Täydellisen kauniille naisen kasvoille on laskettu mitat.
Vietin eilisiltaa Amarillossa.
Mä en kerkee pyykätä.
Kämpän sisälämpötila on 15 lämpöastetta. Ulkona on kylmää ja kuollutta.
Ainoat pitkät housut hajosivat.
Kiiltokansilehtien joulu vituttaa. Rakennella pitäisi, näperrellä, lähetellä, ajatella helliä. Miksi? Kenelle?
Ensi kevät on rankka. Tulen tekemään kirjatenttejä enemmän kuin koskaan.
Jouluun on neljä päivää, eivätkä kaikki lahjat ole vielä koossa. Sorry.
Kööpenhaminassa ei toimittu, vaan jatkettiin blaa blaa blaata. Paha vaan, et there is no planet B.
Poikkis tekee pahimmillaan 16 tunnin työpäiviä, ja kertoo työtovereidensa puskevan ylitöineen 80-tuntista työviikkoa.
Olen piirrellyt kaikki kasvatustieteen luentomuistiinpanot täyteen melankolisia miehiä.
Kämmentä kaihertaa, kihelmöi: kun suljen silmät, kulkee sitä vasten jo kuolleen koiran turkki. Minulla on aina ollut katkonainen elämänviiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti