Höpsis löpsis

Hups. Tuli höylättyä pankkikorttia pikkuisen. Kaikki ostokset olivat tietysti perusteltuja: kosmetiikkaa (naamanhan voi rahapulassaan pestä vaikka tiskiaineella, mut ei mielellään viikkoa kauemmin), joulukortteja (jaa kelle ja näin kalliita?), saippua-astia (ei mahdu lavuaarinkulmalle tai ...minnekään alle kahden neliön kylppärissäni), talvikengät (jeesuksenaikaiset mut made in Kankaanpää), Nanson kangaskassi (näitä mulla ei ollut siis ainuttakaan jo kotona) ja kokopuinen vanha tuoli (ei mahdu asuntooni). Kyynel.

En tajua, kuka tätä kämppää sotkee. Mä tulen tänne suurinpiirtein vaan nukkumaan. Perjantaisetkin vieraat oli ihan sisäsiistejä, eikä eiliset glögi/käsirautabileet levinneet tänne asti. Täysi mysteeri tämä.

Koen muuten parhaillaan jotain uutta ja uskomatonta - nimittäin vapaapäivää. AAAH. Toki olin aamulla kahdeksalta katselemassa parit pp-slaikut ja jauhamassa didaktista sontaa, mutta sen perään olen vain syönyt, juonut kahvia ja shoppaillut loistoseurassa. Tunnin kuluttua tartun päivän pikkujuttuun eli kahteen ensi viikon tuntisuunnitelmaan. Uskoisin selviäväni hommasta noin viidessä tunnissa. Viikonloppuna en aio muuta kuin nau'uttaa napaani ja makoilla, se on vissi. On. Aivan varmasti. Sanokaa meitsin sanoneen.

Pistoja

Aika raipakkaa menoa nämä viime päivät. Ja hyvä niin. Kuten Suke sen hyvin laittoi, on tämä äkkiä mielekkäältä ja järjestyneeltä tuntunut arki miellyttänyt. Eipä kerkeä ahdistaa. Miksipä ahdistaisikaan, kun tovereiden kanssa voi esimerkiksi juoda muun synnin lisäksi pullollisen tarjousskumppaa ja käydä öistä lumisotaa autiolla Hämeenkadulla? Tänään vedin aamusta vähän sanomalehtikivaa seiskoille ja sen perään olin mukana videoimassa viattomia Tammelan torilla. Nyt juon vähän kaljaa kaukaa saapuvien vanhojen kavereiden kunniaksi. Huomenna töihin, minne muuallekaan. Aion olla krapulassa ja tehdä opiskelujuttuja.

Mä otan sitten kesällä tällaisen kissan:



Tuulikki Pietilä: Rosetti (Psipsina I), 1977. Kuva: hs.fi

Bizii

Tää tekemisen meininki on jotain kosmista. Jos kalenterista jokin neitseellinen kohta löytyykin, täyttyy se varmemmin kuin kuoripojan paksusuoli kirkkoleirillä. Laskin eräänkin päivän työtuntien määräksi 14. Tartteisin jo pikkuhiljaa oikeasti sen kauan kaivatun hausfraun, että elämästä tulis jotakin. Tällä hetkellä mulla ei ole aikaa nukkua, liikkua, siivota, pyykätä, tiskata eikä lukea Hesariani, josta sentään maksan aika tavalla. Sivuaineopintojen vähittäinenkin suorittaminen on tähän mennessä jäänyt hartaan toiveen tasolle. Saakeli. Onneksi perjantaina pitämäni tunti meni loistavasti ja toimii siten hyvänä motivaatiomoottorina.

Jonkinsorttista syntiä olen sentään kerennyt harrastamaan. Bussi vei nimittäin viikolla Ikeaan tuomaroimaan ystävän tulevaa sohvaa. Mitään ei pitänyt ostaa, mutta tehän tiedätte, miten se todellisuudessa menee. Yksi ostos oli sentään järkevä (sammutuspeite), muut eivät niinkään (mm. kuppikakkupursottimia). Morkkis tuli heti kassan jälkeen. Tähän kun lisää sen, että ostin aiemmin viikolla Werstaalta jumalattoman hintaisen näyttelyjulkaisun, hehkuu onni sydämessä. Onneksi on kuivakaapissa jotain kuivaa sontaa, mitä syödä.



Pakollisilla luennoilla ajatukset joskus joukkoharhailevat.

"Mun peilissä on jatkuvasti Halloween"

Viikonloppu oli ihan makoisa, vaikka piti jossain töissäkin lusia. Siellä oli viileää ja hiljaista. Pelkäsin, etten pitkän tauon jälkeen enää pärjää hommassa, mutta autopilotti napsahti päälle kivuttomasti. Juttelimme työkaverin kanssa pikashakista sekä Mooseksen 2. kirjasta ja söimme ihan vaan pari kahvikeksiä. Pääsin puhumaan venäjää ensimmäistä kertaa luokkahuoneen ulkopuolella, mikä oli melko päräyttävää. Välimatka junalle tuntui yhtä pitkältä kuin ennenkin. Järvessä pyllisteli nuoruuttaan harmaa laulujoutsen, joka jäätyy pian kiinni jaloistaan.

Viime viikko oli kyllä perseydessään kunniamaininnan arvoinen. Eritoten torstai säväytti aikataulullaan, jonka mukaisesti olin unterwegs 8.15-18.30. Sen perään lausuttiinkin ilmoille terveellisiä lauseita, kuten: "Nyt siis kaljalle", "Pelataan hei ja vielä yhet", "Tuli tässä mieleen, että mun luonahan on kossupullo", "Minne katosi päääääääivääääät" ja "Laita pois niin tuota annetaan Mikko pääsee joo". Perjantain aamuluento jäi luontevasti väliin, mutta runnoin itseni iltapäivällä hoodeille vissypullon korkkia sihauttelemaan. Tapu tapu.

Nyt käväisen vielä silittämässä erästä kissaa, ennen kuin sulaudun junanpenkkiin ja keskityn repimään tukkaani. Tämä viikko ei näytä yhtään edellistä paremmalta.

Talavi

Tänään oli ensimmäinen liukas aamu. Ja oikein pimeä. Sorsalammen jää kantaa jo kolme koirasta vierekkäin. Pyöränavain katkeaa lukkoon lähipäivinä.

Kalenterinsivulle tämän viikon otsikoksi kirjoittamani rivi "ns." paskaviikko on ainakin tähän mennessä toteuttanut itseään. Eilen sörssäisin aamutuimaan ainedidaktiikan tentin ja päälle vielä harkkatunninkin. Olen nyt kokenut sen monta, monta kertaa opettajalle uran aikana tulevan hetken, kun päänsisus nyrjähtää kesken lauseen kanavien väliin. Mukavaa se valkoinen kohina. (Odottelen ruskeaa nuottia.)

Väsyttää tää häsläys. Ei auta kahvi. Viikonloppuna oli ihanaa vain katsella levy levyn perään viihdettä poikkiksen kainalosta ja nautiskella (tarjotusta!) ravinteliruoasta. Nyt onkin asteen vaikeampaa palella yksin vetoisassa kämpässä, pyykätä pussia pienemmäksi, syödä illalliseksi ei näin -ruokaa (sipulia, makaronia, soijarouhetta, yrttisuolaa) ja vääntää loppumattomia pedahommia vasemmalla silmällä. Seminaari uinuu koskemattomana. Uinukoot. En jaksa.

Pimeetä

Jännä tää ikä. Alkoon kun menen, kysytään paperit. Postissa tiedustellaan, että onhan mun lapsilla jo heijastimet.

Rarmos Ybrehtar

Sain äsken luukkuuni uuden jääkaapin. Tadaa! Käyttöohje on tosin näköjään survottu Google Translatorin läpi kuin sikanauta konsanaan. Nohh, ehkä se tuosta. Edellinen kaappi järjesti vielä ylläripyllärin viimeisenä päivänään - kuuden tunnin sulattelun jälkeen jostain vielä lirui harvinaisen itsepintaista vettä. Nyt se on vuokraemännän murheena. Kaukana täältä. Kiitän.

Olen viettänyt viimeiset kolme päivää täysin irrallani radanvarsikaupungin rauhassa. Teki hyvää. Marokkolainen pata seuranaan hyppysellinen Housen vitoskautta huuhtelivat hyvin onteloita. Rapsuttelin läpi kolme kissaa ja yritin auttaa vitosluokkalaista matikanläksyissä. On noi jakokulmatkin näköjään päässeet unohtumaan. Meitsiltä siis. Melkein hävetti. Nyt sopisi kovasti tehdä ainedidaktisen tutkimuskurssin artikkelianalyysiä, lueskella semmakirjallisuutta, tehdä ensi maanantaille kiva tuntisuunnitelma (en näköjään edes muista tunnin aihetta... on se jossain kalenterissa) ja opetella taidekasvatuskurssille yksi tuhannen ja yhden yön satu (...). Kivasti jaksaa. Tai sitten ei. Väsyttää. Pitänee mennä nukkumaan tahi sekoan.



Yllä esimerkki toiminnosta, jonka avulla eräällä pedakurssilla välttää sekoamisen.