Ja se siitä.
Viime aikoina olen keskittynyt finnien puristeluun, edesvastuuttomaan ja hävettävään käyttäytymiseen humalahakuisessa tilassa, siivoamiseen, tiskaamiseen sekä sarjakuvablogien seuraamiseen. Hyvinkää on näyttänyt kauneimmat kasvonsa täällä hengaillessani - taivas on ollut kirkas ja pyöränkumit pinkeitä. Seuraavaksi taitan matkan kaupungille ja ostan vanhemmilleni myöhästyneiksi hääpäivälahjoiksi pupumukit, kun kerran tililläkin näyttää vielä rahaa olevan. Huolimatta siitä, että olen viime päivät ostanut hyvää ruokaa (ja dyykannut myös, eilen löytyi ruisleipää viikoksi) ja erityisesti juomaa sekä maksanut sarjakuvatilauksia ja löytänyt uuden siistin lompakon! Olen sankari. Perjantaina tulee tuet, ensi viikoksi saattaa olla töitä, verikokeiden tulokset olivat ihan melkein jees, aurinko paistaa ja ennakkotehtävätkin ovat melkein perillevientikunnossa. Noilla ei kyllä paljon pääsykokeisiin päästä, mutta mitäpä tuosta. Huomenna lähden takaisin Helsinkiin, sutaisen loput maalaukset valmiiksi ja heitän paketin Arabiaan. Sitten voikin käydä hakemassa Kuoleman varjelukset kirjastosta ja majoittautua sänkyyn kahvikupin kanssa.
Olen myös löytänyt täydellisen kevättakin. Huonompi juttu on, että hintalapussa seisoo summa 189 euroa. Mutta mikä on täydellisyyden hinta? Se täydellisyys roikkuu juuri nyt kaupan rekissä ja odottaa, että lopetan jahkailun. Jospa vain yliviivaan Kelan kirjeestä kohdan, jossa sanotaan opintotuen ja asumislisän olevan tarkoitettu vuokran maksamiseen, niin helpottuu tämäkin. Toisaalta ne hehkuttamani talvikengät kehtasivat mennä rikki, joten asioiden tärkeysjärjestystä lienee syytä vielä miettiä. Ja taas toisaalta, talvi oli ja meni, oli kenkiä eli ei, kevääksi tarvitsen takin.
Koetan oikeasti tosissani tukahduttaa itsessäni tätä puolta, joka salaa tahtoisi tilata Trendi-lehteä, käydä joka päivä hakemassa soijamaitolattea Robertsilta kertakäyttömukissa, ostaa laukkuja, kasseja, huiveja, käsineitä, vöitä, hiuspantoja ja korvakoruja ja eritoten matkustaa. Nykyisellään tosin tunnen syyllisyyttä jo siitäkin, että kehtaan ostaa kasvihuonekurkkua kerran kuussa. Elämä tuntuu olevan tasapainoilua kahden äänen välissä - toinen sihisee Alan Rickmanin äänenpainolla toiseen korvaan, mitä ei tule tehdä, ja toinen hyrisee toiseen, miten houkuttelevaa kaikki tarpeeton on. Onneksi olen Alan Rickmanista tasaisen lumoutunut.
Nyt kutsuu pyörätie, auringonpaiste ja lopulta teatteri punatiilisen tehtaan kainalossa.
1 kommentti:
Joo, Stubbin naaman kohdalla todellakin hyi helvetti.... mietittiin just tossa oluttuopin ääressä, et onkohan tää kaikkien aikojen paras aprillipila vai mitä..
Ja turhamaisuuden äänenä kuiskuttelen korvaasi, että hyvä vaate on parempi ku ne ehkä 60 kaljaa, jota sillä rahalla saa.. Tai ainaki melkeen.. No mut huono vertaus, hyviä vaatteita kuuluu pitää (ostaa), koska hyvät vaatteet tykkää siitä ku niitä pidetään.
Ja niin toi kirjahylly, jota myös rohjoksi kutsutaan, on tosiaan sitä esittämääsi mallia, ehkä 185 cm korkee, 30 cm syvä.. Ja hyllyt on 80 cm leveitä.. siin on itseasias kolme tukipuuta, eli kahet hyllyt rinnakkain, mut lundian tyyliin yhdisteltävyys rokkaa ja saat toki vaan yhden leveyden jos haluat :)
Kaljakommausta, sori.
Lähetä kommentti