Laiska töitään laskee

Huh-hah-hei. Terveisiä sunnuntaitodellisuudesta. Ei töitä, ei kiirettä, ei akuutteja dediksiä. Katsottuna on Frasierin neloskausi sekä Jeunet'n uusin, Micmacs. Tuli jotain snobbailuruokaakin kai syötyä (savutofu-kirsikkatomaatti-valkosipulioliivi-rucola-artisokansydän-pennepastaa). Syytän Nilesia. Ei, rakastan Nilesia.

Viikko on ollut tutun kiireinen didaktiikantäyteisine aamuineen. Vaivalla vaalimani joulunajan rennotus romahti kasaan jo alkuviikosta, ja verenpaine onkin päässyt paukkumaan jo moneen otteeseen (esimerkiksi nyt uuden ohjaavan opettajan ensimmäisellä ryhmänohjaustuokiolla). Vaikka nukuinkin viikolla yhteensä noin 20 tuntia, sain jotain aikaankin. Ensimmäinen harkkatunti on sovittuna, laajentavan harjoittelun työpajarunko mietittynä, jotain paskaa ainedidaktisen tutkimuksen suhteen tuulettimessa, seminaarin arkistokäynnit kalenteriin kirjattuina sekä viisaudenhammasleikkaukset varattuina. Tekemättä on enemmän. Jotain asuntoakin sopis kai etsiä - tosin sitä en onneksi joudu tekemään yksin. Uuden kämpän ja elämän (?) suhteen jaksan miettiä lähinnä vain tulevan kissani vär... luonnetta, mutta se annettakoon nyt anteeksi. Anteeeeeeeksi. P tuossa ennen kotio lähtöään vielä leikkisästi muistutti, kuka kenetkin sitten mun valmistumisen (?) jälkeen elättää. Katseeni miltei ylti S:n peilit rikkovaan voimaan.

Kävin bileetkin keskiviikkona lusimassa. Päätin pyhästi olla hankkimatta krapulaa (eeeeeei, en mä tuu enää baariin - - - no jos yhelle, kun ei olla nähty pitkään aikaan. Siirappia, anyone?), mutta niin vaan taas hengittelin huolella torstaiaamun didapläjäyksessä. Johtui varmaan univelasta, sano. Selvisin elossa ryhmätehtäväpohdinnan aikaan saavuttamani hysteriavaiheen siivellä. Toimii.

Välttelen parhaillaan kalenteriin vilkaisua, sillä kaikenlaista jännää tekemistä on taas päivät väärällään. Määh.

Minä muutin sisämaahan

Törähdin takaisin arkeen muutama tunti sitten (vaihdevian vuoksi kivasti myöhästyneen) paikallisjunan saattelemana. Pitkänpitkä joululomani oli löysä ja tarpeellinen, sen verran rankaksi pääsi syksy muodostumaan. Nyt tartun uudelleen hommiin, vaikkeivät akut varsinaisesti latautuneet olekaan. (Itku + markkinat.) Ensi viikolla jatkuu ainedida muun FUN TIMEn kanssa. (Paska + housu.) Kalenteri näyttääkin olevan tammikuun osalta jo täyttä lähellä. (Paska + tuuletin.)

Käväisin Helsingissä kismailemassa vähän tota Sammallahden Penttiä. Ai että. Kaapelitehtaan näyttely oli täyteläinen ja jälkimaultaan pitkä. Kuten retrospektiiviltä odottaa sopii, oli kuvapaljous päällevyöryvä. Loppupuolella kierrosta pään sisällä hengästytti jo pahasti, varsinkin kun jokaista vedosta olisi voinut jäädä katselemaan tuntikausiksi. Käykää ja mykistykää.


Pentti Sammallahti: Solovki, Vienan meri, Venäjä 1992. Valokuvataiteenmuseo.fi

Tää keittäis nyv vähän valeriaanateetä ja selailis eteisen lattialle kuolleita Hesareita. Jotain luntakin tuolla runollisesti ikkunan takana leijailee ja kynttilänliekki yöpöydällä lepattelee. Kivasti julkisivuremontin työmaavalot ikkunaan irvistää ja unensaantiani edistää. Eiku..!

2010

Olipahan vuosi.

Kävin ostamassa kahta tajunnankaatavaa teetä. Hiekat silmiin, vie!

Mmm bop ba duba dop ba du bop ba du dop ba du bop ba du dop ba du

Nyt alkais tää unettomuus jo saatana riittää. EM-tasoinen sängyssä pyöriminen ei paljoa jaksa naurattaa, kun päässä on soinut kahden ja puolen tunnin ajan Hansonin kappale MMMBop ja mieltä askarruttaa muun muassa erilaisten likapyykkikorien ominaisuudet. Jotain lääkettä tähän, nyt, HETI.

Vuoden viimeinen

Olen todella syvällä lomassa. Noin kahden tunnin välein pitää miettiä, mikä viikonpäivä nyt olikaan. Uneksin koko viime yön ketunpoikasista. Siivoaminen on kivaa. Radio Helsinki huutaa aamuisin (esim. nyt, 13:09 - alla auringon kaikilla vaikee/ mut aina voi pyytää apua/ eikä kukaan pysty yksin kaikkee/ täällä/ täällä) keittiön Blaupunktissa. Päivän ainoana velvollisuutena voi olla alennusmyyntien uudelleentsekkaaminen. Sieltä löytyi myös Madventuresin kolmoskausi, hunajahintaan mutta löytyi kuitenkin. Onneksi ostin.

Vuosi vaihtuu alle kellonkierron päästä. Aion silittää Karhua ja kaulailla Sandelsia. Muksua uutta vuotta kaikille teille!

Material Girl

Joulunajan tärkein aktiviteetti, syöminki, alkaa olla ohitse. Onneksi, sillä vatsaröllykkäni ovat päässeet huolestuttavasti lisääntymään. Ja nimenomaan lisääntymään - entisen lauman tilalla on nyt suurpopulaatio. On tuolla P:n jääkaapissa vielä rääppiäisiä, mutta perunalaatikko, savutofu, sienikastike ja kaverit ovat jo löytäneet tiensä päähän. Keittiönpöydältä tosin löytyy vielä ainakin pari kiloa karkkia. Kiva. Tammikuun puolella alkaa ryhtiliike, tai siis tän konvehdin jälkeen. Tai tän.

Viime päivinä en ole juuri muuta tehnyt kuin maannut perseelläni ja antanut olla. Lomani alkoi oikeastaan jo melkein kaksi viikkoa sitten, joten aikaa on ollut. No ihan ujosti olen tenttikirjaa availlut, myönnetään. Mutta muutoin! Rötväystä, sarjojen tölläystä, ruoanlaittoa, kissanrahnutusta, kekkereitä. On tullut tarpeeseen. Jouluaattokin oli mukava, availtiin paketit vanhemmillani veljen perheen kanssa ja siliteltiin kissaa. Lahjojakin oli hyvästi ja lämmittävästi - seinäkalenteria, tehtäväkirjaa, kahvimukia, kangaskassia, kirjakaupan lahjakorttia. Joulupäivän parantelin vielä perinteistä pyhälentsuani ja makoilin mahani vieressä. Tapaninpäivänä lähtikin sitten taas sokka irti. Syytän kavereita, joita en ollut nähnyt VUOSIIN. Onneksi tuli laitettua viestiä, oli kivaa!

Alennusmyynneistäkin tarttui tänään töhkää mukaan. Kyldyrellinä personellina ostin tietysti niin Bergmania, Almodóvaria kuin Coeniakin, ja täydensin vaatehuonettani ajattomalla neuleella. Huomenna suuntaan parille kirpparille kangaslöytöjen toivossa. En pistä vastaan, jos muutakin löytyy.

Aikuiset ystäväni

Viimeinen perusharjoittelutunti, seminaarin tutkimussuunnitelman esittely sekä giganttisen turhan didaktisen kehitysesseen palautus ovat nyt takanapäin. Tää viikko alkaa olla nyt tässä. Huomenna hilpaisen takaisin töihin litteroimaan kolmekymmentäluvulla luottamusmiehenä selkäänsä saaneen tyypin haastattelua ja kuuntelemaan toisella korvalla, kuinka taulut roikkuvat seinillä. Sen perään ajattelin tuhlata lompsani solmulle muutamallakin joulutorilla. Jejejee!

Veronpalautukset on nyt virallisesti pistetty menemään. Eilen hiljennyimme (mikroluokan koneen ääreen) katselemaan, kuinka jumalainen johdatus (luottokortti) salli meidän siirtyä suunnittelemaan matkaamme kohti taivaisia iloja (viski- ja bailandoreissu Skotlantiin). Tulemme matkallamme henkistymään (krapulamorkkistelemaan), sivistymään (no pitää kai siellä linnassa käydä) ja kehittämään taitojamme (hei kato, kaljaa nenästä! ...missä me muuten ollaan?). Palattuamme tulee meistä hehkumaan aivan uudenlaista ymmärryksen rauhaa (miltei viikon valvominen ja naamaraja). Odotan matkaamme malttamattomana (no odotanKO?!).

Krapuloiden miettiminen pistää kyllä veret kylmiksi. Hyi helkkari, mää sanon. Keskiviikon dägädägät eli pikkukakkosjoulut jatkuivat nimittäin aamuun asti. Kivasti nukuin pari tuntia - ja olin tutkimussuunnitelmani esittelyssä vielä humalassa. Taitoskohta krapulan puolelle tapahtui tietysti viisi minuuttia ennen oman osuuteni alkua. Ei paljon naurattanut. Nyt on enää kahdet pikkujoulut jäljellä, joista firman meisingit onneksi vasta tammikuussa.

En kyllä millään elokuussa halunnut uskoa, että syksyn lopulla fiilistelisin pedameininkiä, mutta näin se vain nyt on. Teoriaosuudet ovat tähän mennessä olleet suht kuppaisia, mutta käytäntö on ollut antoisaa. Arki on jäsentynyt aivan uudella tavalla, mielekästä tekemistä on tullut ovista ja ikkunoista, eikä ole ehtinyt masentaa. Parasta tässä kaikessa on kuitenkin ollut porukka, ehtaa timangia. Ei löydy sanoja. Mahtavia olette, toverit. Niisk.