Science of sleep

Hesari oli törkeästi typistänyt vastinekirjoitustani (jonka sain itse luettavakseni vasta eilen, kiitos vuokraisännän joka oli hävittänyt viime sunnuntain Hesarin kämpästä) ja poistanut siitä kaikki kitkerät arvioni alkuperäisen mielipiteen kirjoittajan älykkyydestä. Lisäksi olin allekirjoittanut tekstini nimeni lisäksi titteleillä "historianopiskelija ja pasifisti" viitaten kuuluvani kirjoittajan kauhumaalailemaan ryhmään, joka nyt haluaa julmasti heikentää Suomen puolustuskykyä ja estää teini-ikäisiä menemästä oman aseensa kanssa yksin metsään. Ilmeisesti rauhan rakastamisen kertominen tällaisessa yhteydessä on sittenkin vain epäolennaista.

Muutenkin silmät vuoti verta tämänpäiväistä lehteä lukiessa. "Todellinen hevosystävä syö hevosenlihaa ja vieläpä kotimaista hevosta", kertoo Minna-Liisa Heiskanen Hevostietokeskuksesta. Kommentti liittyy hevosurheiluun ja siihen, miten Suomessa entiset ravihevoset päätyvät useammin aloittelijoiden ratsuiksi ja kiertäviksi ongelmahevosiksi kuin teuraaksi.
Samalla logiikalla todellinen vammaisystävä syö vammaisenlihaa ja vieläpä kotimaista vammaista, sillä onhan se armeliaampaa tappaa ja syödä olento, jonka elämän jatkuminen nähdään arvottomaksi. "Uskon, että lopettamisen jälkeen hevoset pääsevät "amerikkaan", eli vihreämmille laitumille", kertoo Krista Soininen, joka on perustanut nettiadressin hevosten teurastuskäytäntöjen helpottamiseksi. Voi jeesus.

Kovasti pitäisi puskea luentopäiväkirjaa ja sitten pakata Hyvinkäälle lähtöä varten, mutta pikkukrapulan pikkuenkelit jotka pikkuisin käsin pikku-urkuja pikkuisesti pikkupäässä soittaa eivät anna. Eilisilta sujui Itä-Helsingissä lasagnea syöden ja sivistyneesti viiniä juoden - sitten siirryttiin juomaan olutta ja syömään sipsejä keittiönpöydän ääreen tumma sateinen ilta ikkunalasin takana ja keskustelemaan suomalaisesta kirjallisuudesta. Viimeisellä metrolla kotiin, Erno tuli vielä pariksi tunniksi tissuttamaan Porthan-ajatuksen kariuduttua lompakkoihin vilkaisun jälkeen, ja unta palloon. Ensi kertaa pariin viikkoon en herännyt (paska-)Hesarin kolahdukseen.

En oikein tiedä, miten sopeudun jälleen säännölliseen elämään, kun joulunajan työt alkaa.
Mä: "No, sitten kun ollaan molemmat kortistossa muutaman vuoden kuluttua niin ollaan vapaita vetämään kalsarikännit anytime."
Erno: "Miten se eroaisi nykytilanteesta?"

Tänään pyöreitä täyttävää kolmosen linjaa kiertää 50-luvun malliin entisöity ratikka, jossa on rahastaja ja HKL:n harmonikkaorkesteri. Va cool!
Ja ens viikolla mä saan second hand -stereot!