Suurmies kuolee jälkitautiin

Ostinpas äsken elämäni ensimmäisen hajuveden. Naiseus, minä tulen! Vielä kun oppis siveellisen käytöksen, ratsastais sulho valkoisella hevoisella kukkulan (tsihi) tak... Jep, ei musta ole tähän.

Viikonloppuna olisin hyvinkin voinut esimerkiksi syventyä semmaan, mutta pakko oli vetää Cunnialisen Weron-Maxajan kostyymi kaapista ja laahustaa työjunaan (myöhässä). Maanantain vietinkin muna tiukasti otsassa ainedidaktisen tutkimuskurssin tutkimussuunnitelman teon kanssa. Niin, niin, niin turhaa. (Tänä vuonna on huolestuttavassa määrin tullut murehdittua viemäriin kaadettuja nuoruusiän tunteja. Niitä ei saa takaisin koskaan. KOSKAAN!!) Eilen taisinkin vain lööbata - kävin silittämässä kissaa ja auttamassa äitiäni tämän uudenkarhean tietokoneen kanssa. Nyt se on tapahtunut, se kauhea asia: äidillänikin on parempi tietokone kuin minulla. Teen asialle jotain syksyllä, kun on rahaa. (As if.)

Kävin nolaamassa itseäni äsken koulullakin - harjoitteluun kuuluu nimittäin myös kaikenlaista pikkukivaa kuten päivänavauksen tekoa. Nauhoitus sujui sutjakkaasti, ottaen huomioon ettei meillä toverin kanssa ollut edes aihetta vielä paria tuntia ennen rec-napin painallusta. Soittamamme loppukipaleen pystyvät älykkäimmät päättelemään tuolta otsikosta. Ahh!

Olis kohta joku saunailtakin tarjolla, mutta taidanpa lueskella lehtiä ja koota taidekasvatuksen läppäkurssin suorituskirjaa. Ja parannella tätä kissakuumetta. Mietittiin eräs ilta aivammpaskoja (ja todennäköisiä) nimiä elukkaparalle. Neljän kärki on tällä haavaa Tyrä, Kakkis, Häntyli ja Pedro.

Piikkaa piikkaa piikkaa

Eilisen aikataulu kuristi kaulasta melkolailla tiukasti aina oluttölkin sihaukseen saakka. Meno nimittäin alkoi aamukahdeksalta ja päättyi illalla siinä puoli kahdeksalta. Aamun ohjelmaan kuului onneksi jumalattoman jorinan sijaan käynti paikallisessa ammattikoulussa. Jessus, mitä kädentaitoa! Leipomon ja konditoriapuolen tuoksut huumasivat, vaatetuslinjan vanhasta uutta -meininki herätti kateutta. Kondiittorit olivat jopa rakentaneet presidentinlinnan, jonka parvekkeelta Tartsa ja Pena vilkuttelivat. Kissat makoilivat katolla. Mieleen tuli tilata eräskin kahvimuki.

Päivä jatkui lounaalla ja bussiinhyppäämisellä. Harjoittelin luennolla multitaskausta - asian seuraamista, karkinsyöntiä ja lehdenlukua. Hyvin sujui. Paheen päälle jäimme S:n kanssa jatkamaan väsynyttä hysteriaa auskujen huoneeseen. (S tosin sai kai jotain töitäkin tehtyä.) Vanhempainiltaa havainnoidessa ajatus ei enää oikein pysynyt kasassa. Ilta jatkui keskustassa ansaitun läträämisen merkeissä. Tajusin onnekseni lähteä kotiin, kun muut jatkoivat Dorkaan - mulla on huomenna niin paljon tekemistä. Jep, hirveesti on tullut tässä tehtyä.

Kirosanat eivät nyt riitä. Julkisivuremontin tuli alkaa asuintaloni kohdalla helmikuun ensimmäisellä viikolla. Ja mihin ääneen tänään heräsinkään? RRRRRRRRrrrr-rrr-RRRRrrr---RRRRR!

Laiska töitään laskee

Huh-hah-hei. Terveisiä sunnuntaitodellisuudesta. Ei töitä, ei kiirettä, ei akuutteja dediksiä. Katsottuna on Frasierin neloskausi sekä Jeunet'n uusin, Micmacs. Tuli jotain snobbailuruokaakin kai syötyä (savutofu-kirsikkatomaatti-valkosipulioliivi-rucola-artisokansydän-pennepastaa). Syytän Nilesia. Ei, rakastan Nilesia.

Viikko on ollut tutun kiireinen didaktiikantäyteisine aamuineen. Vaivalla vaalimani joulunajan rennotus romahti kasaan jo alkuviikosta, ja verenpaine onkin päässyt paukkumaan jo moneen otteeseen (esimerkiksi nyt uuden ohjaavan opettajan ensimmäisellä ryhmänohjaustuokiolla). Vaikka nukuinkin viikolla yhteensä noin 20 tuntia, sain jotain aikaankin. Ensimmäinen harkkatunti on sovittuna, laajentavan harjoittelun työpajarunko mietittynä, jotain paskaa ainedidaktisen tutkimuksen suhteen tuulettimessa, seminaarin arkistokäynnit kalenteriin kirjattuina sekä viisaudenhammasleikkaukset varattuina. Tekemättä on enemmän. Jotain asuntoakin sopis kai etsiä - tosin sitä en onneksi joudu tekemään yksin. Uuden kämpän ja elämän (?) suhteen jaksan miettiä lähinnä vain tulevan kissani vär... luonnetta, mutta se annettakoon nyt anteeksi. Anteeeeeeeksi. P tuossa ennen kotio lähtöään vielä leikkisästi muistutti, kuka kenetkin sitten mun valmistumisen (?) jälkeen elättää. Katseeni miltei ylti S:n peilit rikkovaan voimaan.

Kävin bileetkin keskiviikkona lusimassa. Päätin pyhästi olla hankkimatta krapulaa (eeeeeei, en mä tuu enää baariin - - - no jos yhelle, kun ei olla nähty pitkään aikaan. Siirappia, anyone?), mutta niin vaan taas hengittelin huolella torstaiaamun didapläjäyksessä. Johtui varmaan univelasta, sano. Selvisin elossa ryhmätehtäväpohdinnan aikaan saavuttamani hysteriavaiheen siivellä. Toimii.

Välttelen parhaillaan kalenteriin vilkaisua, sillä kaikenlaista jännää tekemistä on taas päivät väärällään. Määh.

Minä muutin sisämaahan

Törähdin takaisin arkeen muutama tunti sitten (vaihdevian vuoksi kivasti myöhästyneen) paikallisjunan saattelemana. Pitkänpitkä joululomani oli löysä ja tarpeellinen, sen verran rankaksi pääsi syksy muodostumaan. Nyt tartun uudelleen hommiin, vaikkeivät akut varsinaisesti latautuneet olekaan. (Itku + markkinat.) Ensi viikolla jatkuu ainedida muun FUN TIMEn kanssa. (Paska + housu.) Kalenteri näyttääkin olevan tammikuun osalta jo täyttä lähellä. (Paska + tuuletin.)

Käväisin Helsingissä kismailemassa vähän tota Sammallahden Penttiä. Ai että. Kaapelitehtaan näyttely oli täyteläinen ja jälkimaultaan pitkä. Kuten retrospektiiviltä odottaa sopii, oli kuvapaljous päällevyöryvä. Loppupuolella kierrosta pään sisällä hengästytti jo pahasti, varsinkin kun jokaista vedosta olisi voinut jäädä katselemaan tuntikausiksi. Käykää ja mykistykää.


Pentti Sammallahti: Solovki, Vienan meri, Venäjä 1992. Valokuvataiteenmuseo.fi

Tää keittäis nyv vähän valeriaanateetä ja selailis eteisen lattialle kuolleita Hesareita. Jotain luntakin tuolla runollisesti ikkunan takana leijailee ja kynttilänliekki yöpöydällä lepattelee. Kivasti julkisivuremontin työmaavalot ikkunaan irvistää ja unensaantiani edistää. Eiku..!

2010

Olipahan vuosi.

Kävin ostamassa kahta tajunnankaatavaa teetä. Hiekat silmiin, vie!

Mmm bop ba duba dop ba du bop ba du dop ba du bop ba du dop ba du

Nyt alkais tää unettomuus jo saatana riittää. EM-tasoinen sängyssä pyöriminen ei paljoa jaksa naurattaa, kun päässä on soinut kahden ja puolen tunnin ajan Hansonin kappale MMMBop ja mieltä askarruttaa muun muassa erilaisten likapyykkikorien ominaisuudet. Jotain lääkettä tähän, nyt, HETI.

Vuoden viimeinen

Olen todella syvällä lomassa. Noin kahden tunnin välein pitää miettiä, mikä viikonpäivä nyt olikaan. Uneksin koko viime yön ketunpoikasista. Siivoaminen on kivaa. Radio Helsinki huutaa aamuisin (esim. nyt, 13:09 - alla auringon kaikilla vaikee/ mut aina voi pyytää apua/ eikä kukaan pysty yksin kaikkee/ täällä/ täällä) keittiön Blaupunktissa. Päivän ainoana velvollisuutena voi olla alennusmyyntien uudelleentsekkaaminen. Sieltä löytyi myös Madventuresin kolmoskausi, hunajahintaan mutta löytyi kuitenkin. Onneksi ostin.

Vuosi vaihtuu alle kellonkierron päästä. Aion silittää Karhua ja kaulailla Sandelsia. Muksua uutta vuotta kaikille teille!