Frasier: I'm a humane man, but right now I could kick a kitten through an electric fan.
Tää on hyvä päivä. Tosi hyvä.
Siemaillessani aamukahvia ja raivotessani naamakirjaan alati samaa teknobiisiä luukuttavaa naapuriani koneeni äkkiä sammuu. Rakas, musta, kaikki viimeisen neljän vuoden kolhaisut ja ylämäet repussani kanssani myötäelänyt ja viime aikoina hidasta kuolemaa tehnyt HP-paviaanini sammuu eikä enää virkoa. Kädet täristen tuijotan tajuttomuuteen vajonnutta ystävääni ja mietin, mitä ja milloin ja mihin olen mitäkin varmuuskopioinut. Kaikkea en tietenkään, mihinkään, koskaan. Seminaarin viimeinen versio, gradun tutkimussuunnitelma ja suurin osa kuvista on jossain - kesän jälkeen otetut ja tehdyt kuvat ja tsiisas siis tietää mitä muuta taas eivät missään muualla kuin koneen uumenissa. Jäinen viima käy läpi pään. Postiluukku kolahtaa. Naapurin teknojaanaus raikaa. Avaan kirjekuoret. Laskuja, laskuja, laskuja. Tuijotan konetta. Millä rahalla ostan uuden? Jesus-allah-buddha, miksi minut hylkäsit?
Kone onneksi virkosi parin tunnin kuluttua pieneksi hetkeksi, joka tasan riitti tärkeimpien kansioiden siirtämiseen ulkoiselle kiintolevylle. Enää kone ei reagoi. Wanhan Aian Cone-welho kaveri lupasi tulla katsomaan vainajaa ja P sanoi avaavansa masiinan, mutta luulen, että tässä vaiheessa kyse on enemmän tekohengityksestä ja sen jälkeisestä ruumiinavauksesta. Paviaanini kilsat taisivat olla tässä. Surettaa. Ärsyttää!
Jännästi sain kaikenlaista aikaan, kun kone makasi elottomana pöydällä. Latasin uskollisen Chinonini laatufilmillä ja otin kissasta lupaavia ruutuja 55-millisen läpi. Luin lehden ajatuksella. Silitin kissankylkeä. Järjestelin Tärkeiden Papereiden Arkistoani. Tein ensi kuun vapaapäivätoivelistan. Siivosin. Poltin tupakkaa ja katselin putoavia lehtiä. Kävin kierrätyskeskuksessa, mistä palasin mukanani kaikenlaista mukavaa viiden euron yhteishintaan.
Nyt on sullouduttava sohvaan ja luettava ensi viikon tenttiin. Ärsyttää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti