Yötyö ei ole ihmiselle. Eilen herätessäni mietin ensimmäisenä, miksi ja montako tuli otettua, vaikka olotilan syypää oli silkka valvominen sähköistä kirjoihinvientilaitetta piipautellen. Sainpa kuitenkin kääräistyä kasaan parin laskullisen verran ansiota ja pidettyä yllä vanhaa uskollista. En olisi uskonut, että työtakki voisi herättää sellaista turvallisuudentunnetta. Kaipa mieleen tulvahtivat sellaiset määreet kuin vakituinen, säännöllinen ja kuukausittainen. Enää ei tule palkkakuittia, ei. Rahaa kulkee tililtäni vain yhteen suuntaan.
Kävin äsken loistamassa venäjän suullisessa tentissä, joka palautteineen kesti 40 minuuttia. Melko pitkä aika suhista kolmen kesken. Kertaaminen oli jäänyt vähälle, mutta tentin lopuksi kuulimme onneksi ylittäneemme hyvän rajan kirkkaasti. Alan vähä vähältä kallistua keväällä jatkamisen puolelle, tulisi edes se vuosi opintoja täyteen uudesta kielestä. Ranskankurssillekin haluaisin, kuka lähtee mukaan?
Milloinkahan sitä tulisi sellainen päivä, että tuntisi oikeasti saaneensa jotain aikaan? Tänäänkin kävin haastavassa tentissä, pyykkäsin, selvittelin kurssijuttuja (, kiroilin) ja siivosin. Aion vielä ennen sänkyyn sammumista lukea kahteen tenttiin ja käydä lenkillä. Silti niskaa polttelee: tekisit enemmän. Mistä johtuu - säästä? Lyhyistä päivistä? Kasvatuksesta luterilaiseen työmoraaliin? Koin itseni laiskaksi jopa silloin, kun tein 12 päivän työputkia, luin tentteihin ja reissasin luentojen sekä arkistomateriaalin perässä triangelia Helsinki-Tampere-Turku sen kaiken tavallisen arkielämän rinnalla. Nyt ei arki ole aivan yhtä kireää, mutta jäkättävä ääni päässä pysyy. Paraneeko tästä? Jos ei, mikä lomake pitää täyttää ennen itsemurhaa? (Olosuhdemuutosilmoitus OTm nyt ainakin.)
Lupaan pyhästi alkaa nukkua enemmän. Viime viikkoina on joka aamu tuntunut siltä kuin heräisin kiven alta. Ei tuu mittään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti