Yleisön pyynnöistä huolimatta

...tässä hoidokkimme. Ylemmän kuvan hentoista ja kilttiä eläintä obeesi Morbomme kiusaa tahallaan ja säälittä, alemman kanssa tulee oikein hyvin toimeen. Kränää syntyy yhä ruoka-aikaan sekä iltaisin, kun Sulo puolustaa viimeistä linnakettaan eli sänkymme pehmeyttä tyttöenergian invaasiolta. Olis söpöä, jos ei olis niin väkivaltaista.

Käväisin tänään opintojeni viimeisellä historian luennolla. Historiografinen sisältökin oli sopivan ylevää - prof. Haapala luki ääneen 1970-luvun lopun nuijasotakeskustelun parhaita paloja tutkijoiden henkisestä painiringistä a.k.a. Historiallisesta Aikakauskirjasta. Niisk.

Kylmän sodan eläinversio

Nyt on draamaa! Merkitseviä katseita, väsymystä, turhautumista, kyräilyä, vihamielisyyttä ilma sakeanaan.

Meille tuli hoitoon kaksi pientä tyttökissaa.

Siskoni lähti tänään ajelemaan täyttä autoaan pohjoiseen. Eilen hän kävi tipauttamassa kesälläsyntyneensä meille viikon täysihoitoon. Ehdin todistaa siperiankissamme täyttä tyrmistystä tulokkaiden edessä ennen junaan hyppäämistäni ja auskubileisiin suuntaamistani. Äsken palailin Tampereelta rikospaikalle ja päästin P:n kaupoille. Taidan olla isokissallemme kuitenkin mamman tapainen - elikko ei kuulemma ollut - raikkaan murinan lisäksi - päästänyt vuorokauteen ääntäkään, nukkunut eikä käynyt laatikollaan. Tultuani kotiin se miukui, kävi tarpeillaan ja torkkua rojottaa parhaillaan matolla. Teinit torkkuvat samaan tapaan keittiönpöydän tuoleilla, turvallisesti yläilmoissa. Pienikin risahdus saa ne jännittyneeseen tuijotukseen, mutta ainakaan eivät kyljet paljepumppaa tai kynnet sivallu kaveriin. Ehkä myöhemmin.

Vaikka eläintenhoidon tieltä vähän vähemmän kunniakkaasti eilen muuanne luikinkin, oli kolleegojen seura jälleen mahtavaa. Laitosjuorut + Robin = awesome. Aamusella heräilin kaukajärveläisestä olohuoneesta oudoissa unissa uineena ja sain aamiaispöydässä eteeni paitsi tymäkät espressot ja riisipuuron mansikkahillolla, myös myöhästyneen joululahjan. Ei paha aamu, ollenkaan. Lentsukin on jo helpottanut.

Mikäli kissat eivät ryhdy toisiaan mätkimään, kuuluu tähän iltaan enää täytetyt patongit ja Sinisalon nyrjähtänyt novellikokoelma. Joku lottovoitto ilahduttaisi myös kovin, mmm?

Kun riemu repeää

Olen kipeä. Taas.

Koska olen kipeä, olen...

...missannut taidenäyttelytreffit
...missannut duunia
...ja siten luonnollisesti missannut myös tuloja
...missannut Tallinnan-matkan
...missannut tentin
...maannut harhaisena 39 asteen kuumeessa
...syönyt kipuihin lääkkeitä, jotka on määrätty johonkin aivan muuhun
...yskinyt verta
...hikoillut noin uima-altaallisen nestettä
...ollut syömättä noin kolme päivää
...saanut selville, että ilman selviä keuhkokuumeoireita edes immuunipuutteinen potilas ei pääse täällä sairaalahoitoon, koska sairaala on täynnä
...ollut tyylikkäässä tyyneyden tilassa hela tiden (eiku).

Jos en siis ihan just ala kakata marenkia ja timantteja, saattaa mennä hermo.

Niitä oikeita elämänhaasteita odotellessa

En ymmärrä, mihin aika oikein menee. Eikun joo! Aamubusseissa pilkkiessä, opettajanhuoneissa seiniä tuijottaessa, liian kuumaa kurakahvia kitusiin vedellessä, teineille hajoillessa (and I mean big time), uutta alaa miettiessä, omissa limaisissa ajatuksissa velloessa, tenttikirjojen väliin nukahdellessa, jatkuvia öisiä painajaisia nähdessä, pahempana palannutta migreeniä parannellessa, kertaromautuksella kaksikymmentä vuotta vanhentunutta peilikuvaa katsellessa ja seitinohueksi hiutunutta huumorintajua etsiskellessä. Ja gradua miettiessä. Koko ajan. Koko ajan.

Tukien loppuminen - mahtavaa. Minä en valmistu koskaan.

Kustannustehokas lauantai

Mitä P:n piti tehdä: töitä koneella
Mitä P teki: pesi vinyyleitä

Mitä J:n piti tehdä: lukea tenttiin
Mitä J teki: joi kaljaa

Mitä kissan piti tehdä: alistua ahmimisen estävään ruokakuppiinsa
Mitä kissa teki: ahmi ruokakupistaan

Ensimmäisen maailman ongelmia

Keittiö-Blaupunktimme heittää taajuuden Radio Helsingiltä säännöllisesti joko YLE Radio Suomelle (...) tai Deille (nyt jotain rajaa hei!).

Hammasharjalla tökkääminen sattuu s-t-nsti huuliherpekseen. Samalla, suun huutaessa ja käsien viuhtoessa, menee eläinkokeilla testaamatonta luomutahnaa viemäriin.

Laihduttava lemmikkikissa on pahantuulinen ja äänekäs. Lisäksi se levittelee silakansisälmykset ympäri asuntoa.

Ulkona on pakkasta. En siis poistu kotoani kolmeen päivään.

Kirjahyllystä loppuu tila. Samoin lompakosta.

Ei yhtään huvita täytellä Kela-korvauslappusia. Eikä palauttaa pulloja.

Netin televiissiopalvelut pätkivät.

Tuksu ei päivitä blogiaan kolmea kertaa päivässä.

Naistenlehden tilaajalahja on pettymys.

Talouden kahdesta samanlaisesta koneesta käsiin osuu aina ensin se puolison kone. Epäilen läpän avaavassa oikeassa kädessä alkavaa rasitusvammaa.

Marketissa soi Yö.

Heti aamupalan jälkeen tulee nälkä. Pöydällä on muruja. Ikkunassa ryppyiset verhot.

Lehtien mielipidesivuilla on tyhmiä ihmisiä. Myös keskustelupalstoilta löytyy useita henkilöitä, jotka eivät ole kanssani kaikesta samaa mieltä.

Hesarin jakaja paukuttaa postiluukkua.

Veroja kiertävän verkkokaupan palautuskäytännöt huokailuttavat.

Kukaan ei enää kommaa mun blogii!!!1+

Äitis oli Aulis Gerlander kun sua teki

Sanon tämän nyt painokkaasti ja virallisesti:

Minä olen vanha.

Eilen oli mahtavaa. Vedin niskaani avoanoppini joululahjaksi antaman uuden hippamekon ja lähdin törpöttelyyn. Kävin syömässä kallista hippisafkaa, Stockalla etsimässä etelänreisusa käyttöön ottamaani ja mahdottomalle iholleni sopivaksi havaittua kosmetiikkaa (turhaan - ostin kostoksi aivan heleevetin kallista lärvirasvaa) ja vedin hyvässä seurassa kaljaa etukorttiravintelissa. Siitä hyppäsimmekin ratikkaan ja jäähallin eteen jonottamaan keskelle 6996 muuta tyyppiä, joita liikutti joko presidenttipeli, comeback-keikka tahi molemmat.

Lämppäriesiintyjien joukosta löytyi aivan helmiä (Eero Raittinen! Hector! Paula & Mira! Aijjai!), eikä itse ehdokkaankaan pönötyshetki ollut huono. Ei todellakaan. Tyypin lämpö ja inhimillisyys - tärisevine käsineen - välittyi kenttäkatsomon puoleenväliin saakka aivan kevyesti. Puhe kirvoitti lukemattomat vilpittömät väliaplodit. Katsellessani Haavistoa lavalla puolisoineen puki vieressäni seissyt nainen sanoiksi omatkin ajatukseni. "Onko tää todella Suomi? Oikeesti? Tää on aivan mahtavaa." Mahtava oli myös lavalle roudauksen ja yleisön välihuilin perään noussut posse.

Halli repesi uskomattomaan myrskyyn, kun Ultra Bra asettui paikoilleen. Heikon valon ensimmäisten sointujen noustessa ilmoille tuntui koko paikka räjähtävän. Lauloin mukana aina, kun sain ääneni tasaiseksi - voin kertoa, että se särkyi usein. Hei kuule Suomi -vedon moniäänisen vyöryn aikana oli yhteenkuuluvuuden tunne käsinkosketeltava. Kukapa ei haluaisi kotipaikastaan sellaista iloista maata?

Keskustassa imaisimme vielä yhdet ja sen perään hain nälkääni - päivällä nautitun terveyslautasen vastapainoksi - cunnon wanhan aian snägäriranut. T-junan nyrjähtäneessä tunnelmassa jaoin appeeni niinikään cunnon wanhan aian likaisen hipin kanssa, ja loppumatka menikin mukavasti jutellessa, kaikilla mausteilla.

Miksi siis olen vanha? No koska a) hipinperkele kutsui aavistuksen kauhtumaan päässyttä tarinamme sankaria promilliensa läpi ja tarkkasilmäisen leikkisästi loppumatkan mittaan "mammaksi", ja b) koska mulla on krapula. Parista kaljasta ja Grandi-mehusta. Tämän lisäksi väsyttää, kuvottaa ja korvissa humisee Pohjois-Karjalan jok'ikinen havupuu kuin Tapani-myrskyn aikaan. Mä en kestä.

Sankarimme mönkii sänkyyn ja ottaa vähän unta tauluun. Katsoo sinne peiliin huomenna.