BOONUSTA SAATANA

No ny on aikuinen fiilis siis!

Toiset ne ottaa autolainaa, ostelee viiden tonnin sohvaryhmiä ja pudottelee lumia oman torpan katolta tunteakseen olonsa Kunnon Kansalaiseksi, mutta meikälle näyttää riittävän ihan tavallinen niska-perse-otteen jälkeinen lämpö. Makoilin nimittäin aamusta asti sohvalla (10e) ja katsoin Hesarin lukemiseen perään ainakin kymmenen jaksoa South Parkia sormi syvällä nenässä, kun iltapäivän puolella alkoi ihan rehellisesti vituttaa. Repäisin jäkälää kasvaneet lenkkarit jalkaan, läpsäisin sporttiheijastimen käsivarteen ja marssin ulos. Puolitoista tuntia raivolenkkiä teki gutaa. Palasin kotiin kaupan kautta, tiskasin ja tein jumalattoman hyvää pitsaa. Tiskasin lisää, lähetin SKS:lle gradusähköpostia, maksoin laskuja, pesin pyykkiä ja huolsin kaikki omistamani kenkäparit. Talvikengät (jotka kaikki tosin ovat jollain tavalla rikki) odottavat nyt tositoimia eteisessä, kesäkengät (jotka kaikki ovat nekin jollain tavalla rikki) talvihorrostavat roskakaap... vaatekomerossamme. Kyllä se on Ordnung, josta se tyydytys tulee. (Not.)

Maailma napsahtaa kunnolla raiteilleen viimeistään huomenna, kun vedän himaan ensimmäisen työvuoroni sitten sairasloman alkamisen. Osaan jo luottaa autopilottiin ja hätäruotsin taitooni, mikä on jätte kiva. Ihanaa mennä töihin, mä sanon. On tässä jo maattukin. Aion tosin lukea työajalla tenttiin, jos vain millään ehdin.

Huomenna myös varaan Räävelin matkan. Äitee tulee mukaan, lankakaupoille. Kun esikatselin tarjontaa ja huomasin suorien bussipakettimatkojen päivien olevan epäsopivia, harmitti.

Miksi meillä on niin harvoin vaikeaa

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aamulla ei ollutkaan lehteä, mitä lukea. Kielelläni odotti jo oikeuksistaan tietoisen kuluttajan kylmiä sanoja, kun korva vastaanotti asiakaspalvelun intromusiikkia. Viileys vaihtui nöyryydeksi verkkaisen naisäänen kertoessa nauhoitteelta, että huomaattehan, ettei lehti ilmesty tänään. Hipsin hiljaa sohvalle ja levitin eilisen aviisia lattiallekin.

Päivät ovat jälleen nyrjähtäneet jonnekin. Loppuviikon vietin Tampereella luennoilla ja myös kaukajärveläisellä sohvalla, muun muassa katsoen vakavaa draamaa nimeltä Neljä tyttöä ja maagiset farkut. (Turha kai sanoakaan, että mulla on kirjaversio tuolla hyllyssä. Tosin lukematta.) Tein myös Bonarilla tuttuun tyyliin aivan pistämättömiä löytöjä. Ei ole Bonarin voittanutta, ei! Onneksi oli, jälleen tuttuun tyyliin, tiukka käteisbudjetti, joka rajasi ostamista. Tiliä katsottuani olin tähän erittäin tyytyväinen. Nyt P:n ollessa studiolla hommissa en useinkaan jaksa käydä kaupassa, mikä on rahan kannalta loistavaa. Tulee kaapin antimetkin käytettyä ennen kuin parasta ennen -päiväyksistä on kolme vuotta. (Ja jää enemmän rahaa Bonarille.)

Luennoilla nuokkuminen vaatii vapaata. Siispä vietin eilisen tiesmilloinviimeksi siivottua asuntoa kuuraillen ja kissaa silittäen. En tiedä, mitä pahaa olen taas tehnyt ja kenelle, mutta kuivauskaappia tyhjentäessäni lipsahti. Tuloksena löysin itseni tuijottamasta kahta rikkimennyttä mukia (joista toinen oli lempparini ja toinen oli onnistuneesti odottanut arvonnousuaan) ja mustanpunaista verta, joka pulppusi kädestäni tiskialtaaseen. Loppuillan painelinkin haavaa, kunnes se turposi ja kipeytyi oikein kunnolla. Siistiä. Täytynee pyöräillä äiteen luokse yhdellä kädellä.

Sunnuntai. Ei gradua, pitsaa!

Mun kissa oli just radiossa

Joo. Vois käydä ulkona enemmän. Perse levii ja todellisuus hämärtyy. Tosin olin eilen liesussa koko päivän - muun muassa Tampereella noin viiden tunnin eurooppaoikeuden luennolla ja sitä ennen alumiinikaupassa. Kyä nyk kuulkaa kelpaa. Päädyin sittenkin Pro-malliin, enkä kadu. Kerään juuri rohkeutta äiteelle soittamiseen. Pitäis selittää, miksi gradua ei voinut kirjoittaa Gigantista ostetulla tarjousperuskikattimella. (Ei vaan voi.) Taapertaessani illan pimeydessä himaan kantamusteni kanssa kakkasikin naakka takille. Hippi sanois et karma on asettunut.

Loppuviikko vaikuttaa hyvältä: 19 tuntia luentoja. Yöpaikassa on toivon mukaan hedelmäsalaattia jäätelöllä ja välkkyvässä televisioruudussa jotain viihdettä. Tosin ennen perjantain tukipäivää ei ole varaa ostaa sen kummemmin jäätelöä kuin hedelmiäkään. Nakerran vaikka uuden beibini virtalähdettä sitten.

Tämä vapaapäivä jatkuu nyt kirjastoreissulla. (Lisää Kyröä, nammm!) Illalla juhlimmekin ns. vuosipäivää (jonka todellista ajankohtaa emme siis kumpikaan muista). Burgereita. Guacamolea. Tuparilahjaksi saatua kuoharia. Ganska bra.

Hyvää maailman vegaanipäivää kaikille!

Liha tottelee bakteriaa

Flunssa. Mikä paska tekosyy olla menemättä kurssin ensimmäiselle luennolle paikkaa puolustamaan. Siispä aamulla junaan, sieltä Minervaan kahville ja eikun luennolle. Jossa ei kerättykään mitään nimilistoja ja joka muutoinkin oli sisällöltään hyvin intromainen. Lisäksi kuumeisen lasinen katse, niistämisestä kipeä naama ja täyden salin tiheä ilma sopivat (siis yllättävän) huonosti yhteen. Onneksi kurssille sattui tuttuja, joiden kanssa oli hyvä mennä istumisen jälkeen syömään ja nauramaan hysteerisesti erittäin huonoille vitseille. (Tsorge siis, vieressä istuneet nyrppynenäiset johtamiskorkeakoululaiset.)

Lounaan jälkeen hoipuin keskustaan hiplaamaan omppukaupan antimien kallista alumiinia. 11-tuumaiset koneet tuntuivatkin tunnustellessa aivan liian pikkuruisilta, mikä on harmillista - säästäisi siinä muutaman rovon, jos tyytyisi pienempään. 13-tuumainen olisi mäkyttimen siis oltava, mutta Pro vaiko Air, siinäpä pulmaa. Airin köykäisempi malli ei, dvd-asemattomuutensa ohella, vakuuta muistillaan. Toisaalta se olisi Pro-mallia ratkaisevan paljon halvempi, ja onhan ulkoiset asemat ja pilvipalvelut toki keksitty. Air olisi myös ihanan kevyt kanniskeltava gradunteon tiedonhankintaretkillä. Puhumattakaan muotoilusta, ah!

Edessä lienee nenäliinantäyteinen viikonloppu. Aion lukea peiton alla Kyrön itkettämään pistävää tekstiä. Olen hullaantunut. Kissa hikannee vieressä lauantaista sunnuntaihin.

Iyyyy siis

Arvatkaapa mikä on hanurista? Kaurahalmeeseen ähkysyömään päässeet kirjastosakot. Maksoinpa sellaisia taas visvainen elin otsassa, jotta tenttikirjojen varailu aavistuksen helpottuisi. (Tähän saakka olen operoinut avokkini vastahakoisesti (jännä) luovuttamalla kortilla.) Onneksi täälläpäin on sentään sivistyneesti käytössä maksukatto. Tai sivistymättömästi. Kuitenkin.

Arvatkaapa mikä on rattoisaa? Ensin tunkea kissaa kuljetuslaatikkoon, sitten kuunnella sen sydäntäraastavaa mau'untaa (joka taukosi sentään, kun odotushuoneessa viereen tuli järkyttävän kokoinen mutta onneksi välinpitämätön collie), tämän jälkeen vääntää elukkaa eläinlääkärin kanssa väkisin selälleen (on siellä patti, on!), irrottaa sen kynsiä teräspöydän alapinnasta (WTF?) ja sitten vastaanottaa nujuamisesta oikein cunnon wanhanajan lacku. Bonuksena vielä eläimen jälkilämpöiset pyhät vihat.

Arvatkaapa mikä on mahtavaa? Monikin asia, mutta ensimmäisenä mielen päällä olis tässä ihan itsestään tekemättömänä pysyvä gradu, erinomaiseen aikaan tullut kurkkukipu, liian aikaisin päättynyt sairasloma, koiperhosten orpokodiksi muuttunut pankkitili, lääkityksen lopetuksen myötä palanneet allergiaoireet, ihottuma kaikissa sormiväleissä, stressiin näköjään mahataudilla vastaava lemmikki, junamatkustus"palveluun" uppoavat varat, tiessaatanamilloin oleva seuraava työ- ja palkkapäivä ja alati vaatekaapissa, itsestään, pienenevät rääsyt.

Arvatkaapa muuten mikä on ällöä? Banaanikärpäset. Banaanikärpäset keittiössä. Banaanikärpäset olohuoneessa. Banaanikärpänen sieraimessa kesken yöunien. En ymmärtänyt, mistä kärpästen määrän kanssa oikein kiikastaa - meillä kun biojätteet viedään asiaankuuluvan usein eivätkä hedelmät juuri ehdi pöydillä asustella - ennen kuin tänään hilpaisin rapun portaita alas. Arvatkaapa siis mikä on super-ällöä? Banaanikärpästen valtaama rappukäytävä. HYI HELVETTI MÄ SANON. Ensimmäisen kerroksen ikkuna on tällä hetkellä näkemisen arvoinen - ainakin jos tykkää kauhuelokuvista. Kun alakerran naapurin postiluukusta alkaa mönkiä kärpässumua, kutsun poliisin joko antamaan megasakot kotirauhan rikkomisesta tai vaihtoehtoisesti kaivamaan muumion irti sohvasta. KUITENKIN!

Kiitämme: ihana eläinlääkäri, kirjaston hyllystä löytyneet Chrisse-tädin nostalgiapommit (jos joskus pystyn lukemaan Pripevka-tamman kuoleman kohdan kuivin silmin, kävelen mereen), torilta haetut ruisleivät, P:n tofucurry, naistenlehden tilaus, aamulla tyynylle kehräämään kampeava kissa, punainen kynsilakka, avoanopin mustaherukkamehu, letut.

Ehta tenttipäivä

Eilinen ei taas oikke sujunut.

Matkalla Mansen-junaan nappasin liikkeestä mukaan kehitykseen jättämäni filmikuvat. (Hinta on nykyisin uskomattoman suolainen filkalla, voin kertoo.) 24 ruutua, yksi hyvä. Odotin ehkä kolmea. Asemalle saapuessani huomasin lipunmyynnin jumalattoman jonon (tiskillä vain yksi myyjä). Sisätilan (ainoa) maatti oli jonoton. Ostaessani lippua selvisi, miksi - kone mietti, mietti, mietti. Viimein sain lippuni ulos ja kiiruhdin laiturille jäiseen viimaan. Taulussa nakuttikin arvioitu lähtöaika. Juna - vain yksi, täysi yksikkö tavallisen kahden väljän sijaan - saapui reilut 20 minuuttia myöhässä (mikä ei tietenkään vielä ole edes myöhästymistä). Junassa ei toiminut yksikään leimauslaite. Ennen seuraavaa asemaa kuulutettiin, että yksikkö toimi ihan kivasti tonne Keravalle asti, mutta nyt täytyy vaihtaa kalustoa. Asemalla vaihdoin junaa, joka seisoi ja seisoi laiturilla. Kello kipitti. Olis kiva ehtiä tenttiin. Ajattelin firman matkustajaliikenteen johtajan aamuista hesarikommenttia. Työntäkää ne palvelumaksut jo vaikka hanuriin.

Perillä ehdin juuri varovaisesti hölkätä yliopistolle salipenkkiin. Avasin kuoren. Paperissa oli kysymykset vain toisesta kirjastani. Tenttiinilmoittautumispalvelun lomaketoiminto ei siis edelleenkään toimi. Onneksi sain tentin mittaan myös toiset (vaikeat) kysymykset eteeni. Muutoin olisin repinyt jo päitä irti. VIHAAN turhaa työtä.

Tentin jälkeen olo helpottui. Kävin Juveneksella syömässä (mikä kotiin tulemisen tunne!), kaupoilla ja huristelin bussilla Kaukajärvelle tupareihin yhdeksänkerroksisen talon ylimpään kerrokseen. Kiitokset leivoksista, tulivat tarpeeseen! Parin kaljan jälkeen iskikin jo päänsärky. Katselin bussissa ikkunasta heijastuvaa kipuisaa naamaani. Jatkoin sitä junassa. Kotona kaaduin sänkyyn ja nukuin onnellisesti kymmenen tuntia. Päänsärky tosin jatkuu yhä. Shocking.

Tänään en aio tehdä yhtään mitään. Paitsi etsiä tarjousta uudesta koneesta, siivota, ilmoittautua tentteihin ja metsästää gradukirjallisuutta. Kävisin pikkulenkilläkin, mutkun tuol sataa.

Tenttiinlukupäivän huomioita 23 764

Kissamme on laihdutuskuurilla olevan elukan perikuva. Ruoka-ajan lähestyessä se mouruaa kaikilla rintaäänillään ja ahtautuu murun viipyessä kirjahyllyn alle syömään pölyä. Se hotkii appeensa silmissään kiilto, joka kertoo sen pelkäävän ruoan loppuvan maailmasta. Se nuolee tyhjän lautasensa metrin päähän tarjottimesta. Se läpsii tassullaan ruokaa laittavan sääriä ja päästelee vaivalloisia määkäisyjä loppuhuokauksineen. Se on kerjää kaikkea, mitä keittiössä suinkin viitsii valmistaa, ja on todistettavasti syönyt lattialle tipahtaneista aineksista ainakin tofua, kukkakaalia ja tulista linssikeittoa.

Tänään se piehtaroi kohdassa, johon olin tipauttanut porkkanaraastetta. Ja pyyhkinyt kohdan rätillä ja sukalla.

Itsehän käyttäydyn laihiksella tyystin eri tavalla.