Science of sleep

Hesari oli törkeästi typistänyt vastinekirjoitustani (jonka sain itse luettavakseni vasta eilen, kiitos vuokraisännän joka oli hävittänyt viime sunnuntain Hesarin kämpästä) ja poistanut siitä kaikki kitkerät arvioni alkuperäisen mielipiteen kirjoittajan älykkyydestä. Lisäksi olin allekirjoittanut tekstini nimeni lisäksi titteleillä "historianopiskelija ja pasifisti" viitaten kuuluvani kirjoittajan kauhumaalailemaan ryhmään, joka nyt haluaa julmasti heikentää Suomen puolustuskykyä ja estää teini-ikäisiä menemästä oman aseensa kanssa yksin metsään. Ilmeisesti rauhan rakastamisen kertominen tällaisessa yhteydessä on sittenkin vain epäolennaista.

Muutenkin silmät vuoti verta tämänpäiväistä lehteä lukiessa. "Todellinen hevosystävä syö hevosenlihaa ja vieläpä kotimaista hevosta", kertoo Minna-Liisa Heiskanen Hevostietokeskuksesta. Kommentti liittyy hevosurheiluun ja siihen, miten Suomessa entiset ravihevoset päätyvät useammin aloittelijoiden ratsuiksi ja kiertäviksi ongelmahevosiksi kuin teuraaksi.
Samalla logiikalla todellinen vammaisystävä syö vammaisenlihaa ja vieläpä kotimaista vammaista, sillä onhan se armeliaampaa tappaa ja syödä olento, jonka elämän jatkuminen nähdään arvottomaksi. "Uskon, että lopettamisen jälkeen hevoset pääsevät "amerikkaan", eli vihreämmille laitumille", kertoo Krista Soininen, joka on perustanut nettiadressin hevosten teurastuskäytäntöjen helpottamiseksi. Voi jeesus.

Kovasti pitäisi puskea luentopäiväkirjaa ja sitten pakata Hyvinkäälle lähtöä varten, mutta pikkukrapulan pikkuenkelit jotka pikkuisin käsin pikku-urkuja pikkuisesti pikkupäässä soittaa eivät anna. Eilisilta sujui Itä-Helsingissä lasagnea syöden ja sivistyneesti viiniä juoden - sitten siirryttiin juomaan olutta ja syömään sipsejä keittiönpöydän ääreen tumma sateinen ilta ikkunalasin takana ja keskustelemaan suomalaisesta kirjallisuudesta. Viimeisellä metrolla kotiin, Erno tuli vielä pariksi tunniksi tissuttamaan Porthan-ajatuksen kariuduttua lompakkoihin vilkaisun jälkeen, ja unta palloon. Ensi kertaa pariin viikkoon en herännyt (paska-)Hesarin kolahdukseen.

En oikein tiedä, miten sopeudun jälleen säännölliseen elämään, kun joulunajan työt alkaa.
Mä: "No, sitten kun ollaan molemmat kortistossa muutaman vuoden kuluttua niin ollaan vapaita vetämään kalsarikännit anytime."
Erno: "Miten se eroaisi nykytilanteesta?"

Tänään pyöreitä täyttävää kolmosen linjaa kiertää 50-luvun malliin entisöity ratikka, jossa on rahastaja ja HKL:n harmonikkaorkesteri. Va cool!
Ja ens viikolla mä saan second hand -stereot!

ja muita Aku Ankan parhaita

Sain töitä Sokokselta yli kuukaudeksi. Hyvä syy ostaa uusia vaatteita hyvällä omallatunnolla - pitää olla siisti.

Tein toiseen asiaan liittyen lohdukeostoksen Galleria Norsussa. Nyt mulla on kiva pipo ja oon suht köyhä.

Tenttiinkin piti lukea, mutta tulin viekoitelluksi Vallilaan juomaan kaljaa ja katsomaan Housea. Eilen ajattelin lukea junassa matkalla Tampereelle, mutta sainkin seuraa junaan. Amurissa ihmisen pääkallo irvisti kirjahyllyltä, sain salaattia ja keuhkottua metsästyksestä. Loppuilta meni Tahmelassa Simpsoneita katsellessa ja asentoa vaihdellessa sohvalla, oli kipeä olo. En jaksanut ottaa vaatteita pois yöksi enkä aamulla käydäkseni suihkussa, joten pesin tukkani lavuaarissa ennen tenttiä. Höpöttelin stoalaisuuden ja nykyisen maailmankansalaisuuskäsitteen suhteesta ja haparoin fundamentalismissa, jonka kirjaa en ollut ehtinyt lukea.

Päätin mennä tenttimään jotain joulukuussa joka tapauksessa. Jenland, 7 o-points for nothing.

Väsyttää nyt ihan liikaa. Ensi yöksi pääsee oikeaan sänkyyn ensimmäistä kertaa pariin viikkoon. Mmmm....

Maailmankansalaisen etikka

Viikonloppu oli mukava, mutta liian nopeasti ohi. Lauantai venyi reilusti sunnuntain puolelle, ja näin jälkeenpäin sen itävaltalaisen au pairin kanssa olisi toki voinut muustakin keskustella kuin siitä, mitä Itävallan peruskouluissa opetetaan 1900-luvusta. Huvittavaa oli, että yhtä seurueen jäsentä lukuunottamatta kaikki pöydässä istujat osasivat saksaa ja yksi oli jopa opiskellut vuoden germaanista filologiaa yliopistossa, mutta silti keskustelua vain jatkettiin ja jatkettiin englanniksi. Krapula isänpäivän aamuna oli uskomaton, Helsinkiin raahaamani tavaramäärä jälleen uskomaton ja sotku kämpässä jälleen uskomaton. Sääkin on viime päivät ollut suorastaan uskomaton - rehellistä räntää vaakasuorana vihmontana ja sellainen tuuli, että suuren sateenvarjon piteleminen sitä vasten kipeyttää pään ja sormien nivelet. Helsinki on PASKA talvikaupunki.

Tänään tappelin dna:n, Nordean ja Keskon asiakaspalveluiden kanssa, yritin turhaan tilata sivuverokorttia ja ostin margariinia. Sitten tulikin Erno käymään, ruokin sen ja annoin P:n viihdyttää. Tenttikirjan avaaminen Täydellisten naisten tunnarin soidessa ei onnistu keneltäkään, jolla on sydän rinnassa.

Kaksi kertaa viimeisen tunnin sisällä olen pullistanut silmiäni ulos päästä - ensin hakiessani pyykit tuvasta ja kuunnellessani raivokasta keikkapoljentoa kivijalan baarista ja miettiessäni, miten lavan lähellä pysyy kenelläkään vaatteet päällä siinä äänentaajuudessa, toisen kerran vilkaistessani opintorekisteriä. Herra tentaattori oli sitten antanut anteeksi keksityt juttuni Saudi-Arabiasta ja lätkäissyt sekä luento-osuudesta että kirjatentistä vitoset. Kuka tarvii nättiä naamaa, jos paskanruskealla suuvärkillä pääsee näin pitkälle?

Ja siis: voiko maailmassa olla mitään yhtä hauskaa kuin ohjelma nimeltä Sverige dansar och ler? "Tässä on Tina, she's a pyrkyri ja planning to päästä mahdollisimman helpolla. Tonight at työpaikkapippalot she's gonna have sex with her lesbian pomo. Chew that furburger, sister!"

Kaunista oli myös kuunnella lääkärin puhetta luurista. Veriarvot ovat jälleet pudonneet lähelle miinusrajaa ja näinpä huomisesta lähtien on annokseni kahdeksankertainen viime kuukausiin verrattuna. Reumatulokset? "Ehkä kahden viikon päästä, eivät ole valmiit, en osaa sanoa." Ranteiden kipuihin näyttää auttavan niiden pitäminen kiinni tulikuumassa patterissa. Lämmitysongelmani ovat täysin päinvastaiset kuin viime vuonna - tuolloin tärisin öisin kahden peiton alla ja kaikista ikkunoista veti niin että julisteet lärpätti. Nyt joudun nukkumaan rikkinäisen patterin vieressä, jolla on kaksi olemassaolon tapaa: liian kylmä ja liian kuuma. Vetoisessa viileydessä pysyin sentään skarppina, nyt olen uninen ja ärtyisä suurimman osan aikaa. Onneksi vietän kotonaoloaikaani yleensä yksin, joten saan äyskiä ja kiukutella kaukosäätimelle, vessaovelle ja rahapuulle.

Hyvillä arvosanoilla huonosti tehdystä työstä on huono vaikutus. Nyt ei sitten millään jaksaisi lukea lauantain historiantenttiin, vaikka kahlaamista riittää. Sitä paitsi länsimaisen moraalin historia sekä (lähinnä tylsät ja itse asiaa kiertelevät) pohdinnat oikeudenmukaisesta maailmasta kiinnostavat kuin Koillismaan puhelinluettelo.

Alle kahdentoista tunnin päästä istun Sokoksen työhaastattelussa viime tingassa pestyt vaatteet päällä ja rukoilen, ettei ruotsin taitoa koetella. André Wickströmin perseensheivauksen katselu ei paljon sanastoa lisää.

Hadíth

Olo on saamaton ja tuskaisa. Polvet ärtyvät silkasta alamäkeen juoksusta (mäen alla on ratikkapysäkki) eikä pää ei kestä sen enempää alkoholia kuin kahviakaan muuttumatta vellovaksi ampiaispesäksi. Joka nurkkapöytä, kynttilänvaloinen muistotilaisuus ja puolikkaalla potentiaalilla toimiva lipputanko lepattelee eilistä Jokelaa, joka ei allekirjoittanutta millään muulla tavalla jaksa kiinnostaa kuin ammatillisella tasolla. Pahimman skenaarion mukaan sitä itsekin päätyy lukion opettajaksi - niillä palkoilla tuskin viitsii ottaa riskiä aivolohkoihin tunkeutuvista surmanluodeista. Varsinkin rehtorin vakanssin houkuttelevuus tuntuu saavuttaneen pohjakosketuksen. Tottahan toki sitä miettii, ettei niitä lapsiakaan tällaiseen maailmaan kannata lykätä - mahdollisuus on pieni mutta olemassa oleva siihen, että oma sylikäärö ja myöhempi esiaikuinen päätyy kitumaan omassa verilammikossaan ruokatunnin päätteeksi. Vaihtoehtoisesti, ja yhtä todennäköisesti, samainen pienoisihminen löytyy aseen piippua ja sitä kannattelevaa kättä seuraamalla.

Koko aiheeseen kyllästyneenä siirrynkin nyt mielenkiintoisempiin juttuihin. Ensi viikolla pääsee helvetti irti, sillä pitäisi mennä Sokoksen työhaastatteluun (kiva kun soittivat just kun olin baarissa, sekä ympäröivä meteli että nelosoluen kirkastamat ajatukseni varmasti teki vaikutuksen), papakokeeseen ja Tampereelle tenttimään vähän islamiin liittyvää tekstiä. Tässähän ihan kiittää al-iláhia siitä, että tuli viime vuonna yksikin aiheeseen liittyvä oikea kurssi käytyä, muuten ehkä kiroaisin enemmänkin kiemuraisia yksityiskohtia. Tosin ulkopuoliselle katolisen, luterilaisen, anglikaanisen, reformistisen, herännäisen, mormoni-, metodisti-, jehovantodistajien sun muiden kirkkokunnat saattavat herättää samanlaista hämmennystä. Olisin itse ihan mielissäni, jos siinä tapauksessa itse tunnistaisin edes kristinuskon ja juutalaisuuden toisistaan.

Luultavasti tiedän nykyisin itse asiassa enemmän esimerkiksi islamin- kuin kristinuskosta, mikä osaltaan tietysti on jännittävää. Kristinuskosta on tosin siis ne perusasiatkin suht hakusessa, vaikka äiti minut lettipään seurakunnan päiväkerhoon pistikin. Ikivihreänä muistona on raamattuaiheisten piirrosten kansio, jonka kanteen Jeesus-piirroksen sijaan liimasin valtavan kokoisen labradorinnoutajan sekä automainoksen kuvan. Sanomattakin on selvää, että lievää väkivaltaa käyttämällä sain pulkkamäkeen lähdettäessä aina naarmuttomimman liukurin.

Tuolloin muutenkin keräsin pelkästään sellaisia kuvia, joissa näkyi eläimiä. Ihmiset leikkelin saksisormillani pois ja roskakoriin. Myöhemmin lapsuudessani kohdistin eniten vihaa henkilöön, joka oli aiemmin omistanut ratsastuskouluun hankitun mustan hevosen ja hakannut sen vähäjärkiseksi. Viimeinen hyvästi epäterveelle eläinsuhteelle lienee tapaus, jolloin jouduin itse lopettamaan nisäkkään koivuhalolla. Sen jälkeen ei ole liha maistunut eikä myöhemmin mikään muukaan eläinperäinen - sitten kun itsellä on pokkaa ampua lehmää tai hevosta pulttipistoolilla kalloon, sähköttää sika, katkaista broilerilta kaula tai valmistaa ateria omasta koirasta, kissasta tai fretistä, voi asiaa mietiskellä uudestaan. Metsästyslehtiä tilaavan ja kokolihaa syövän isäni sanoin, tulevan isänpäivän kunniaksi: Eiköhän niitä eläimiä ole jo kiusattu tarpeeksi.

Ensi viikolla paitsi tapahtuu, saattaa myös sattua. Reumatestin tulokset tulevat maanantaina, eikä jatkuva kipu nivelissä ainakaan hyvää enteile. Viime aikoina postitushommissa oireiden joukkoon on liittynyt myös punottava kutina ja ihottuma nivelalueilla, mikä tosin saattaa johtua myös herkistymisestä painomusteelle. Toivottavasti.

Huomenna on jännittävä päivä, sillä teen ulkomaanmatkan Hyvinkäälle ja luen tenttiin ihan koko päivän! Kelatkaa! Samoin lauantaina! Ja sunnuntaina, paitsi että saatan muutaman hetken uhrata Marianne-karkin kääreen sekä suun avaamiseen isänpäivään liittyen! Aah!

Totta puhuen voisin tältä istumalta mennä mihin vain töihin, ja lopettaa tän turhauttavan aivosolujen liikkeelle tönimisen. Ja mä en edes opiskele mitään vaikeaa mistä nyt ei keskiverto ihminen selvityisi. Hurraa. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Suru

14-vuotias Tarmo-kissa nukkui pois tänä aamuna kotonaan Helsingissä.

Ei mikään niin pörröinen voi kuolla.

Little fish big fish

Oon viime aikoina:

-ajanut itseäni konkurssiin älyttömillä ostoksilla
-syönyt karkkia (...)
-katsonut liikaa Top Gearia (tai no ei sitä oikeastaan voi katsoa liikaa)
-miettinyt onko aikomus pysytellä yliopistossa yli kymmenen vuotta sittenkään hyvä idea - mitä jos mä en saakaan koskaan töitä, koska olen valmistunut niin myöhään?
-tehnyt töitä kuin hullu, unohtanut palauttaa tuntiraportit ajoissa ja tänään vastaanottanut palkkakuitin: 31,30 euroa
-tavannut Kaisa Lekan
-tuntenut itseni etuoikeutetuksi, koska edustan maassani valtaväestöä, keskiluokkaa ja korkeakouluopiskelijoita. Mistään ei ole koskaan joutunut taistelemaan. Vielä.
-erehtynyt ostamaan Trendi-lehden kerta toisensa jälkeen, vaikka TIEDÄN, että alennetulla hinnalla myytävät irtonumerot ovat elämää huonompia
-soittanut töissä Paavo Nurmelle, ei vastannu

Virtaavien vetten ääreen

Yllä on puhtaat vaatteet joissa nukkua. Jaksoin viimein kantaa peiton kävellen, junassa ja metrossa ja nyt saan levätä sen alla. Rahaa on vielä salaattiaineksiin ja maissilastuihin. Pieni rahapuuntytär pörhistelee mustassa ruukussaan ja tuottaa minulle onnea. Kai sisimmässäni haluan vain pitää pienemmästä huolta. Työilta oli mukava viisituntinen, vain yksi haistattelu ja humalainen suomenruotsalainen.

Pohjoistuuli tuo Kallioon Sturenkadun kahvinpaahtamon tuoksun, kukaan ei huuda kadulla. Radio Helsinki soittaa ilokyyneleistä bluesia.

Lasi on täysi, piripintaan.