvavaan niittyvillaan. Se kutitti sisällä, kun seurasin äitiäni yli vaiteliaan hillasuon ja kuuntelin nevan vaimentamia askeleitani vasten pitkospuiden ratkeillutta pintaa. Peräkammarissa näin yöauringon kiihdyttämiä unia, joissa porot juoksivat metsän takana ja taivaanranta kyti verenkarvaana.

Ukkonen tahtoo kiertää sen talon yhä, mutta kohdalle osuessaan se raivoaa koko voimallaan, mykistää järven ja riuhtoo kasvimaan aitaa. Se ei kuitenkaan kestä kauan, ja tyynen tultua puhkeavat kaikki linnut laulamaan yhtä aikaa.

Bumbulibubuu

Peilikuvassa hymyilee joku ihan kiva tyyppi. Proseminaariesitelmäni muuttui käyväksi kandidaatintutkielmaksi silkalla liitekarttojen lisäämisellä. Töissä on mukavaa. Kevätkukkani kukoistaa ikkunalaudallani, peippo laulaa sisäpihan puussa. Postiluukustani puskee hyvää luettavaa laskujen sijaan. Kesästäni tulee aurinkoinen, ja minä aion pitää hauskaa.


Kummallisia aikoja, ystävät hyvät. Elän kuvitelmien maassa.