Hevonpaskabingo

Kulutin tänään aikaani poikkeavalla tavalla. Heti aamusta heräsin silittämään kevättakkiani lainaraudalla, lataamaan kameranakkua ja tarkistamaan bussiaikatauluja. Seutubussin kiitäessä auringonpaisteista Länsiväylää pitkin ehdin ajatella, ettei maisema voi juuri idyllisemmäksi mennä, kun bussi ohitti parven välkehtivänsinisellä merenselällä uivia, valkeita joutsenia.
Perillä vanhempi pariskunta loi paheksuvia katseita suuntaani, kun takkia naulaan ripustaessani kolautin kamerani seinään ja päästin seurakuntatilassa ilmoille kuuluvan perkeleen. Itse seremonia oli tutunlainen - virsiä, sanaa ja saarnaa. Olen kasvamassa aikuiseksi - hillitsin hyvin haluni huudahtaa saarnan aikana BULLSHIT! jokaisen hauskan ilmaisun kohdalla (Jeesuksen syntymä oli maailmanhistorian tärkein tapahtuma), ja sain hihitykseni pienennettyä pelkkään hymynkareeseen, kun parisenkymmentä nuorta lauloi vakavasti laskevansa matkaan "leijan kauneimman".

Neljää autollista sukulaisia oli mukava nähdä. Lisäksi opin, että myös sööttejä nelivuotiaita on olemassa. Meinasin ottaa yhden juhlista mukaani.

Eilen taas huomasin, että spontaanit jutut ovat todellakin parhaita. Äkkinäinen päätös kävellä Töölöstä keskustaan pitkin auringosta taottua Mannerheimintietä - poikkeaminen museoon katsomaan erinomaista näyttelyä - kahville ja raparperipiiraalle istahtaminen ja lehden lukeminen kaikessa rauhassa - ystävään törmääminen ja päätös lähteä teepaitasillaan terassille nauttimaan kylmää limonadia. Teen tällaista aivan liian harvoin. Pitäisi kai heittää kalenterilla vesilintua.

-----------

Tänään ja eilen oli kivaa - muutoin olen viime aikoina rähjännyt mielessäni tyyliä minä vs. maailma. Verenpainetta ovat nostaneet:

-ratikkakiskoille estoitta pysäköivät bemaristit. Syökää nyt oikeesti paskaa! Myöhästyin torstaina töistä, kiitos dorkailevan urpon. Ja niin myöhästyi varmaan moni muukin. Ensi kerralla annan avainten laulaa pitkin maalipintaa.

-asuinalueeni täyttänyt haalarikansa. Siistiä tulla töistä ja huomata, että jokin vieras laji on valloittanut maapallon. Tiedoksi kohdat a) Kalliossa ördäys on niin has-been, b) haalareissa näytät täsmälleen niin tyhmältä kuin mitä oletkin.

-just "maalatut". Rapun ovi ja itse rappu ovat alituisesti jonkun verijäljissä. Jos kyse on yhdestä ihmisestä, uskon hänen jo kuolleen verenhukkaan. Hyvä. Sama henkilö lienee myös säännöllisesti vuotaneen virtsaa päästään rappuni ensimmäisen kerroksen kaikkiin nurkkiin.

-ajanpuute. En juuri tee muuta kuin töitä, opiskeluhommia ja kärpäsestä härkästä. Kohta on jo toukokuu, enkä ole juurikaan ehtinyt tehdä kandiani valmiiksi. Tekemättömät hommat höökivät niskaan niin, että selkäpii jäätyy. Aaargh! Ja aamulla töihin.

-rahanpuute. Vaikka havahdun jatkuvasti todellisuuteen kassalta, tuntuu silti, että kuljen jatkuvasti perse auki lepattaen. Olis nyt ees parturissa varaa käydä. Kenties vuonna 2012.

-pakollinen puheopin kurssi. Siellä olisi kai pitänyt oppia jotain kannustavan palautteen antamisesta, puhetilanteiden hallinnasta tai ryhmäviestinnästä. Edellisen sijaan päällimäinen oppi oli se, että olen videotaltiointien mukaan rumempi ja lihavampi kuin mitä olen luullut. Älä hippi selitä siellä!

Arvon yllätyslahjan sille, joka keksii yhden patenttiratkaisun kaikkiin edellämainittuihin ongelmiin. Hep!