Luennoille lepäämään

Helpottaa

Huh.

Olen tehnyt töitä, ollut hermojen pettämisen vuoksi sairaslomalla, käynyt lempikahvilassani viimeistä kertaa ja muuttanut pois. Olen myös, muuton jälkeen, paijannut siskoni ylienergistä koiraa, tehnyt mokkapaloja ja juhlinut kuusivuotiaan elämäntaivalta. Nyt otan muutaman päivän rennosti radanvarsikaupungin rauhassa. Ensimmäinen kurssi alkaa torstaina - siihen asti saan siis vain maata. Ihanaa.

Odotan jo kovasti uutta arkea Tampereella. Töitä ei vielä ole, joten saan hetken keskittyä opiskeluun ja vaikka vaan olla, jos siltä tuntuu. Uusi kotini on hyvällä paikalla, sopivan kokoinen ja siisti. Koska minulta uupuu tiettyä irtaimistoa, saan hyvällä syyllä koluta kirpputoreja. Tarvitsen esimerkiksi eteiseen peilin ja kattolampun. Sain onneksi myös viivata tarvelistasta yli pari kodinkonetta, kun sattumalta mainitsin tarpeestani siskolleni. Minulle kyllä vanha kelpaa, onhan se käytetty ja hyväksi havaittu. Olenkin jo kaivannut leivänpaahtimen kolahdusta. Siisteintä syksyssäni ovat kyllä kaverit. Tänne vaan! Teille ovat oveni aina selällään ja korvat höröllään.

Juna kohisee läpi tuulisen kaupungin, naapurin koirat vuhkaavat. Kohta kasaan itseni pystyyn ja käväisen silittämässä kissaa teollisuusalueen kupeessa. Ja kenties ostamassa luentopaperia, kyniä, viivottimen ja uuden kansion. Ilman viivotinta olenkin pärjännyt jo kolme vuotta. Tenttikonseptin marginaaliviivoilla kun ei nyt niin ole väliä, kato opiskelijakortin avulla vaan noin ja nuin.

Allein Gott in der Höh' sei Ehr'

Ylevää. Olen viime päivinä istuksinut eriskummallisissa hetkenristeyksissä, muun muassa Karhupuiston laidalla tytsyn ja vahingossa alkoholillisen oluen kanssa livetangoa kuunnellen sekä myöhemmin, puolihumalaisena yksin kirkonpenkissä ja antanut Bachin tunkeutua syvälle korvakäytäviin. Ikkunoiden takana yö tummui, kanttorin punaiset hiukset hehkuivat, ja minä pistin silmät kiinni. Menneen jäljen henkiin herääminen iski kuin tuhat volttia. Menen uudestaankin, ja seura kelpaa!

Aamut ovat jo kylmiä. Olen tämän viikon hytissyt pitkin katuja puoli kuuden jälkeen, verisiä ruiskuja väistellen, ja perillä käärinyt takin valmiiksi rullalle laukkuun. Kesä palaa päiväksi, mutta illaksi tuuli viilenee. Hippinaapuri polttaa jo kynttilöitä, ja antaa kissansa ulkoilla ikkunalaudalla, neljännessä kerroksessa. Odotan hätäistä meaaauwww-ääntä ja tömähdystä, sillä kissa näyttää sekä nuorelta, uteliaalta että tyhmältä. Ainakin se näyttää metsästävän kärpäsiä, hyvin lähellä reunaa.

Olen syysihmisiä. Syksy tarkoittaa kauniinkirpeitä päiviä, pikkupakkasia, syntymäpäiväni lähestymistä (joka todennäköisesti lakkaa pian olemasta odotuksen arvoista), täyttyvää kalenteria ja kaikkea ah niin uutta. Tänä syksynä aloitan uuden kielen, kaksi uutta sivuainetta sekä jumpassakäynnin. Tavoitteina ovat lisääntyvä sivistys (hah) ja koheneva kunto (hah). Orandum est ut sit mens sana in corpore sano. Aion myös ostaa pyöräilykypärän, sisäliikuntakengät sekä silitysraudan. Jihuu! Jokaviikkoista ruuduntuijottelua ja salaatinsyöntiä voisi myös jatkaa. Saako olohuoneenne vallata, madamet? Juhuu?






Veljeni lapsi on kaunis. Niin pienet kädet ja silmät, pehmeä iho. Nukkui, vaikka otin sata lähikuvaa.

Kiva kämppä - ketä täällä asuu?

Joo. Palkkapäivä.

Sen sijaan, että älykkäästi vaikka lukisi siihen tenttiin, on näköjään paikallaan lähteä "yhdelle" ystävän kanssa, jota ei ole tullut nähtyä hetkeen. Sain uuden kodin valkealle kirjahyllylleni, join limsaa kantakapakin auringonvalon raidoittamalta pöydältä ja rentoilin mielessäni tenttikirjan lukemattomat sivut. Olishan se nyt tällä elämänkokemuksella pitänyt arvata, että lause Hei, meillä on paljon kaljaa, tulkaa tekin! ennustaa jotain muuta kuin kilttiä iltaa. Nyt on kuunneltu Olavi Virtaa pikkutunneille, tupakoitu kuudennen kerroksen näköalaparvekkeella, juotu vaaleanpunaista siideriä Batman-lasista, kävelty Merihakaan, laulettu Hectoria karaokessa ja tanssittu illan viimeinen, hikinen Saarenmaan valssi. Taksi vei jatkoille Käpylään, jossa kuuntelimme ystäväni kesän mittaan virosta suomeen kääntämiä runoja rakastamisen vaikeudesta ja joimme tequilaa, kunnes oli valoisaa. Heräsin parin tunnin unien jälkeen lattialta ja lähdin odottamaan bussia. Ihan käteväähän se on tumuttaa niin pitkään, että voi aamulla käydä kaupassa.

Nyt olen nukkunut vähän lisää, lukenut eteenpäin yhden luvun (joka itseasiassa oli ältsin mielenkiintoinen) ja soitellut äidille, siskolle ja veljelle. Olen kolminkertainen täti! Lapsi on iso, terve ja mustatukkainen kuten suvussamme nyytti-iässä kuuluu. Huomenna käyn tervehdyskäynnillä. Jänskää!

Voinee vain toivoa, että nyyttiys löytää aikanaan roolimallinsa jostain muualta.

Stubble vs. whiskers

Kukapa olisi uskonut, että maisteriopintojen tenttikirja voisi olla vaikea. Mä en kestä. Varsinkaan, kun pitää lukea Rankesta "...but nonetheless, he truly was a genius" -kamaa noin viiskymmentä sivua.

Yksi puhelinsoitto voi näköjään pelastaa paljolta. Olen jo muutaman viikon metsästänyt muuttoautoa, -kuskia ja -apua yhä syvenevällä epätoivolla, ja nyt sain sekä auton että kuskin yhdellä napinpainalluksella. Eläköön, sukulaispalvelukset! Todellisena ongelmana kaikissa muutoissani on ollut se, etten ole nyt reiluun kahteen vuoteen ajanut autoa. Pakettiautoakin olen ajanut vain kerran, ollessani puistotyöntekijänä pikkukaupungissa. Selkärangastahan tuo ajotaito tosipaikassa tulee, mutta jostain syystä ei ajatus muuttokuormaisen pakettiauton vääntelystä isosta kaupungista toiseen sytytä. Yhtään. Siksipä tämänhetkiselle helpotuksentunteelleni ei ole sanoja. Seuraavaksi alan soitella kavereille, tutuille ja tutun kaimoille ja tarjota ruokaa pientä kantoapua vastaan. Helsingissä neljä kerrosta alaspäin, ei paha! Tampereella kaksi kerrosta ylöspäin, ei paha! Tavaraa ei ole paljon, sen lupaan. Lupaan, kuuletteko!

Toinenkin turhautumisen aihe on nyt poistunut. Olen nimittäin jo pari päivää mietiskellyt, miten kuuluu sänki englanniksi. Kiitokset Internetille. Kiitos.

Voi perse

Laitoimme tädille aikarajan hieman ennen neljää. Kymmenen minuuttia, ja sitten mennään sinne kahville. Jalanvaihtoa, jutunheittoa, juttelua satunnaisten turistien kanssa: Excuse me, but what are we waiting for? Is she even there? You don't know?

Myöhemmin luen verkkohesarista, että Madonna poistui hieman neljän jälkeen hotelli Kämpistä autosaattueessa konserttipaikalle.

Noo, ehkä ens elämässä. Olisin vaan halunnut jotain oikeita kokemuksia omaan kokoelmaani, kun siskokin on sentään nähnyt Kekkosen.

Laastaria laastarin perään

Ainoa vapaapäivä vähään aikaan kului eilen naistenlehtiä selaillessa ja sateista maaseutua katsellessa. Tampere oli kostea, ilma tiheä ja askeleeni tammakuvioisen varjon alla raskaat. Kävelin itään, laskin talojen numeroita ja oikean kohdalla painoin summeria. 21 neliötä, ikkunan takana hopeakuusia. Piirsin nimeni paperiin vieraalla kynällä. Enää puuttuu työpaikka.

Väsyttää, ja tenttikirjan kulma vaanii peiton alta. Päätin skipata toisen kursseista - en tarvinnutkaan loppukesälle tukea, joten tuo yksi, vaikeampi, riittää. Enkä mä nyt oikeasti jaksa lukea keveähköä Maailman taloushistoriaa parissa päivässä, aamuvuorojen jälkeen. On noi muutkin kirjat vielä kesken, kiitos töiden ja puutarhajuhlien.

Odottelen influenssaa - toivon sen tulevan kuukauden sisään, jotta siitä kärsisi työnteko eikä opiskelu. Lentsun saaminen on enemmän kuin todennäköistä duunissa, jossa joku päivittäin ottaa asiakseen yskäistä naamalleni. Vaikken harrastakaan sormieni nuolemista, tulee käsissäni elelevä bakteerikanta jossain vaiheessa nujertamaan vastustuskykyni. Tämä siitä huolimatta, että sairauksien leviämistä koetetaan kassoilla hillitä desinfiointiaineilla lotraamalla. (Tänään järkytyin poistuessani labrakokeen jälkeen lähiterveysasemaltani. Missään ei ollut käsihuuhdetta! Pandemia-uhan alla, kaupungin törkyisimmässä julkisessa terveyslaitoksessa! Ilmeisesti riittää, että henkilökunta pesee käsiään - ei sen väliä, jos asiakkaat levittävät tauteja toisiinsa ja lentsut kulkevat liukuovista sisään ja ulos. Tai sitten lama on hävittänyt ainepullot seiniltä.) Taudin saatuani kasvaa muna taas otsaan - mukavaa on sairastaminen muutenkin, mutta vielä silkkisempää sellaisen taudin, jonka mutaatioprosessiin en itse ole syyllinen.

Töissä on ollut ihan mukavaa. Olen päässyt pilaamaan erään epäonnisen porukan polttarit (mitäs tulevat kassajonoon mölyämään viittä vaille sulkemisaikaa sen verran kännissä, etten voi [enkä halua, hähhähhää!] myydä kymmeniä litroja kaljaa) sekä takavarikoimaan sulkulistalla olleen luottokortin, mistä saa luottokunnalta palkkion. Olen myös kuunnellut hyviä juttuja: a) "Miksh et muka myy... mä oonollu viimeksh kännisä keväällä", b) "Tämä on minulle aivan ala-arvoista seutua... ja me ollaan niin eri asteilla ettei me oikein ymmärretäkään toisiamme" (keski-ikäinen mies, liittyen ei-mihinkään), c) "Päivää." - "YKS MUOVIKASSI!!" (x2000 per päivä). Harkitsen vakavasti työtä, jossa ei tarvitsisi tulla toimeen kenenkään kanssa, sillä normipäivänä tunnen olevani keskellä apinatarhaa. Jaksan yhä uudelleen yllättyä, mihin kaupassa oikein katoavat alkeellisimmatkin käytöstavat - käteen ei niistetä, jos tönäisee niin sopisi myös pyytää anteeksi, käsi laitetaan suun eteen kun tulee aivastus tai yskäisy, tervehdykseen vastataan ja hyväksytään sekin, ettei henkilökunta osaa lukea ajatuksia. En oikein jaksaisi uskoa, että kaksi kolmasosaa työpaikalleni rantautuvista torvista olisi oikeasti kuuromykkiä. Paras yhdistelmä vastenmielisiä ominaisuuksia on muuten asiakkaassa, joka ensin ei suostu pukahtamaan yhtään mitään, ja sitten räjähtää kiukuttelemaan, kun jokin meneekin vikaan. Tehkääpä palvelus ihmiskunnalle ja ottakaa kielenkannat irrottavat lääkkeenne aamulla. Jos ei sellaisia ole, hakekaa resepti. Tulee tarpeeseen.

Kai siihen tenttikirjaan pitää nyt tarttua. Huomenaamulla soi herätyskello 04:15, katujen hiljaisuuden rikkoo lisääntyvää valoa laulavan lokin huuto ja Kallion kirkon graniitti hehkuu punaisena. Neljä viikkoa vielä, sitten saa rauhassa solmia hirttosilmukkaa kansantaloustieteen luennoilla. Nyt tulee vettä kuin aisaa, ja vastapäistä korttelia timpuroivat venäläiset työmiehet vetäytyvät porttikongiin tupakalle. Piirtävät käsillään ilmaan laajoja kaaria ja hymyilevät.