Isänpäivä käsitti sumuisen sunnuntain, brandyä ja omenahillotorttuja. Kissa sieti kolmea lapsenlasta noin kolme sekuntia ja vetäytyi saunaan murjottamaan. Itsehän pitelin suvereenisti sylissä pienintä ja sain sen itse hihittämällä nauramaan. Paljon mahtuu iloa niin pieneen naamaan.
Viime aikoina on tullut vedettyä paitsi lehtitaikinaleivonnaisia, myös askelsarjoja ja reippaita kävelylenkkejä. Toivotaan, että into jatkuu. Liikkumattomuudesta on alkanut onneksi tulla raskas ja pläski olo. Sitä laastaroimaan sopii tälle illalle sovittu Pyynikin kierros kuin nakutettuna. Pääsen testaamaan "uutta" ulkoilutakkianikin - isosisko tuli jälleen apuun ja lahjoitti varastostaan pitkään palvelleen palttoon. On takuulla lämpimämpi kuin tähänastiset viritelmäni.
Tämän maanantain d'oh-saldo: kadulle kauppareissun jälkeen revennyt paperikassi ja vesilätäkköön mäiskähtänyt perunalimppu. Lentävälle spagettihirviölle tiedoksi, että aion syödä sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti