Kosteannihkeä muuttopäivä sujui mutkissa kiihdytellen. Itse koetin ottaa kommellukset huumorilla, mutta paremman puoliskoni hymy kiristyi kyllä pariin otteeseen, samoin taisi kuskinkin. Hyvinkään päässä pakettiauto sammui polttoaineen puutteeseen sata metriä ennen huoltoasemaa. Turvavyöt auki, vauhdissa ulos ja työntämään täyttä muuttokuormaa. Auto piti toki myös työntää käyntiin, mutta letkujen ollessa täynnä dieselinvaahtoa ei sekään oikein ottanut onnistuakseen. Kovan polkimenpumppaamisen jälkeen auto hyrähtikin eloon, ja matka kohti maanpäällistä paratiisia, jota Espoon Ikeaksikin kutsutaan, saattoi alkaa. Sängynoston jälkeen oli tarkoitus Helsingin päässä kääntyä Mannerheimintieltä Hesarille, mutta vastoin reittioppaan ohjeita, ja näin jälkikäteen ihan järkeenkäyvästi ei valtaväylältä saa missään kohdin kääntyä vasemmalle. Ei myöskään Hämeentieltä, joten auto tuli koukkauksen kääntää ympäri Käpylässä ja suoria Kurvista kohti kämppää. Auto nätisti hätävilkut päällä parkkiin keskelle ahdasta jalkakäytävää, tavarat neljänteen kerrokseen ja sitten vähän äkäseen jonnekin syömään. Kiitän syvästi kuskia ja kaikkia muutossa auttaneita. Lupaan, etten joko muuta enää ikinä, tai oikeammin ettei ensi kerralla mukanani ole 95 kiloa kirjoja.
Pankkikorttini tulisi jäädyttää tällä sekunnilla. Palkkapäivä on vasta maanantaina, ja olen Helsingissä asustellessani ehtinyt kuluttamaan tilini jo lähelle nollaa. Eilen oli pakko löytää verho ikkunaan - naapurirapun tupakkaparveke on noin kahden metrin päässä ikkunastani, ja jo muuttopäivänä totesin, kuinka epämiellyttävää on elää akvaariossa. Niinpä kaupasta mukaan tarttui metrihinnaltaan lähinnä järkyttävä printtikangas, verhotanko ja klipsullisia renkaita ripustukseen. Onneksi sain kaipaamani räsymatot ystävältä lainaan, ja toiselta saan vedenkeittimen (kiitos kaunis!). Runkopatjan, sijauspatjan ja lattiatyynyjen osto kevensi tiliä jo aivan tarpeeksi, puhumattakaan muuttopäivän löpö-, vaivannäkö- ja ruoantarjoamiskustannuksista. Khrrm, tässä puhuu siis nainen, joka tänään kävi thai-ravintolassa syömässä siksi, että oli mennyt aikoinaan heittämään risaisen kattilansa pois eikä jaksanut keittää nuudeleita paistinpannulla. On tämä siisti fiilis olla evoluution huipulla. Tosin oikeutin törsäilyn sillä, että vietin koko muun päivän syömättä, kylpyhuonetta ja keittokomeroa kuuraten, imuroiden sekä huonekaluja kooten. Ni!
Huomenna olisi sitten ensimmäinen proseminaaritapaaminen. Olen jo valmentanut itseäni ajatukseen, että siellä tunnen itseni muita tyhmemmäksi, laiskaksi, saamattomaksi ja sopimattomaksi alalle. Ryhmää vetävä dosentti tosin tarjoaa tapaamisissa suklaata, joten jännittäminen lienee turhaa. Toivotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti