Sulake palaa

Koko kevään jatkunut vaiheilija-fiilis siirtyi kolmanteen potenssiin, kun tajusin mitä tehdä näillä näkymin vapaalla kesäkuulla. Reilata.
Nyt olisi se mahdollisuus häipyä, varsinkin kun korttiuudistus teki lähtemisen ja matkaamisen vähän joustavammaksi. Kuukautta en tien päällä kenties viihtyisi, mutta 22 päivää tai vähemmän kyllä. Päätin, että mikäli reissurahaa on tilillä tarpeeksi silloin, kun kortti pitää maksaa, mua ei pidättele mikään. Yksin kun reissaa, on mukana Euroopan kadehdittavin matkaseura.

No tohon mä en nyt usko itsekään. Mut raivatkaapa nyt kaverit kesäkuuta tyhjemmälle, mun kanssa olis siistiä matkustaa! Tai ainakin mulla olis kivaa!

Jatkuva Hyvinkäällä hengailu ei tee mulle hyvää. Eilenkin, huolimatta kovasta puuskittaisesta tuulesta ja omasta pipottomuudestani, oli aivan pakko pukea lenkkivaatteet niskaan ja lähteä hevosia katsomaan. Siellähän niitä oli moottoritien varressa, turvat löysinä ja jalat polvia myöten mudassa. Metalliaidan kylkeen oli ilmestynyt kyltti "Eläinten taputtelu kielletty - voit aiheuttaa vaaratilanteen tulemalla aidan viereen." Sellaisen kyltin olisi suonut olevan myös siihen aitaan naulattuna, jonka vierellä menetin kahdeksanvuotiaana palan sormistani söpönvalkoiselle ponitammalle - tai sitten olisin vain voinut tulkita luimussa olevat korvat merkiksi tulevasta. My Little Ponyn lelusarjan eläinten korvia ei edes tosin saa luimuasentoon. Loppulenkillä toivotin kevättä tervetulleeksi hidastamalla kankaisella metsäpätkällä, jotta voisin katsella harmaanruskean heinän alta puskevia leskenlehtiä ja lauleskelin hiljaa mäntyjen keskellä, en koskenut tenttikirjaan koko päivänä.

Nyt on kyllä pakko. Yhyy. Aavistus kahvia nassuun, ainakin viiskyt sivua muistiinpantuna iltaan mennessä ja sitten hyvillä mielin sipulipinaattipiirakkaa naamaa kohti.

Sirkka-Liisa Anttila go-go! Tämän maatalontyttären mukaan ruoan hinnan voi odottaa yhä nousevan myös Suomessa, sillä ruoasta vallitsee niukkuus. Tällainen steitmentti tuntuu väkisinkin hassulta asunnossa, jossa dyykattua on paitsi kirjahylly, kahvinkeitin, viritin-vahvistin, levysoitin, yöpöytä, levyhylly, mikroaaltouuni ja pyykkiteline, myös kaksi kiloa leipää, soijajogurttia viikoksi, paremman puoliskon leikkeleet, puoli kiloa tomaatteja, majoneesi, punajuuripurkki, sinappi, muutaman päivän kurkut ja jopa olutpullo jääkaapin nurkassa. Rouva maa- ja metsätalousministeri ei ole tainnut juuri kauppojen takapihoilla hiiviskellä, saati sitten edes selailla kirjallisuutta, josta selviäisi pallonlaajuisen nälännäkemisen todellinen syy. Omaksi onneksi suomalainen hinnanousu koskee suurelta osin tuotteita, joita en käytä ja jotka eivät kenenkään muunkaan kohdalla ole elämisen kannalta välttämättömiä. Leivän hinta tosin surettaa, vaikka viimeksi olen sitäkin joutunut ihan rahan kanssa ostamaan joskus kuukausi sitten, kiitos lähikauppojen anteliaiden bioroskisten.

Tästäpä tulikin mieleeni, kuinka Sauli-niminen eduskunnan puhemiehen nimikkosika pantiin kuulemma pari päivää sitten poikki ja pinoon. Tästä jössikästä saatiin lihaa 66 kilon verran. Ohraa tämä ylisuureksi kasvamaan päässyt, ystävällinen makkarantuottaja popsi elämänsä aikana, laskujeni mukaan, noin tuhat kiloa. Ja järkeä oli? (Normaalisti siat teurastetaan jo noin viiden kuukauden iässä, mutta energiantuhlauksen yhtälö taisi tulla selväksi.)
Tämän kertoi luonnollisesti Valtion Rautateiden sähköasentajien taukohuoneesta työpäivän päätteeksi kotiintuotu Ilta-Sanomat. Tähänpä muuten kiteytyy kiinnostuksen aste, jolla olen viime aikoina politiikkaa (hö,hö!) seurannut.

Ja sitten vinkki heille, jotka tuskailevat uhkaavan alipainonsa kanssa: jumalaiset pasteijat. Kaupan pakastealtaasta sopii hakea lehtitaikinalevyjä, pistää ne puoliksi, kaulia vähän suuremmiksi ja taittaa kolmionmuotoon. Väliin menee mukavasti pannulla paistettu satsi pakastepinaattia (150g), pari sipulia, rankasti valkosipulia (ainakin 7-8 kynttä), puolikas paprika, muutama kourallinen tuoreita ja pilkottuja herkkusieniä, suolaa ja pippuria. Pasteijat laitetaan 225-asteiseen uuniin noin vartiksi, ja reidenkasvatus voi alkaa! Muista, ettei koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.

Joopa. Jospa sitten sivunkääntö ja otsikko Women and the Biological Reproduction of the Nation, huokaus ja ajatukset salaa kohti viikonlopun sarjisfestareita.