Mandoliinikrapula. Se johtuu paitsi eilen nautituista alkoholijuomista, myös ympärilläni tuntikausia jatkuneesta äänivyörystä, josta erityisesti rätisemään yltyvä oikea korvani pillastuu. Aamulla, kun olisi kovasti pitänyt herätä venäjäntunnille, liu'uin hitaasti elämän puolelle multainen kuolemanmaku suussa ja korvissani samanlainen äänimaailma kuin elokuvissa, joissa päähenkilön vieressä on juuri räjähtänyt pommi. Tiedättehän, sellainen ahdistavan tiivis hiljaisuus, jonka keskellä vinkuu ja inisee. Tein sen, minkä siinä tilanteessa vain voi tehdä: sammutin valot ja käänsin kylkeä.
Sitsattiin: iltapukuja, seremoniamestareiden kurinpitoa, jäähtyvää ruokaa, tiukkaa viinaa ja lauluja, joista on jo aika jättänyt. Ja hauskaa, hyvin hauskaa. Vaikka näin jälkeenpäin illan kuvista päätellen sitä on tumuttanut viinat rinnuksilla, huivi vinossa ja naama kiillellen. Onneksi jatkoilta ei ole kuvia.
Pian on joulukuu. Jee. Otin varaslähdön ja söin aamupalaksi viisi piparia. On jotain lahjojakin jo ostettu. Loput saavat odotella kuun puoleenväliin, kun ex-sähköyhtiöni muistaa tasauslaskulla. Kiitoksii nyvvaa ihan hirviäst!
Luuseriuteni, jos mahdollista, vain syvenee. Tänään päätin olla menemättä huomiseen valtio-opin tenttiin, johon olen koko viikon jättänyt lukematta syyllä Noku junassa yks Jyrki sano et se on idioottihelppo tentti. Lukematta on nyt vielä 390 sivua englanninkielistä kaakatusta, enkä mä nyt jaksa. Ei pysty, ei kykene. Makaan tämän päivän (kurkkukin on jotenkin kipeä... Vieressäni istunut turkulainen oli flunssassa! Ääk!), katson kuinka ilta hiljenee ikkunan takana ja hörpin varovasti teetä. Jos jaksan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti