Se on ohi.
Viimeinen kasvatustieteen perusopintojen lörähdys lähti arvosteluun muutama tunti sitten. Oli angstia, oli hikeä, oli verikyyneleitä. Laitosten yleisen pelleilymeiningin lisäksi aiheutti viimeinen, sivuaineopiskelijoille suunnattu vaihtoehtoinen suoritusmuoto runsaasti lisävitutusta: kokonainen kurssi tuli korvata tenttimällä kolme väitöskirjaa. Naama repiytyi noin kolmisensataa kertaa irti silkasta epäuskosta tutkimuksia tankatessa. Mennyt viikko on tuntunut siltä kuin joku olisi sahannut aivojani piikkilangalla edestakaisin. Mutta nyt se on valmis. Viimeinkin.
Tenttihän ei siis ole mitenkään varmasti läpi. Aion silti mennä juhlakaljalle illalla. Haha! HAHA! HAA!
Juhlistin erinomaisuuttani jo kahdella kirpparikäynnillä. Saldo ei ollut aivan yhtä muhkea kuin pari viikkoa sitten, jolloin löysin vuosia etsimäni, justsiistietyn aikakauden toimivan karttapallon - kahdella eurolla. Kyllä.
Omatkin kamat odottavat yhä raa'asti niittävää kirpputorikättä. Lähinnä katiskankohoiksi kelpaavat kirjat saavat mennä, auttamatta ja lopullisesti pieneksi jääneet vaatteet samoin. Vaikka on mulla kai tavaraa melko vähän, jos ne yhä mahtuvat kokonaisuudessaan pakettiautoon. Silti: vähemmän on enemmän.
Ostin muuten just 12 vanhaa Hevoshullun numeroa. Osassa oli vielä tarrat kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti