Turussa on pimeää ja sataa lunta. Yösijani isäntä lähti pariksi tunniksi Rööperiin ja jätti meikän selviämään uuden laajakuvatelkkarinsa kanssa. Kaunarit, aah! Nyt onkin aikaa palautua parista viime päivästä, joihin on kuulunut paljon junassa istumista, tequilan kanssa läträämistä ja aikaisia herätyksiä. Tänään tunsin itseni jälleen sankariksi katsellessani oranssinkelmeän naamani heijastusta Turun-junan ikkunasta kello 06:34, palattuani vasta Tampereelta maailman parhaasta tytsyseurasta (täydellisenä hausfrauna pistin tottakai vierailuni viimeisillä minuuteilla päreiksi varsin pidetyn juomalasin) ja nukuttuani muutaman rauhattoman tunnin ennen purkamattoman repun kiskomista takaisin selkään. Odottelen keskelle suojatietä nukahtamista. Tänään olin siihen vieraassa kaupungissa liian vihainen, sillä täysin vastoin todellisia taitojani ja huolellisesta karttapalvelujen öögaamisesta huolimatta onnistuin kääntymään väärään heti ensimmäisestä risteyksestä jalkauduttuani Kupittaan asemalla. GRR. Arkisto olikin pienempi kuin mitä kuvittelin, mutta henkilökunta hyvin avuliasta - päivystäjä varmisti vielä lähtiessään, että tiedänhän ulkopaikkakuntalaisena, missä on lähin opiskelijaravintola. Viidessä tunnissa sain kahlattua läpi hädin tuskin aakkosten alun, eli sarkaa on vielä ja paljon.
Viesti seminaariryhmäni ohjaajalle: En ajattele sitä nyt, vaan katson telkkaria.
Viesti Viestintävirastolle: Lakatkaa oikeesti soittelemasta, koska mulla ei ole telkkaria kotona. Oikeesti niiQ.
Vielä viesti sinulle, joka jatkuvasti googlaat sanoilla paskaa vantaanjokeen ja päädyt blogiini: olet väärillä jäljillä. Muutin pois virran varrelta jo vuosia sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti