Kissamme on laihdutuskuurilla olevan elukan perikuva. Ruoka-ajan lähestyessä se mouruaa kaikilla rintaäänillään ja ahtautuu murun viipyessä kirjahyllyn alle syömään pölyä. Se hotkii appeensa silmissään kiilto, joka kertoo sen pelkäävän ruoan loppuvan maailmasta. Se nuolee tyhjän lautasensa metrin päähän tarjottimesta. Se läpsii tassullaan ruokaa laittavan sääriä ja päästelee vaivalloisia määkäisyjä loppuhuokauksineen. Se on kerjää kaikkea, mitä keittiössä suinkin viitsii valmistaa, ja on todistettavasti syönyt lattialle tipahtaneista aineksista ainakin tofua, kukkakaalia ja tulista linssikeittoa.
Tänään se piehtaroi kohdassa, johon olin tipauttanut porkkanaraastetta. Ja pyyhkinyt kohdan rätillä ja sukalla.
Itsehän käyttäydyn laihiksella tyystin eri tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti