Jep. Se on totta. Koneeni on avattu, lääpitty ja kuolleeksi todettu. Sniff. Eilen sain kasattua itseni ja soitettua äiteelle. Äiti lainaa rahat uuteen koneeseen, allein Gott in der Höh' sei Ehr'. Ja omppukoneenhan sen on oltava. Samaan syssyyn ostan myös kiintolevynlukijan, sillä Gott im Himmel siis tietää, mitä kaikkea tärkeää ja vähemmän tärkeää vainajaan oikein jäi. (Rahaahan mulla just olikin liikaa tässä.)
Brrrbblllt! Pitäisi tuulettautua. Viime päivät olen vain rönttinyt sisällä ja kiristellyt tenttikirjalle hampaitani. Aina sivua kääntäessä tekee mieli heittää opus seinään - miten KUKAAN täysijärkinen ihminen voi päättää kirjaa taitettaessa, että neljä palstaa per aukeama on TOSI JEES? Et hyvältä näyttää, jäbät! Paha vaan, että yhden sivun lukemiseen menee kolme tuntia ja kaksikymmentäkahdeksan minuuttia. Alan epäillä - tässäkin - insinöörien salaliittoa.
Unettomuus on muuten palannut. Viime yönä makasin pimeässä ja kuuntelin kahta kuorsausta - toista vierestä, toista lattialta. Kissakin kuorsaa. Olin juuri hengitellyt syvään ja työntänyt orastavan ärsytyksen sivuun monalisamaisen tyyneyden tieltä, kun jostain mieleeni juolahti ala-asteella käyttämämme saksankirjan nimi. Aloin pohtia, mikä olikaan kananmuna saksaksi. Wir essen heute draussen! Käse, Milch, Butterbrot... Kutsumatta päässäni alkoi soida kappale Ich habe eine Banane.
Auttoi unettomuuteen muuten tosi paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti