Talavi

Tänään oli ensimmäinen liukas aamu. Ja oikein pimeä. Sorsalammen jää kantaa jo kolme koirasta vierekkäin. Pyöränavain katkeaa lukkoon lähipäivinä.

Kalenterinsivulle tämän viikon otsikoksi kirjoittamani rivi "ns." paskaviikko on ainakin tähän mennessä toteuttanut itseään. Eilen sörssäisin aamutuimaan ainedidaktiikan tentin ja päälle vielä harkkatunninkin. Olen nyt kokenut sen monta, monta kertaa opettajalle uran aikana tulevan hetken, kun päänsisus nyrjähtää kesken lauseen kanavien väliin. Mukavaa se valkoinen kohina. (Odottelen ruskeaa nuottia.)

Väsyttää tää häsläys. Ei auta kahvi. Viikonloppuna oli ihanaa vain katsella levy levyn perään viihdettä poikkiksen kainalosta ja nautiskella (tarjotusta!) ravinteliruoasta. Nyt onkin asteen vaikeampaa palella yksin vetoisassa kämpässä, pyykätä pussia pienemmäksi, syödä illalliseksi ei näin -ruokaa (sipulia, makaronia, soijarouhetta, yrttisuolaa) ja vääntää loppumattomia pedahommia vasemmalla silmällä. Seminaari uinuu koskemattomana. Uinukoot. En jaksa.

Pimeetä

Jännä tää ikä. Alkoon kun menen, kysytään paperit. Postissa tiedustellaan, että onhan mun lapsilla jo heijastimet.

Rarmos Ybrehtar

Sain äsken luukkuuni uuden jääkaapin. Tadaa! Käyttöohje on tosin näköjään survottu Google Translatorin läpi kuin sikanauta konsanaan. Nohh, ehkä se tuosta. Edellinen kaappi järjesti vielä ylläripyllärin viimeisenä päivänään - kuuden tunnin sulattelun jälkeen jostain vielä lirui harvinaisen itsepintaista vettä. Nyt se on vuokraemännän murheena. Kaukana täältä. Kiitän.

Olen viettänyt viimeiset kolme päivää täysin irrallani radanvarsikaupungin rauhassa. Teki hyvää. Marokkolainen pata seuranaan hyppysellinen Housen vitoskautta huuhtelivat hyvin onteloita. Rapsuttelin läpi kolme kissaa ja yritin auttaa vitosluokkalaista matikanläksyissä. On noi jakokulmatkin näköjään päässeet unohtumaan. Meitsiltä siis. Melkein hävetti. Nyt sopisi kovasti tehdä ainedidaktisen tutkimuskurssin artikkelianalyysiä, lueskella semmakirjallisuutta, tehdä ensi maanantaille kiva tuntisuunnitelma (en näköjään edes muista tunnin aihetta... on se jossain kalenterissa) ja opetella taidekasvatuskurssille yksi tuhannen ja yhden yön satu (...). Kivasti jaksaa. Tai sitten ei. Väsyttää. Pitänee mennä nukkumaan tahi sekoan.



Yllä esimerkki toiminnosta, jonka avulla eräällä pedakurssilla välttää sekoamisen.

Kyllä Jeeves hoitaa

Ensimmäinen ihan yksin pidettävä tunninrykäisy lähestyy, ja on enää alle vuorokauden päässä. Aion selvitä. Hoin sitä tänään puolen minuutin välein kosmisen pökäleen luennolla (kas, lempi-ilmiötäni substanssimaterialismia), joten se luonnistunee myös luokkatilanteessa. Päätin puhua sotagloorian sijaan ripulista. Ans kattoo, kuin akan käy.

Kakasta kukkaruukkuun. Olen viime aikoina tekohengitellyt nurkkaan kuollutta blenderiäni ja palannut surauttelemaan kaikenlaista taivaspalaa. Muutama viimeisin smoothie-viritys on näyttänyt tältä:



Herkkuun laitetaan maksimissaan kolme desiä esimerkiksi Pakkasmarjan MarjaMix-sekoitusta (mansikkaa, mustaherukkaa, vadelmaa), kolmisen desiä soijamaitoa, noin kolmasosapurkillinen maustamatonta soijajogurttia, loraus luomumustaherukkamehua ja niin halutessaan pikkiriikkisen sokeria. Tavaraa tulee koko illan tarpeiksi, ja hyvää on.

Torstaina olis hillityt perzeet seminaarin perään. WWWIIIII!

Buu!

Moikka vaan. Aattelin kertoa, että parhaillaan mulla on tuntisuunnitelmapohja auki tässä taustalla. Että hommia tehdään. Lauantai-iltana. Töiden päälle. Eilinen harkkatuntini meni melko perseelleen. Ihailen enemmän ja enemmän Kalkaroksen pedagogista ekspertiisiä. Naapureilla on bileet ja mulla huuliherpes ja hikka.

Kulutin taas rahaakin. Ja kirjoihin vielä. (Tosin nyt, kun olen tällainen opettajaneitinen, pitänee olla kirjojakin. Enemmän. Kaikesta. Ihanaa!) Mad Menin ykköskauden ostamista en suostu morkkistelemaan - mikä sarja!






P tietysti unohti aamulla kesken olevan kakkoskauden yöpöydälleni lojumaan, eli itsehillinnän harjoitusta on luvassa. Sitä olenkin harjoitellut viime päivinä, sen jälkeen, kun M toi kuumeessa kieriskellessäni kukkien (<3) lisäksi tarjottimellisen leivoksia. Tsuippadui.

Ensi viikko näyttää lohduttomalta. (Sitä seuraava sitäkin paremmalta, vaikka kalenterissani jostain syystä Tali-Ihantala näyttää lukevankin.) Pitänee vaan muistaa toi nesteytys.

Surut synkät jo pois unhoittuu

Flunssaa pukkaa. Ääh. Luulin jo selvinneeni tovereiden ja poikkiksen tartuntavaaroilta, mutta niin vain pitää niistää ja ryystää. Olo ei tänään seminaarikirjallisuuden metsästysreissulla ollut kovin kummoinen, joten hoitelin sitä ruokalan spagettilautasellisen lisäksi myös alennusmyyntivaatteilla, pöllösormuksella, vuokradokkareilla ja kahvilan viinimarja-smoothiella. Viime tunnit olen kuluttanut herra Attenboroughin seurassa ja maannut kuola tyynyyn valuen peiton alla. Surautin kyytipojaksi päivän toisen smoothien mustaherukoista, mustaherukkamehusta, soijajogurtista ja -maidosta. Parasta. Parhaillaanhan pitäisi koota sitä seminaarin kirjallisuusluetteloa, oli pää kainalossa tahi ei. On sanomattakin selvää, että sen sijaan kuuntelen parikymmentä vuotta vanhaa punkia ja hekottelen muistoille eilisistä Scrabble-sanoista.

Eilen olikin jännä päivä. Löysin itseni lukiolaisryhmän edestä pitämästä ensimmäistä harkkatuntiani toisen auskun kanssa. Hyvin meni, neitsytmatkaksi. Perjaintain päräytys Suomen sodasta jännittää nyt aavistuksen vähemmän. Jännitin eilistäkin tuntia huomattavasti vähemmän kuin mitä luulin, mistä olen oikein ylpeä. Hukkaan olisi sekin jännäkakka mennyt, jälleen kerran. Kun ei osu tuulettimeen, ei osu.

Huomenna onkin vuorossa pohjatunnin seurantaa. Toimittajamme on paikalla nenäliinapaketin ja kurkkupastillien kanssa. (Ensi viikkoa en jaksa edes ajatella, koska kosminen giganttipaska, ainedidaktiikka, alkaa jälleen. Voi vittu.)

HuK ja mitä näitä nyt on

Huhhuh siis. Viime päivinä olen joutunut pistämään haisuliksi - seminaaria ohjaava proffa semitervehtyi kahden viikon lentsustaan ja pari oppituntiakin on pitänyt kollegan kanssa suunnitella. Ensimmäinen harkkatunti on jo maanantaina, jaix.

Seminaarin edistymisen suhteen koin eilen ensimmäisen syvemmän aallonpohjan. Pohtimaani tutkimuskysymystä täytyy radikaalisti muuttaa, koska halajamaani arkistoon ei päästetä ulkopuolisia. Ei, vaikka olen pariinkin otteeseen roikkunut puhelimessa ja larpannut uskottavaa tutkijaa. Ottaa pattiin. Tämänpäiväinen tapaaminen oli tosin virkistävä. Tajusin, kuinka herkullisia aiheita ryhmäläisillä lopulta on. Ja miten ihana ohjaaja meillä onkaan, muisk!

Pedat paahtavat eteenpäin kuin Dr13. Tuntuu, että olen ollut tässä hommassa mukana jo ikuisuuden, vaikka kalenterin mukaan aikaa on mennyt vasta kuukausi. Norssikin tuntuu jo miltei kotoisalta. Ainakin auskujen huoneen lämpötila nousee parisen astetta, kun hypokaustiläppä alkaa. Vertaistuki on ollut verratonta. (Naamarajaa odotellessa.)



Nyt on paperit. Juhlittukin on. Juhlin lisää. Karkilla.