Hyvä Lentävä Spagettihirviö,
olen syvästi pahoillani, mikäli olen rikkonut Sinua vastaan. Tiedän olevani pelkkä kurja syntinen, maan matonen et cetera, ja näinollen altis kaikenlaisiin haureudentekoihin. Kuitenkin olisin mitä nöyrimmin kiitollinen, jos millään viitsisit nostaa tämän painavan kirouksesi yltäni, sillä saikkua ei saa ikuisesti ja luulisi, että yhden ihmisen vainoaminen käy pitemmän päälle tylsäksi. Viimeisin keksintösi oli melko kikkaileva, mutta nerokas jälkitauti yhtäkaikki - kiitos huomiostasi. Nyt painu helvettiin silmästäni tai muuten.
ystävällisin terveisin,
jalo ystäväsi jeepau
Post Scriptum: Hienoa, että järjestit vielä apteekkiinkin jännitystä - 45 minuutin jonotuksen jälkeen kuulen, että haluamani tropit ovat toimipaikasta loppu. Propsit Sulle! Onneksi toinen apteekki on huomisen alennusmyyntikierrokseni varrella, joten in your face, hijo de puta.
28. joulukuuta 2008
26. joulukuuta 2008
Kun ilta ehtii
Mukava joulu, puitteiltaan. Harmillista olikin vain se, että tiistain lusin kuumeisena töissä, aattoaamuna vaihdoin kipeänä kaupunkia (täysi reppu selässä ja kaksi kassillista ruokaa ja lahjoja käsissä ratikkapysäkille juostessani todella pelkäsin, että nyt sydän repeää kahtia) ja nukuin vanhemmillani, joiden puolellekymmenelle hyasintille sekä yhdelle kissalle olen lisäksi allerginen. Joulupäivä sujuikin sitten aamupuuron jälkeen ensin yksityislääkärin vastaanotolle ja sitten ainoan päivystävän apteekin luukulle jonottaessa. Saldona oli todettu angiina ja poskiontelontulehdus (mikä niitä oikein riivaa?!), penisilliinikuuri ja 70 euron kipakka lasku. Tänään tapanina olen käynyt syömässä maittavan jouluaterian seitankinkkuineen hyasinttitalossa, ja, niin, siinäpä se taisi ollakin. Nyt pieneen radanvarsikaupunkiin on jo laskeutunut pimeys, ja minä lerjun yhä toisten nurkissa lökäpökät päällä nenä turvonneena ja kuuntelen rahisevia Olavi Virran Unohtumattomia vinyyliltä. Huomenna olisi työpäivä, mutta lekuri kirjoitti onneksi sairaslomaa vielä huomiselle asti. Sunnuntaina pitää tosin mennä jo tuntemaan olonsa tarpeelliseksi. En jaksa edes ajatella sinne asti, haluan vain kääriytyä peittoihin ja maata sängyssä kuin lämmin kanelikierre hamaan tulevaisuuteen. Mut ajomies, älä kiirehdi suotta, pakoon pääse ei kohtaloaan.
Toisaalta olen nyt hyväksi lahjottu! Sain äidiltä pitkään halajamani laitteen (tervetuloa, terveellinen elämä!), sisareltani toivomani lämminhaudetyynyn ja kavereilta kaikkea ylisiistiä. Kiitos kaikille!
Huomisen ohjelmaan kuuluu soitto työpaikalle aamukuudelta (onneksi on ääni niin käheänä, että saikkuilmoitus on ihan uskottava), ruokakaupassa kirmailua ja ystävän syntymäpäivien juhlistus ravintolaillallisella (kohtahan se palkkapäivä taas on!). Illalla pitänee jo palata Helsinkiin, suremaan tekemättömiä esseitä ja mietiskelemään, missä helkkarissa sitä viettäisi uuttavuotta vai viettäisikö missään. Peitonalus vetoaisi nyt eniten, vaikka sanovat, että viinalla kurlaamalla ne kaikki taudit kaikkoaa.
Parasta flunssalääkettä, allergiasta huolimatta, oli kyllä jouluaattoinen annos kissaa ulkoisesti nautittuna. Ensin eläin tuli vatsani päälle kehräämään, kun makasin reporankana sohvalla ison viltin alla. Katseltiin siinä sitten yhdessä Avaraa luontoa, osoittelin sille aina ne jännät kohdat, joissa oli isoja kissoja ruutu pullollaan. Saunoimmekin kahdestaan. Sittemmin illalla se vielä kiipesi mahan päälle ja purrasi menemään, kunnes herkesin uneen. Ei ollut sydän revetä tulehduksesta, vaan liikutuksesta. Miten se osaakin. Mistä se tietää, että minunkin mielestäni on rauhoittavinta nukahtaa poski poskea vasten?
Toisaalta olen nyt hyväksi lahjottu! Sain äidiltä pitkään halajamani laitteen (tervetuloa, terveellinen elämä!), sisareltani toivomani lämminhaudetyynyn ja kavereilta kaikkea ylisiistiä. Kiitos kaikille!
Huomisen ohjelmaan kuuluu soitto työpaikalle aamukuudelta (onneksi on ääni niin käheänä, että saikkuilmoitus on ihan uskottava), ruokakaupassa kirmailua ja ystävän syntymäpäivien juhlistus ravintolaillallisella (kohtahan se palkkapäivä taas on!). Illalla pitänee jo palata Helsinkiin, suremaan tekemättömiä esseitä ja mietiskelemään, missä helkkarissa sitä viettäisi uuttavuotta vai viettäisikö missään. Peitonalus vetoaisi nyt eniten, vaikka sanovat, että viinalla kurlaamalla ne kaikki taudit kaikkoaa.
Parasta flunssalääkettä, allergiasta huolimatta, oli kyllä jouluaattoinen annos kissaa ulkoisesti nautittuna. Ensin eläin tuli vatsani päälle kehräämään, kun makasin reporankana sohvalla ison viltin alla. Katseltiin siinä sitten yhdessä Avaraa luontoa, osoittelin sille aina ne jännät kohdat, joissa oli isoja kissoja ruutu pullollaan. Saunoimmekin kahdestaan. Sittemmin illalla se vielä kiipesi mahan päälle ja purrasi menemään, kunnes herkesin uneen. Ei ollut sydän revetä tulehduksesta, vaan liikutuksesta. Miten se osaakin. Mistä se tietää, että minunkin mielestäni on rauhoittavinta nukahtaa poski poskea vasten?
22. joulukuuta 2008
Mitä täydellisin hausfrau
Vautsivau. Olen tänään tehnyt aamuseitsemältä alkaen pitkän työpäivän, käynyt sen jälkeen keskustassa hakemassa viimeisen joululahjan ja palannut Kallioon kirjastoon, Alkoon ja apteekkiin (pyhiksi ostin lekan - yskänlääkettä), pyykännyt, vaihtanut lakanat, siivonnut biojäteastian, kääräissyt lahjoja pakettiin ja tehnyt herkullista ruokaa. Äsken yllätin itseni leipomisen harkinnasta, olisi tarpeetkin tuolla kaapissa... Rikkaisiin naimisiin, anyone?
Nää. Oikeesti oon tosi laiska. Vastapainoksi tietenkin äärettömän fiksu ja kaunis, joten fifty-sixty.
Käväisin kasvinkaupungissanikin juhlimassa kulttuuriyhdistyksen pikkujouluja, jossa ilmainen olut virtasi ja olohuone oli täynnäänsä puolialastomia nuoria miehiä. Illan päätteeksi menin tosin avaamaan paikallislehden, joka kertoi lapsuuden lempiponini kuolleen kunnioitettavassa 28 vuoden iässä. Istuin aamuöisessä keittiössä ja ylitseni kävi puistattava horkka. Nyt kai olen sitten aikuinen. Yäk.
Aikuinen ja kypsä yksilö tuskin saisi kulutettua tiliään tyhjäksi tätä menoa, mutta eipä mennä nyt siihen.
Enää yksi työpäivä kestettävänä ennen kolmen päivän mahtilomaa. Jos tämänpäiväinen oli kiireeltään helvetin esikartano, huominen tappanee minut siinä puoli neljän aikoihin. Ihmiset, käyttäytykää, saatana! Itse olette kusenne keittäneet.
16. joulukuuta 2008
L'hédonisme
Nukkumisesta ei vieläkään tule mitään. Iltaisin kyylään rapisevamaalista kattoa silmä kovana, ja aamulla taas tuntuu kuin mikään uni maailmassa ei olisi tarpeeksi. Pitäisi kai oppia menemään nukkumaan silloin, kun väsyttää. Mun kohdalla se tosin meinaisi sitä, että kääräisisin itseni kerälle kesken työvuoroa, kun hihnalta lähestyy viidessadas tehotuotettu ja umpijäinen eläimen perse. Pari valopilkkua piip-piip-piip -täyteisessä työssäni on toki ollut - eilen heitin pippurisuihkeläppää erään puolivakiasiakkaan kanssa ja sain kuulla olevani "mehevä ihminen". Niinikään palvellessani todennäköisesti pohjoisafrikkalaista kaksikkoa sain vaihtaa kielen ranskaksi ja kuulla myös lämpimän vastauksen vastakysymykseen Ca va bien, et toi? Enoo ennenkää ketää teititelly! (Paitsi erästä frouvaa, joka yksinkertaisesti näyttää täsmällisessä meikissään niin pelottavalta, että tuskin kestän päiväät vinkaista.)
Eilen, ennen tehokasta työvuoroa, olin äärimmäisen tehokas vapaa-ajallakin. Kiersin nimittäin keskustaa ja keräilin reppuuni suurimman osan joululahjoista, sekä tällaisen ja tällaisen itselleni, pilkkahintaan! Ajattelin säästyä jouluruuhkalta lähtemällä ostoksille aamuyhdeksältä, mutta näin oli ilmeisesti järkeillyt myös neljäsosa muustakin metropolin väestöstä. Tänään palaan osalle rikospaikoista, sillä tavoilleni epäuskollisesti päätin eilen parin jutun kohdalla nukkua yön yli. Minä! Parannus on mahdollinen! Eikä siihen sittenkään tarvittu lompakkoon asennettavia torahampaita.
Palaan vielä asuinalueeni viihtyvyyteen. Eilinen oli antoisa paitsi materian, myös tietoisuuden kasvamisen osalta. On nimittäin yhä selvempää, etten sitten joskus tule ostamaan täältä omistusasunnon nurkkaakaan. Tämän muutaman kuukauden aikana olen soittanut hätäkeskukseen noin kerran-kaksi kuukaudessa. Minulta on yritetty kauppareissulla ostaa kaikkea, mitä kliseiseen rock'n'roll-elämäntapaan kuuluu, vaikken ihan katukauppiaalta luullakseni näytäkään. Rapussa nukkuu harva se yö laitapuolen kulkijoita, joista viimeiselle vein pari voileipää. Naapurini pahoinpideltiin kotirappuunsa. Nytkin rapun ovi on veriroiskeissa ja, kyllä, oksennuksessa. Huoltoyhtiö on jo poistanut numeronsa ilmoitustaululta. En avaa ovea kenellekään - kaverit, kylään saa tulla aina, mutta soittakaa ensin. Se, etten avaa ovea, ei merkitse ettenkö olisi kotona. Saattaa myös olla, etten kuule koko koputustanne, koska murehdin vain, kaipaako kukaan kissaa, jonka poskea sateessa silitin.
Tänään, ennen tehokasta iltavuoroa, aion jälleen shoppailla itseni turpeaksi joulurauhan nimissä sekä käydä noutamassa postiin saapuneen runokirjan, jonka niinikään ostin itselleni joululahjaksi. Hahaa! Kummipojalle pyyhkäri ja äitille vessapaperin hylsyistä kasattu kynäteline, koska olen sen arvoinen. Jouluhan on sitä paitsi hyvän tahdon, ei käytännön toteutuksen juhla. Lämpimiä ajatuksia kaikille vaan! Mä vinkautan tässä taas Visaa.
Eilen, ennen tehokasta työvuoroa, olin äärimmäisen tehokas vapaa-ajallakin. Kiersin nimittäin keskustaa ja keräilin reppuuni suurimman osan joululahjoista, sekä tällaisen ja tällaisen itselleni, pilkkahintaan! Ajattelin säästyä jouluruuhkalta lähtemällä ostoksille aamuyhdeksältä, mutta näin oli ilmeisesti järkeillyt myös neljäsosa muustakin metropolin väestöstä. Tänään palaan osalle rikospaikoista, sillä tavoilleni epäuskollisesti päätin eilen parin jutun kohdalla nukkua yön yli. Minä! Parannus on mahdollinen! Eikä siihen sittenkään tarvittu lompakkoon asennettavia torahampaita.
Palaan vielä asuinalueeni viihtyvyyteen. Eilinen oli antoisa paitsi materian, myös tietoisuuden kasvamisen osalta. On nimittäin yhä selvempää, etten sitten joskus tule ostamaan täältä omistusasunnon nurkkaakaan. Tämän muutaman kuukauden aikana olen soittanut hätäkeskukseen noin kerran-kaksi kuukaudessa. Minulta on yritetty kauppareissulla ostaa kaikkea, mitä kliseiseen rock'n'roll-elämäntapaan kuuluu, vaikken ihan katukauppiaalta luullakseni näytäkään. Rapussa nukkuu harva se yö laitapuolen kulkijoita, joista viimeiselle vein pari voileipää. Naapurini pahoinpideltiin kotirappuunsa. Nytkin rapun ovi on veriroiskeissa ja, kyllä, oksennuksessa. Huoltoyhtiö on jo poistanut numeronsa ilmoitustaululta. En avaa ovea kenellekään - kaverit, kylään saa tulla aina, mutta soittakaa ensin. Se, etten avaa ovea, ei merkitse ettenkö olisi kotona. Saattaa myös olla, etten kuule koko koputustanne, koska murehdin vain, kaipaako kukaan kissaa, jonka poskea sateessa silitin.
Tänään, ennen tehokasta iltavuoroa, aion jälleen shoppailla itseni turpeaksi joulurauhan nimissä sekä käydä noutamassa postiin saapuneen runokirjan, jonka niinikään ostin itselleni joululahjaksi. Hahaa! Kummipojalle pyyhkäri ja äitille vessapaperin hylsyistä kasattu kynäteline, koska olen sen arvoinen. Jouluhan on sitä paitsi hyvän tahdon, ei käytännön toteutuksen juhla. Lämpimiä ajatuksia kaikille vaan! Mä vinkautan tässä taas Visaa.
13. joulukuuta 2008
Big issues
Viime päivien päällimmäinen asiansuikale lienee huonosti nukkuminen. Näin kymmenen tuntia tärkeän menetelmätentin jälkeen voin sanoa, että olipa taas sen arvoista. Toiset eivät osaa lopettaa ajoissa - minä en osaa aloittaa. Tuloksena ovat tenttikirjojen äärellä vietetyt, kiroilun sävyttämät aamut, päivät ja illat, ja jotenkin sitä feisbuukkiakin pääsee joka väliin naksuttelemaan. Toisaalta osasin yhdestä opuksesta ennakoida, mitä siitä kysytään, ja tämä taito saattoi taata tälle ruskeakieliselle lierolle taas yhden läpimenneen tentin. Kuka mitää sivistystä kaipaa! Skillz!
Eilen matkasin viettämään iltayötä Tampereella, sillä tentti alkoi tänä aamuna jo kymmeneltä, ja jotenkin en vaan jaksa herätä aikaisin aamusta, jos ei ihan pakko, mikä siis voisi viitata suurimpaan osaan aamuistani, koska tykkään niin tosta tyänteosta. Tumma Tampere, ruokakauppa, Alko - palkitsin itseni vastoin kaikkia odotuksia läpi lärähtäneestä ruotsin tasokokeesta pullolla valkoviiniä (nti S. saa juoda pois sieltä sen lopun) - pehmuketta pyllyn alle, sormiin konvehteja ja shoe box rullaamaan. Jopa enemmän jännitystä kuin Charlotten tissin vilahtamisen odottelu aiheutti huoneistoon yhtäkkiä tulvahtanut savun haju. Käytyämme haistelemassa naapureiden postiluukkuja kahdelta yöllä päätimme katsella tilannetta vielä parin jakson ajan ja kaadoimme itsellemme lisää viiniä. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että palokunta on syytä soittaa paikalle, jos hajun vuoksi pelkää mennä nukkumaan (hö, hö), ja päätimme illan puhelulla hätäkeskukseen. Kolmisen tuntia myöhemmin, nähtyäni hyvin hajanaisia unikuvia siitä kuinka seminaariryhmäni vetäjä tivaa, miksi olen saapunut tapaamiseen Kuala Lumpuriksi pukeutuneena, osoitti residenssin kissa tilannetajunsa ja leikki puuhelmi suljettuun oveen, puuhelmi suljettuun oveen, puuhelmi suljettuun oveen, puuhelmi suljettuun oveen ... ... ... puuhelmi suljettuun oveen -nimistä leikkiä. Tuntia myöhemmin havahduin herätyskellon ärinään, nousin puoliksi ylös, mutta olin sittenkin liian väsynyt koettaakseni tukehduttaa itseäni tyynyllä. Paria tuntia myöhemmin avasin tenttikuoren lukusalissa D 10 a+b ja mietin, mitä McGyver tekisi. Kuolis pois?
Seuraava vapaapäiväni on sunnuntai, eikä se ole vielä huominen. Kuka lupas mun suulla mennä töihin hä?
Mä en jaksa enää hengailla keskenäni kun toi tyyppi on ihan dorka.
Eilen matkasin viettämään iltayötä Tampereella, sillä tentti alkoi tänä aamuna jo kymmeneltä, ja jotenkin en vaan jaksa herätä aikaisin aamusta, jos ei ihan pakko, mikä siis voisi viitata suurimpaan osaan aamuistani, koska tykkään niin tosta tyänteosta. Tumma Tampere, ruokakauppa, Alko - palkitsin itseni vastoin kaikkia odotuksia läpi lärähtäneestä ruotsin tasokokeesta pullolla valkoviiniä (nti S. saa juoda pois sieltä sen lopun) - pehmuketta pyllyn alle, sormiin konvehteja ja shoe box rullaamaan. Jopa enemmän jännitystä kuin Charlotten tissin vilahtamisen odottelu aiheutti huoneistoon yhtäkkiä tulvahtanut savun haju. Käytyämme haistelemassa naapureiden postiluukkuja kahdelta yöllä päätimme katsella tilannetta vielä parin jakson ajan ja kaadoimme itsellemme lisää viiniä. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että palokunta on syytä soittaa paikalle, jos hajun vuoksi pelkää mennä nukkumaan (hö, hö), ja päätimme illan puhelulla hätäkeskukseen. Kolmisen tuntia myöhemmin, nähtyäni hyvin hajanaisia unikuvia siitä kuinka seminaariryhmäni vetäjä tivaa, miksi olen saapunut tapaamiseen Kuala Lumpuriksi pukeutuneena, osoitti residenssin kissa tilannetajunsa ja leikki puuhelmi suljettuun oveen, puuhelmi suljettuun oveen, puuhelmi suljettuun oveen, puuhelmi suljettuun oveen ... ... ... puuhelmi suljettuun oveen -nimistä leikkiä. Tuntia myöhemmin havahduin herätyskellon ärinään, nousin puoliksi ylös, mutta olin sittenkin liian väsynyt koettaakseni tukehduttaa itseäni tyynyllä. Paria tuntia myöhemmin avasin tenttikuoren lukusalissa D 10 a+b ja mietin, mitä McGyver tekisi. Kuolis pois?
Seuraava vapaapäiväni on sunnuntai, eikä se ole vielä huominen. Kuka lupas mun suulla mennä töihin hä?
Mä en jaksa enää hengailla keskenäni kun toi tyyppi on ihan dorka.
9. joulukuuta 2008
Kipeät silmät
Olen juonut niin paljon kahvia, ettei fyysinen väsymys löydä minua ainakaan vuosisataan. Toista on henkisen kanssa.
Iskin aamulla herätyskellon torkulle sellaisella voimalla, että heräsin mykistyneen laitteen viereltä vasta iltapäivän puolella. Räntäsade hakkasi ikkunalautaan. Kahvinjuonnin jälkeen ystävä soitti ja muun muassa kertoi viime aikoina syöneensä vähän huonosti. Lupasin tehdä ison kasan murua, tänne vaan. Sytytin ruokapöytään kolme kynttilää, joimme lopuksi kahvia yhteisymmärryksessä. Taivas oli hieman vähemmän harmaa.
Tenttikirjan luetut sivunumerot junnasivat paikallaan, ja mietin kaupassakäyntiä päivän ulkoiluksi. Ulkoa alkoi kuulua tuskaista mouruntaa. Ikkunasta en nähnyt mitään. Nappasin ovipielestä takin päälle. Sateessa, pyörän alle sulloutuneena makasi verinen kissa. Hiljentyneen eläimen suusta ja nenästä valui mustaa verta valkealle turkille. Eläinsuojeluyhdistyksen päivystys oli päättynyt tuntia aikaisemmin, joten soitin hätäkeskukseen. Sieltä miesääni kertoi, että poliisi tulee hakemaan.
Istuin puoli tuntia loukkaantuneen, verta aivastelevan ja nieleksivän eläimen vierellä räntäsateessa ja silitin sen pehmeää poskea. Jossain vaiheessa se alkoi puskea takaisin. Pisti silmät kiinni ja painautui kättäni vasten. Juttelin sille hiljaa. Ollaan tässä vaan, ei ole hätää. Ei ole mitään hätää. Kun nostin sitä poliisin pitelemään pahvilaatikkoon, se tuntui pieneltä, kevyeltä ja rikkinäiseltä. Sade hakkasi sisäpihan asfalttia.
Poliisi kertoi, että näitä on Helsingissä paljon. Tämä näytti hänestä siltä kuin se olisi työnnetty ikkunasta ulos. "Jos kiinnostaa pelastaa tämä lopetukselta, soita kahden viikon sisällä Viikkiin. Saattaa kyllä olla, että meidän eläinlääkäri lopettaa tämän jo tänään."
Kaikki, mikä kaikessa vaan voi vialla olla, tiivistyi sen kissan tuskaiseen katseeseen pahvilaatikon kannen välistä.
Eteisessä purskahdin itkuun.
Iskin aamulla herätyskellon torkulle sellaisella voimalla, että heräsin mykistyneen laitteen viereltä vasta iltapäivän puolella. Räntäsade hakkasi ikkunalautaan. Kahvinjuonnin jälkeen ystävä soitti ja muun muassa kertoi viime aikoina syöneensä vähän huonosti. Lupasin tehdä ison kasan murua, tänne vaan. Sytytin ruokapöytään kolme kynttilää, joimme lopuksi kahvia yhteisymmärryksessä. Taivas oli hieman vähemmän harmaa.
Tenttikirjan luetut sivunumerot junnasivat paikallaan, ja mietin kaupassakäyntiä päivän ulkoiluksi. Ulkoa alkoi kuulua tuskaista mouruntaa. Ikkunasta en nähnyt mitään. Nappasin ovipielestä takin päälle. Sateessa, pyörän alle sulloutuneena makasi verinen kissa. Hiljentyneen eläimen suusta ja nenästä valui mustaa verta valkealle turkille. Eläinsuojeluyhdistyksen päivystys oli päättynyt tuntia aikaisemmin, joten soitin hätäkeskukseen. Sieltä miesääni kertoi, että poliisi tulee hakemaan.
Istuin puoli tuntia loukkaantuneen, verta aivastelevan ja nieleksivän eläimen vierellä räntäsateessa ja silitin sen pehmeää poskea. Jossain vaiheessa se alkoi puskea takaisin. Pisti silmät kiinni ja painautui kättäni vasten. Juttelin sille hiljaa. Ollaan tässä vaan, ei ole hätää. Ei ole mitään hätää. Kun nostin sitä poliisin pitelemään pahvilaatikkoon, se tuntui pieneltä, kevyeltä ja rikkinäiseltä. Sade hakkasi sisäpihan asfalttia.
Poliisi kertoi, että näitä on Helsingissä paljon. Tämä näytti hänestä siltä kuin se olisi työnnetty ikkunasta ulos. "Jos kiinnostaa pelastaa tämä lopetukselta, soita kahden viikon sisällä Viikkiin. Saattaa kyllä olla, että meidän eläinlääkäri lopettaa tämän jo tänään."
Kaikki, mikä kaikessa vaan voi vialla olla, tiivistyi sen kissan tuskaiseen katseeseen pahvilaatikon kannen välistä.
Eteisessä purskahdin itkuun.
5. joulukuuta 2008
Seuraavaksi muutto Islantiin
Tämän kaltaisia ääliöyden ilmentymiä voisin vähentää:
1. Henkilökohtaisen finanssikriisin aikaan on aivan pakko mennä ja ostaa törkyisen hintainen esine, tällä kertaa teille tuhansille lukijoilleni jo tuttu reppu. Ostoksen voi selittää järkisyin, tällä kertaa esimerkiksi siten, että käytän sitä joka päivä ja että halvalla saa täsmälleen sitä mitä tilaa, tarkoittaen paskaa. Toisaalta minkä tahansa hankinnan voi perustella itselleen taikasanalla sijoitus. Ja miksen nyt vain osannut kantaa vähäistä omaisuuttani jollain muulla välineellä puolentoista viikon ajan, palkkapäivään saakka?
2. Henkilökohtaisen finanssikriisin aikaan on aivan mahdotonta muistaa, että hyllyssä, pöydillä ja lattialla makaava tutkimuskirjallisuus ei kuulu minulle, vaan on kirjaston omaisuutta. Tämä johtaa siihen, että havahdun lainojen uusimiseen vasta, kun postiluukusta lorisee eteismatolle sylyksellinen muistutuskirjeitä eri kirjastoista. Suunnittelin tänään kiinnittäväni yli kahdenkymmenen euron täysin turhan ja lainauskiellonkin aiheuttaneen maksukuitin otsaani teollisuusliimalla, ettei asia tulevaisuudessa vaan pääse unohtumaan.
3. Henkilökohtaisen finanssikriisin aikaan suusta nyt vaan kuuluu sanat: "Joo, tottakai voin jatkaa vuoroa", vaikka töihin on tultu aamuseitsemään ja kädet ovat täynnä kivuliasta ihottumaa johtuen vuotavista kirjolohipaketeista sekä ympäri ja ympäri soitettavasta joulurallinauhasta, puhumattakaan suunnitelmista pyhittää ilta viimeinkin niiden tenttikirjojen lukemiseen, jotka piti suorittaa jo lokakuussa. Päästyäni viimein töistä olisin potkaissut itseäni silmään kiitokseksi, jos millään olisin jaksanut. Väkivaltaan turvautumisen sijaan nukahdin ratikkaan.
4. Henkilökohtaisen finanssikriisin aikaan en voi millään välttää joulumarkkinoille menemistä, vaikka jo samanpäiväinen käynti kotikotipaikkakunnalla nielee junalippuineen koko päiväbudjetin. Itsensä kiusaamisella ei liene rajaa tällaiselle kolmannen asteen materialistille, jolle pelkkä silmäkarkki ei riitä.
-----------------------------------------------------------------------------
Loppukommentti on tänään täysin irrallinen: Tieteiden talo on ihana. Haluan sinne töihin, vaikkapa vaan kaatamaan kahvia. Terveisin nimimerkki Oli se seminaarikin ihan kiva.
1. Henkilökohtaisen finanssikriisin aikaan on aivan pakko mennä ja ostaa törkyisen hintainen esine, tällä kertaa teille tuhansille lukijoilleni jo tuttu reppu. Ostoksen voi selittää järkisyin, tällä kertaa esimerkiksi siten, että käytän sitä joka päivä ja että halvalla saa täsmälleen sitä mitä tilaa, tarkoittaen paskaa. Toisaalta minkä tahansa hankinnan voi perustella itselleen taikasanalla sijoitus. Ja miksen nyt vain osannut kantaa vähäistä omaisuuttani jollain muulla välineellä puolentoista viikon ajan, palkkapäivään saakka?
2. Henkilökohtaisen finanssikriisin aikaan on aivan mahdotonta muistaa, että hyllyssä, pöydillä ja lattialla makaava tutkimuskirjallisuus ei kuulu minulle, vaan on kirjaston omaisuutta. Tämä johtaa siihen, että havahdun lainojen uusimiseen vasta, kun postiluukusta lorisee eteismatolle sylyksellinen muistutuskirjeitä eri kirjastoista. Suunnittelin tänään kiinnittäväni yli kahdenkymmenen euron täysin turhan ja lainauskiellonkin aiheuttaneen maksukuitin otsaani teollisuusliimalla, ettei asia tulevaisuudessa vaan pääse unohtumaan.
3. Henkilökohtaisen finanssikriisin aikaan suusta nyt vaan kuuluu sanat: "Joo, tottakai voin jatkaa vuoroa", vaikka töihin on tultu aamuseitsemään ja kädet ovat täynnä kivuliasta ihottumaa johtuen vuotavista kirjolohipaketeista sekä ympäri ja ympäri soitettavasta joulurallinauhasta, puhumattakaan suunnitelmista pyhittää ilta viimeinkin niiden tenttikirjojen lukemiseen, jotka piti suorittaa jo lokakuussa. Päästyäni viimein töistä olisin potkaissut itseäni silmään kiitokseksi, jos millään olisin jaksanut. Väkivaltaan turvautumisen sijaan nukahdin ratikkaan.
4. Henkilökohtaisen finanssikriisin aikaan en voi millään välttää joulumarkkinoille menemistä, vaikka jo samanpäiväinen käynti kotikotipaikkakunnalla nielee junalippuineen koko päiväbudjetin. Itsensä kiusaamisella ei liene rajaa tällaiselle kolmannen asteen materialistille, jolle pelkkä silmäkarkki ei riitä.
-----------------------------------------------------------------------------
Loppukommentti on tänään täysin irrallinen: Tieteiden talo on ihana. Haluan sinne töihin, vaikkapa vaan kaatamaan kahvia. Terveisin nimimerkki Oli se seminaarikin ihan kiva.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)