Alan vähitellen tykätä tästä sairaslomasta. Kipuja ei juurikaan ole, pystyn jo vähän käymään kylillä ja on aikaa vaikka vähän seurustella. (Kiitos eilisestä seurasta, M!) Aikaa on myös tarttua meemeihin. Pyysin ja sain Suketukselta muutaman sanasen, joiden merkitystä vapaasti pohtia.
1) Synti on mielenkiintoinen käsite. Niin universaali, niin henkilökohtainen. Ulkona, mutta sisällä. Painava, suorastaan murskaava vallan väline yhtä kaikki. Uskonnottomana tunnun käyttävän sanaa hyvin huolettomasti - mikä tahansa aistinautinto mokkaruudusta tai kalliista drinksusta laiskaan sohvaan uppoamiseen voi mielessäni olla syntisen hyvää. Ehkä tässä käytössä näkyykin käsitteen voima, kun pakanakin kokee sanan ilmaisuvoimaiseksi. Synnin ymmärtävät tässä maassa kaikki.
2) Eläin sanana sisältää viittauskohteensa tärkeimmän ominaisuuden, elämisen. Kaikki me eläimet elämme - havainnoimme ja tunnemme, mietimme ja toimimme. Tästä huolimatta sanaa on mahdollista käyttää vedenjakajana arvokkaan ja vähemmän arvokkaan välillä. Eläimellistä on hallitsematon, vaistonvarainen, ruokkoamaton ja raaka, siinä missä, vastakohtaisesti, inhimillistä on harkittu ja suittu, ymmärrettävä. Inhimillinen katse on lempeä, empaattinen. Eläin katsoo tyhjin silmin. Inhimillinen katse valitettavasti myös etsii enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä.
3) Tieto monissa asuissaan on kunnian tekemistä todellisuudelle. Ihmettelystä lähtevää yritystä ymmärtää ympäristöämme. Tieteellinen tieto, suosikkini, on vain yksi tiedon muoto, niin ylivoimainen ja viime kädessä luotettavin kuin se sarjassaan onkin. Yksi tieto voi kertoa, kuinka kaikki toimii (P:n koululaisaikuisen, mahtavan kirjan nimi), toinen taas ottaa voimansa perinteestä, tunteesta tai taidosta. Saan kiittää tämänhetkisestä olemassaolostani sitä niin sanottua äidinvaistoa, joka 80-luvun lopulla sai äiteeni kieltäytymään lähtemästä päivystävän lääkärin vastaanottohuoneesta ilman lähetettä keskussairaalaan. Intuitiiviseksi katsottava tieto pelasti minut tieteelliseltä. Tästä huolimatta katson vahvimmaksi tiedoksi sellaisen, joka on perusteltavissa, koeteltavissa ja korjattavissa. Tiedon, joka muuttuu ja jota muutetaan. Tällaisessa järjestelmässä on aina virheen mahdollisuus, mikä on lohduttavaa - mikä olisikaan pelottavampaa, kuin oppirakennelma, jossa systemaattiselle erehdykselle on aina jokin sisäinen selitys.
4) Totuus karkaa aina kauemmas. Tässä postmodernissa fragmentoituneessa yhteiskunnassamme totuus on oikeastaan kuollut, tehnyt tilaa monille totuuksille. Totuus on tullut valinnan asiaksi, kun sitä tuputtavat auktoriteetit ovat yhtäältä heikenneet, toisaalta monistuneet. Samalla valitusta totuudesta seuraa myös valitsijan vastuu.
5) Minä en tee syntiä. Katson vapautuneeni synnistä, kun jätin eropaperit kirkkoherranviraston tiskille. Minä en myöskään tee vavisuttavaa eroa ihmisen ja eläimen välille - samaa eläväistä, reagoivaa biomassaa olemme kaikki. Yksi suuri ero on, ja se piilee juuri tiedossa. Ihminen voi eläimenä katsoa jollain mittapuulla tietävänsä jonkinsortin totuuksia - siispä on toimittava siten, että mahdollisimman vähän vahinkoa tapahtuu. Koetan noudattaa tätä varovaisuuden periaatetta arjessani. Olen itse valinnut totuuteni. Kannan siitä myös vastuun. Yritän ainakin. Som fan.
---
Jätä kommentti, niin saat omat sanasi. Ällös pelkää kommentoida muutoinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti