Häpiäisit

Joku holtiton ihmisraunio vinguttaa pankkikorttiani siihen malliin, että kotiarestin soisi kestävän ensi perjantaihin saakka. Vahinko vain, että sunnuntaina on ensimmäinen kesätyökoulutus, jonne päästäkseen on pakko availla lompakkoa junamaatilla. Noh, mieluumminhan sitä lukee präniköitä sarjakuvia kuin syö ruokaa. Ja jotain palkkaakin kai lorahtaa tilille ensi viikon kuluessa, joten ei tässä kerjuulle tarvitse lähteä.

Olen iloinen. Monesta syystä! Kävin tänään paitsi venäjäntunneilla, myös kirjastossa, kahdessa sarjakuvanäyttelyssä, kirpputorilla ja Ruohonjuuressa. Lihaksia vihloi ja kengät kastuivat, mutta päivä oli kevään lämpimin. Odotan kesää. Ja työmatkoja, jotka tulen käyttämään ainoastaan Iijoen lukemiseen. Odottelen itse töitäkin; aion mokailla ruhtinaallisesti, kasvattaa itseluottamustani (sekä paskanpuhumisen taitoa ...jos mahdollista) ja puhua kaikilla osaamillani kielillä - kovaan ääneen. Mää olen hyvä, mää olen paras. Kuljen kesän rinnat niin rottingilla että liiveistä ratkee saumat. Varokaa vaan silmiänne siellä takarivissä.

Kaikkein iloisin olen villieläimestä, joka on tuonut elontien ponnistelunsa parin metrin päähän ikkunastani. Voin seurata tuntikausia, kun harakka rakentaa pesää.