Hadíth

Olo on saamaton ja tuskaisa. Polvet ärtyvät silkasta alamäkeen juoksusta (mäen alla on ratikkapysäkki) eikä pää ei kestä sen enempää alkoholia kuin kahviakaan muuttumatta vellovaksi ampiaispesäksi. Joka nurkkapöytä, kynttilänvaloinen muistotilaisuus ja puolikkaalla potentiaalilla toimiva lipputanko lepattelee eilistä Jokelaa, joka ei allekirjoittanutta millään muulla tavalla jaksa kiinnostaa kuin ammatillisella tasolla. Pahimman skenaarion mukaan sitä itsekin päätyy lukion opettajaksi - niillä palkoilla tuskin viitsii ottaa riskiä aivolohkoihin tunkeutuvista surmanluodeista. Varsinkin rehtorin vakanssin houkuttelevuus tuntuu saavuttaneen pohjakosketuksen. Tottahan toki sitä miettii, ettei niitä lapsiakaan tällaiseen maailmaan kannata lykätä - mahdollisuus on pieni mutta olemassa oleva siihen, että oma sylikäärö ja myöhempi esiaikuinen päätyy kitumaan omassa verilammikossaan ruokatunnin päätteeksi. Vaihtoehtoisesti, ja yhtä todennäköisesti, samainen pienoisihminen löytyy aseen piippua ja sitä kannattelevaa kättä seuraamalla.

Koko aiheeseen kyllästyneenä siirrynkin nyt mielenkiintoisempiin juttuihin. Ensi viikolla pääsee helvetti irti, sillä pitäisi mennä Sokoksen työhaastatteluun (kiva kun soittivat just kun olin baarissa, sekä ympäröivä meteli että nelosoluen kirkastamat ajatukseni varmasti teki vaikutuksen), papakokeeseen ja Tampereelle tenttimään vähän islamiin liittyvää tekstiä. Tässähän ihan kiittää al-iláhia siitä, että tuli viime vuonna yksikin aiheeseen liittyvä oikea kurssi käytyä, muuten ehkä kiroaisin enemmänkin kiemuraisia yksityiskohtia. Tosin ulkopuoliselle katolisen, luterilaisen, anglikaanisen, reformistisen, herännäisen, mormoni-, metodisti-, jehovantodistajien sun muiden kirkkokunnat saattavat herättää samanlaista hämmennystä. Olisin itse ihan mielissäni, jos siinä tapauksessa itse tunnistaisin edes kristinuskon ja juutalaisuuden toisistaan.

Luultavasti tiedän nykyisin itse asiassa enemmän esimerkiksi islamin- kuin kristinuskosta, mikä osaltaan tietysti on jännittävää. Kristinuskosta on tosin siis ne perusasiatkin suht hakusessa, vaikka äiti minut lettipään seurakunnan päiväkerhoon pistikin. Ikivihreänä muistona on raamattuaiheisten piirrosten kansio, jonka kanteen Jeesus-piirroksen sijaan liimasin valtavan kokoisen labradorinnoutajan sekä automainoksen kuvan. Sanomattakin on selvää, että lievää väkivaltaa käyttämällä sain pulkkamäkeen lähdettäessä aina naarmuttomimman liukurin.

Tuolloin muutenkin keräsin pelkästään sellaisia kuvia, joissa näkyi eläimiä. Ihmiset leikkelin saksisormillani pois ja roskakoriin. Myöhemmin lapsuudessani kohdistin eniten vihaa henkilöön, joka oli aiemmin omistanut ratsastuskouluun hankitun mustan hevosen ja hakannut sen vähäjärkiseksi. Viimeinen hyvästi epäterveelle eläinsuhteelle lienee tapaus, jolloin jouduin itse lopettamaan nisäkkään koivuhalolla. Sen jälkeen ei ole liha maistunut eikä myöhemmin mikään muukaan eläinperäinen - sitten kun itsellä on pokkaa ampua lehmää tai hevosta pulttipistoolilla kalloon, sähköttää sika, katkaista broilerilta kaula tai valmistaa ateria omasta koirasta, kissasta tai fretistä, voi asiaa mietiskellä uudestaan. Metsästyslehtiä tilaavan ja kokolihaa syövän isäni sanoin, tulevan isänpäivän kunniaksi: Eiköhän niitä eläimiä ole jo kiusattu tarpeeksi.

Ensi viikolla paitsi tapahtuu, saattaa myös sattua. Reumatestin tulokset tulevat maanantaina, eikä jatkuva kipu nivelissä ainakaan hyvää enteile. Viime aikoina postitushommissa oireiden joukkoon on liittynyt myös punottava kutina ja ihottuma nivelalueilla, mikä tosin saattaa johtua myös herkistymisestä painomusteelle. Toivottavasti.

Huomenna on jännittävä päivä, sillä teen ulkomaanmatkan Hyvinkäälle ja luen tenttiin ihan koko päivän! Kelatkaa! Samoin lauantaina! Ja sunnuntaina, paitsi että saatan muutaman hetken uhrata Marianne-karkin kääreen sekä suun avaamiseen isänpäivään liittyen! Aah!

Totta puhuen voisin tältä istumalta mennä mihin vain töihin, ja lopettaa tän turhauttavan aivosolujen liikkeelle tönimisen. Ja mä en edes opiskele mitään vaikeaa mistä nyt ei keskiverto ihminen selvityisi. Hurraa. Näihin kuviin ja tunnelmiin.