Iyyyy siis

Arvatkaapa mikä on hanurista? Kaurahalmeeseen ähkysyömään päässeet kirjastosakot. Maksoinpa sellaisia taas visvainen elin otsassa, jotta tenttikirjojen varailu aavistuksen helpottuisi. (Tähän saakka olen operoinut avokkini vastahakoisesti (jännä) luovuttamalla kortilla.) Onneksi täälläpäin on sentään sivistyneesti käytössä maksukatto. Tai sivistymättömästi. Kuitenkin.

Arvatkaapa mikä on rattoisaa? Ensin tunkea kissaa kuljetuslaatikkoon, sitten kuunnella sen sydäntäraastavaa mau'untaa (joka taukosi sentään, kun odotushuoneessa viereen tuli järkyttävän kokoinen mutta onneksi välinpitämätön collie), tämän jälkeen vääntää elukkaa eläinlääkärin kanssa väkisin selälleen (on siellä patti, on!), irrottaa sen kynsiä teräspöydän alapinnasta (WTF?) ja sitten vastaanottaa nujuamisesta oikein cunnon wanhanajan lacku. Bonuksena vielä eläimen jälkilämpöiset pyhät vihat.

Arvatkaapa mikä on mahtavaa? Monikin asia, mutta ensimmäisenä mielen päällä olis tässä ihan itsestään tekemättömänä pysyvä gradu, erinomaiseen aikaan tullut kurkkukipu, liian aikaisin päättynyt sairasloma, koiperhosten orpokodiksi muuttunut pankkitili, lääkityksen lopetuksen myötä palanneet allergiaoireet, ihottuma kaikissa sormiväleissä, stressiin näköjään mahataudilla vastaava lemmikki, junamatkustus"palveluun" uppoavat varat, tiessaatanamilloin oleva seuraava työ- ja palkkapäivä ja alati vaatekaapissa, itsestään, pienenevät rääsyt.

Arvatkaapa muuten mikä on ällöä? Banaanikärpäset. Banaanikärpäset keittiössä. Banaanikärpäset olohuoneessa. Banaanikärpänen sieraimessa kesken yöunien. En ymmärtänyt, mistä kärpästen määrän kanssa oikein kiikastaa - meillä kun biojätteet viedään asiaankuuluvan usein eivätkä hedelmät juuri ehdi pöydillä asustella - ennen kuin tänään hilpaisin rapun portaita alas. Arvatkaapa siis mikä on super-ällöä? Banaanikärpästen valtaama rappukäytävä. HYI HELVETTI MÄ SANON. Ensimmäisen kerroksen ikkuna on tällä hetkellä näkemisen arvoinen - ainakin jos tykkää kauhuelokuvista. Kun alakerran naapurin postiluukusta alkaa mönkiä kärpässumua, kutsun poliisin joko antamaan megasakot kotirauhan rikkomisesta tai vaihtoehtoisesti kaivamaan muumion irti sohvasta. KUITENKIN!

Kiitämme: ihana eläinlääkäri, kirjaston hyllystä löytyneet Chrisse-tädin nostalgiapommit (jos joskus pystyn lukemaan Pripevka-tamman kuoleman kohdan kuivin silmin, kävelen mereen), torilta haetut ruisleivät, P:n tofucurry, naistenlehden tilaus, aamulla tyynylle kehräämään kampeava kissa, punainen kynsilakka, avoanopin mustaherukkamehu, letut.