Oi, elämä.

Elo ei eilen kai osannut päättää, kullistaako vai pyllistääkö mun suuntaan, joten se päättikin olla nätisti. Heräilin hiljalleen Hyvinkäältä, pakkasin kamat ja saavuin Helsinkiin, ennakkotehtäviä viimeistelemään. Akateemisen ja Kallion hedelmällinen divarikierros kaverin kanssa huipentui kylmän oluen nauttimiseen kesäkelistä teeskentelevällä Tokoinlahden rannalla. Illalla aloitin potterinluvun, kyllästyin ja sainkin kutsun tulla Torkkelinmäelle juomaan siideriä, ketjupolttamaan ja jauhamaan paskaa. Ah auvoa.

Tämä päivä lähti hyvin käyntiin, kun puolenpäivän aikaan särvin aamukahvia ja avasin television. Ruudun täytti noin kuusivuotias vaaleatukkainen tyttö, joka tuumi: "Historia on sellasta, että äiti menee aina töihin ja sitten historialle tulee niinku suunta." Aika helvetin hyvin mietitty. Itse muutin historian suuntaa tänään sen verran, että kävin hakemassa tenttikirjan keskustakirjastosta, luin sen Potterin loppuun ja selailin Turusta saapunutta, mehevää sarjislähetystä. Mielenrauhaa rikkoivat tällä kertaa kotirapun eteen aurinkoon sammunut, juopunut mies sekä tilin saldon hermoilu Hakaniemen Sokoksen kassalla sekä apteekissa. Ostin ruokakaupasta sille rapulle oikaisseelle pari hedelmää, mutta se oli takaisin tultuani kerennyt jo häipyä pehmeämmille makoilumaille. Myöhemmin itkin puhelimessa paskaa elämääni ja sen jälkeen tekaisin salaatin Ikean metallikulhoon.

Olen luvannut monelle asiaa kysyneelle, että musta tulee isona vittumainen akka. Olen jo näin parikymppisenä huomannut, ettei se ole ollenkaan vaikeaa, riittää joskus vain sekin etten anna keskeyttää itseäni. Vielä isompana musta tulee kasa multaa, jos musta jotain soluja lääketieteellisten irrottamisten jälkeen jäljelle jää. Kohotanpa siis Aino Aallon lasillisen verran Alkon halvinta valkoviiniä tuolle vaaleatukkaiselle tytölle, sillä ollessani itse samanikäinen ajatukseni taisivat liikuskella jossain penaalinkadehdinnan ja lätäköissä loikkimisen rajamailla. Nykyisin kadehdin muilta ihmisiltä vain normaalipainoa, liikunnallista elämää, kaunista hymyä, tasapainoista luonnetta sekä pisamia. Lätäköiden sijaan löydän itseni loikkimassa määräaikaisesta työpaikasta toiseen, jotta olisi varaa maksaa matkakortti, jotta voisin käydä töissä. Hesarin tilaamisen mielekkyyttäkin olen viime aikoina kovasti punninnut, sillä tajusin aikuisuuden alkavan siitä hetkestä, jona sanomalehden annista mainokset kiinnostavat enemmän kuin uutiset. Tosin tässä entisen ulkoministerin tekstiviestien ympärillä touhottavassa ja touhottamisesta valittavassa valtakunnassa uutisten sattumainen samea virta valitettavan luonnollisesti kiinnostaa vähemmän kuin tiedot Espoon outlet-myymälöiden vain tänään -tarjouksista.

Virrasta tulikin mieleeni, että täytyy tosissaan miettiä tietä Tampereelle. Omastakin hanasta alkoi nimittäin lorista itse Vantaanjoen vesi jylhän Päijänteen sijaan. Hyvinkäällä Vantaanjokea lapsena hevosen selässä ylitelleenä ei ajatus tuon loan juomisesta oikein nappaa. Tosin jotkut joesta kuulemma kalastelevatkin, eikä yhtään haittaa ahvenen kolmas silmä.