Viikonloppu oli mukava, mutta liian nopeasti ohi. Lauantai venyi reilusti sunnuntain puolelle, ja näin jälkeenpäin sen itävaltalaisen au pairin kanssa olisi toki voinut muustakin keskustella kuin siitä, mitä Itävallan peruskouluissa opetetaan 1900-luvusta. Huvittavaa oli, että yhtä seurueen jäsentä lukuunottamatta kaikki pöydässä istujat osasivat saksaa ja yksi oli jopa opiskellut vuoden germaanista filologiaa yliopistossa, mutta silti keskustelua vain jatkettiin ja jatkettiin englanniksi. Krapula isänpäivän aamuna oli uskomaton, Helsinkiin raahaamani tavaramäärä jälleen uskomaton ja sotku kämpässä jälleen uskomaton. Sääkin on viime päivät ollut suorastaan uskomaton - rehellistä räntää vaakasuorana vihmontana ja sellainen tuuli, että suuren sateenvarjon piteleminen sitä vasten kipeyttää pään ja sormien nivelet. Helsinki on PASKA talvikaupunki.
Tänään tappelin dna:n, Nordean ja Keskon asiakaspalveluiden kanssa, yritin turhaan tilata sivuverokorttia ja ostin margariinia. Sitten tulikin Erno käymään, ruokin sen ja annoin P:n viihdyttää. Tenttikirjan avaaminen Täydellisten naisten tunnarin soidessa ei onnistu keneltäkään, jolla on sydän rinnassa.
Kaksi kertaa viimeisen tunnin sisällä olen pullistanut silmiäni ulos päästä - ensin hakiessani pyykit tuvasta ja kuunnellessani raivokasta keikkapoljentoa kivijalan baarista ja miettiessäni, miten lavan lähellä pysyy kenelläkään vaatteet päällä siinä äänentaajuudessa, toisen kerran vilkaistessani opintorekisteriä. Herra tentaattori oli sitten antanut anteeksi keksityt juttuni Saudi-Arabiasta ja lätkäissyt sekä luento-osuudesta että kirjatentistä vitoset. Kuka tarvii nättiä naamaa, jos paskanruskealla suuvärkillä pääsee näin pitkälle?
Ja siis: voiko maailmassa olla mitään yhtä hauskaa kuin ohjelma nimeltä Sverige dansar och ler? "Tässä on Tina, she's a pyrkyri ja planning to päästä mahdollisimman helpolla. Tonight at työpaikkapippalot she's gonna have sex with her lesbian pomo. Chew that furburger, sister!"
Kaunista oli myös kuunnella lääkärin puhetta luurista. Veriarvot ovat jälleet pudonneet lähelle miinusrajaa ja näinpä huomisesta lähtien on annokseni kahdeksankertainen viime kuukausiin verrattuna. Reumatulokset? "Ehkä kahden viikon päästä, eivät ole valmiit, en osaa sanoa." Ranteiden kipuihin näyttää auttavan niiden pitäminen kiinni tulikuumassa patterissa. Lämmitysongelmani ovat täysin päinvastaiset kuin viime vuonna - tuolloin tärisin öisin kahden peiton alla ja kaikista ikkunoista veti niin että julisteet lärpätti. Nyt joudun nukkumaan rikkinäisen patterin vieressä, jolla on kaksi olemassaolon tapaa: liian kylmä ja liian kuuma. Vetoisessa viileydessä pysyin sentään skarppina, nyt olen uninen ja ärtyisä suurimman osan aikaa. Onneksi vietän kotonaoloaikaani yleensä yksin, joten saan äyskiä ja kiukutella kaukosäätimelle, vessaovelle ja rahapuulle.
Hyvillä arvosanoilla huonosti tehdystä työstä on huono vaikutus. Nyt ei sitten millään jaksaisi lukea lauantain historiantenttiin, vaikka kahlaamista riittää. Sitä paitsi länsimaisen moraalin historia sekä (lähinnä tylsät ja itse asiaa kiertelevät) pohdinnat oikeudenmukaisesta maailmasta kiinnostavat kuin Koillismaan puhelinluettelo.
Alle kahdentoista tunnin päästä istun Sokoksen työhaastattelussa viime tingassa pestyt vaatteet päällä ja rukoilen, ettei ruotsin taitoa koetella. André Wickströmin perseensheivauksen katselu ei paljon sanastoa lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti