klo 06:55
Heräänkö verikokeisiin... Nääh.
klo 07:45
Nyt ei onnaa.
klo 08:15
Luen Hesarin, syön ruisleipää ja suolakurkkuja sekä puuroa, kuivattelen hiukset ja ... nääh.
klo 09:45
Ihastelen ratikkapysäkillä Julma totuus -julisteita, joita huomaan myöhemmin levinneen kiitettävästi ympäri kaupunkia. Ykkönen ei tule kahteenkymmeneen (!) minuuttiin, palelen viimassa ja kiroan paskaa paskaelämääni, paskapaska.
klo 10:25
Istun Meilahdessa laboratoriojonossa odoteltuani Aleksilla niin ikään myöhässä olevaa nelosta ja keksittyäni muutaman uudenkin kirosanan. Lenita Airistolla on odotustilan telkkarissa liian räikeää huulipunaa. Muistelen mennyttä baari-iltaa, jona odotin niin ikään vuoroani, vessaan tosin. Varatuissa kopeissa kaksi ystävätärtä juttelivat keskenään. "Miehet on niin paskoja." "No niin on!" - - - "...sillon kun joku mulle tulee naamalle niin oon vaan sanonu että on mulle isommatkin miehet turpaan antanu. Oma isä hakkas siitä lähtien kun olin kolme." Selaan Tiede-lehtiä.
klo 10:40
Lähete ei ole mennyt perille, odottelen näytteenottohuoneessa varmistussoittoa osastonhoitajalta miltei vartin ja tuijottelen satojen steriilien neulojen riviä mielessäni kesä ja kukkaset. Laboratoriohoitaja vahvistaa pyynnöstäni, ettei reumatuloksiani ole vieläkään valmiina. bzzz
klo 11:20
Istun jo sameakatseisena Hakaniemen apteekin tiskillä ja kuuntelen, miten mulle ei voi myydä, koska reseptissä on ristiriitaisia lääke- ja annostietoja. Lupaan selvittää asian ja taivuttelen nuoren miehen luovuttamaan purkin, jossa on tuttu etiketti.
klo 12:15
Istun kotona, kuuntelen uutta levyä ja luen kirjastosta lainaamiani sarjakuvia riisimaitoon tehtyä valkosuklaata syöden. Toivun aamusta jo pelkän suklaantuoksun avulla. Myöhemmin luen kääreestä kaloritiedot ja morkkis saapuu.
klo 14:05
Selaan City-lehteä Metsätalon luentosalissa ja katselen eturivissä istuvaa (eväistä päätellen) vegaanityttöä, joka tuntuu olevan aina kipeä. Tuleva luento käsittelee neoliberalismin vaikutuksia kehitysmaiden talouteen 1980-luvulta lähtien, mikään tieto ei räjäytä päätä informaatiosisällöllään. Mietiskelen huonekasveja.
klo 16:00
Selaan tehotuotanto.net -sivustoa ja teen maailman parasta keittoa perunoista, sipulista, valkosipulista, porkkanasta ja kasvisliemikuutiosta. Aijjeesus. Minä, joka en keittoja osaa. Syön liikaa ja ajattelen kieriä töihin.
klo 19:15
Äitini, Posion tyttö, kertoo puhelimessa matkustaneensa tänään ensi kertaa elämässään metrolla kuntoutuksesta saavuttuaan. Kaikkeen sellaiseen olisi kuulemma vaikea tottua. Hyppään kutoseen ja porhallan lipuntarkastajien kyljessä kohti koillista.
klo 22:00
Inventaariopaikan ruokailussa on tarjolla tasan kahta kasviperäistä syötävää - ruislimppua ja suolakurkkuja. Kolmeen erilaiseen salaattiin on täytynyt lisätä kalaa, kinkkua ja kanaa. Kummastelen, miten käsitykset vaihtoehdoista eriävätkään. Taukohuoneen seinällä on romaniaiheinen, rasistinen pilapiirros. Syön omia eväitäni ja haen julkeasti kolme isoa paljasta ruisleipää suolakurkuilla. Sairaalloisen lihava tyttö vastapäätä ottaa oman leipänsä päälle neljä leikkelettä ja kaksi siivua kermajuustoa. Kolesteroliputous kohisee taustalla.
klo 23:55
Rojahdan takaisin sohvannurkkaan pettyneenä vähäisiin työtunteihin. No, kyllähän sillä Hesarin maksaa taas pariksi kuukaudeksi. Ja maksaa ehkä yhden niistä turhista laskuista, joiden pino lepää telkkarin takana, poissa silmistä. Muistan, että huominen on sekä palkka-, että Älä osta mitään -päivä, ja pohdin lasketaanko kauan himoitun kirjan ostaminen lähidivarin ikkunasta ostokseksi. Päätän jaksaa lähteä aamusta vaihtotorille Porthaniaan, torille jossa ei raha käy.
klo 01:05
Radio Helsinki soittaa rauhallista jolkotusta. Maiskuttelen koneen sulkemisen ja maatamenon ajatusta, toisaalta voisin askarrella joululahjaa veljentytölle kerrankin kun on aikaa.
... nääh zzz
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti