Lumi tuli, lumi suli, lumi tuli. Pidän katujen saamasta valoisuudesta, vaikka joka kerta sisään tullessa märät sukat vituttamaan tuppaavatkin. Tänään ajattelin, julkisoikeuden ja metafysiikan tentteihin lukemisen ohessa, uhmata loskaa ja käväistä ostamassa hypermarketista uudet kengät. Mietintämyssyn alla on myös säällinen ulkoilutakki - eilisiltainen sissilenkki Kaupissa märässä lumisateessa oli huppariin ja toppaliiviin pukeutuneelle aavistuksen liikaa. Lisäksi lähtöä tehdessäni ja laittaessani parhaillaan ovea kiinni sattui yläkerran naapuri kipuamaan ylös portaita, naamallaan ilme, joka ei jättänyt paljon tulkinnan varaan. Sama tyyppi oli tosin mulkannut myös alhaalla odottanutta S:ää, jolla oli päällään coolit vaatteet - kenties epäusko koskikin vallitsevan säätilan ja urheilun yhdistelmää. Mene ja tiedä. Lenkin jälkeen en enää koskenutkaan tenttikirjoihin, vaan romahdin suoraan sänkyyn mutustamaan valkosipulisuolakurkkuleipiä. Menihän se edellinenkin filosofiantentti lukematta läpi...
Tämä viikko ei tosiaan ole ollut suotuisa. Maanantai alkoi tarjotinrymistelyllä, jonka jälkeen olen muun muassa unohtanut lompakkoni kotiin (mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut) ja käynyt hammaslääkärissä. Viimeisen tuomiona oli yhteensä viisi reikää, joista yksi käsitti irti lohjenneen hampaan yläpinnan ja yksi irti lohjenneen paikan. Lääkäri myös vahvisti pitkäaikaisen epäilyni - hampaani on yläasteella ja lukiossa paikattu päin helvettiä. Lisäksi viisaudenhampaat, jotka eivät lainkaan kipuile mutta jotka eivät suuhuni kuulemma mahdu, tulee repiä pois. Onneksi aikoja saa vasta ensi vuoden puolelle, ehdinpä vähän valmistautua tulevaan. Tällä kertaa paikattiin vain akuutein, eli lohjennut yläpinta. Maatessani tuolissa viistoista suhisevaa ja kiristävää härveliä suussa mietin, miksi olen tätäkin vältellyt. Puudutuspiikit ovat inhottavia, mutta niiden jälkeen voi rauhassa pohtia vaikka gradunaihetta. Aion varata seuraavan ajan niin aikaiseksi kuin mahdollista.
Naamalleen kaatumisen lisäksi myös epidemiaksi mylvähtänyt sikainfluenssa on todennäköisin seuraava, todeksi muuttuva pelko. Kuten eilen lenkillä huomioimmekin, on koko tauti saanut tähän saakka kasketa vähän kauempana, mutta tullut viime aikoina iholle ihmisten alettua äristä rokotusjonoissa. Pelko tarttuu, se on varmaa. Ostin pari päivää sitten käsidesinkin, vaikka tiedän, ettei sellaista saisi liiaksi käyttää. Rokotusta en tosin ole edes harkinnut, vaikka taidan puoliksi riskiryhmään kuuluakin immuunivasteen häilyessä jossain rajoittuneen rajamailla. Vaikka epävarmuuden tunne vatsassa joskus muljahtaakin, usein kanssaihmisten pärskiessä käsiinsä, on järki vielä kirkas. Kuljen kaupungilla, yliopistolla ja julkisissa asiaa suuremmin ajattelematta. Jos tulee, niin tulkoon. Oonpahan just käyny kampaajalla - avoin arkku it is!
Kumma juttu, kun ei noi tenttikirjat edelleenkään kiinnosta. Sopii vaan toivoa, että julkisoikeudessa myös kirjallisuus tentitään monivalintakokeella, sillä esseetä en välttämättä perustuslain säätämisjärjestyksestä kasaan saa. Metafysiikkakin lerjuu jossain kiinnostukseni laitamilla, vaikka eräs tuttuni eräissä bileissä kertoikin, utuisin silmin, asian olevan elämän tärkein. Loppujen lopuksihan ei millään muulla ole väliä kuin metafysiikalla... Sitä paitsi Aristoteleen oppi ikuisesta ja liikkumattomasta kuulostaa kyllä enempi meitsin pyykkipussilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti