Täyteläinen päivä!
Aamulla pikaisen kahvinryystön ja korvakorujen paikalleen napsautuksen jälkeen ostin pilvettömän taivaan alla tampereenmatkaan oikeuttavan junalipun, nostin rahaa ja laskeuduin fiilikseen, jonka shoppailun sisäpiiriläiset tuntevat kuvailusta saan toteuttaa mielihalujani, tänään en ajattele paljonko mikäkin maksaa vaan olen onnellinen uuden materiani kanssa. Monalisamainen hymynkareinen hehku taisi houkuttaa sitä kaukojunassa viereeni istunutta Loimaalle matkaavaa sähköasentajaa, joka otti asiakseen iskeä tenttiinlukevaa naista ikkunapaikalta. Sorge.
Perillä suuntasin kolmen kirjakaupan kautta kaarrellen kohti yo-taloa, jossa kieriskelin pienkustannesarjakuvissa ja kuuntelin puolella korvalla piirtäjien haastatteluita. Olen sen verran festariääliö, että mukaan lähti enemmän krääsää kuin itse sarjakuvia. Toisaalta, mitäpä sitä tuplakappaleita ostamaankaan. Puhelimen akku huuteli viimeisiään, ja ajattelin, että yliopistolla voisin keretä saamaan siihen vähän puhtia. Kaikkien rakennusten ovet toki menivät lauantain kunniaksi kiinni viisi minuuttia paikalle saapumiseni jälkeen, muttei sekään haitannut, sillä joku oli rikkonut alakuppilasta maailman yleisimmän puhelinmerkin yleisimmän laturityypin johdon. Terkkuja sullekin, idiootti. Huonotuulisuuteni karisi nautittavassa Gopalissa, jossa latasin lautaselleni vaa'an mukaan melkein kilon vegaanista lounasruokaa. (Olenkin joskus miettinyt, että pitäisi joskus punnita, paljonko sitä tulee päivässä syötyä. Suomalainen puolen kilon päivittäinen kasvinsyöntisuositus tullee omalla kohdallani täyteen enemmän kuin hyvin. Kaakaopapuhan on kasvis! Ja mallas...) Ravintolasta kierähtelin Tammelan torin ylitse Kullervonkadun Alkon kautta Koskipuiston valkealle penkille. Aurinko lämmitti mustaa takkia, koski ja olut kohisivat ja sihisivät eikä mihinkään ollut kiire. Kaupunki oli kaunis ja seesteinen ja myöhemmin sivukadun tunnelmakahvilassa minua odotti mainio istuskeluseura. Paluujunassa torkuin kylmenevää ikkunalasia vasten, vieressä istui kaksi kosteaa teekkaria. Miun täytyy nähdä maailman värit, miun täytyy - - siks mie meen koralliriutoille, uskoks sie kaveri, joka vuosi - - -
Nyt jalkoja pakottaa enkä vieläkään voittanut lotossa. Hyvinkää on hiljainen ja pimeä, ja minä vietän lauantai-iltaa Patsy Stonen seurassa punajuuripurkki toisessa ja kaukosäädin toisessa kädessä. Lompakko lepää raukeantyhjänä sohvalla rypistetyn lottokupongin vieressä. Mutta onpahan sikahieno tyynyliina, jonka teki mun idoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti