Graduntekoa ja muutakin elämää (?) merkittävästi haittaava flunssani on kestänyt jo kaksi viikkoa. Viime viikko meni kuitenkin kokonaisuudessaan töissä - arkipäivät sijaistaessa ja viikonloppu museohommissa. Duunit eivät sanottavasti helpottaneet oloani, voin kertoa. Eilen, vapaapäivän viimein koittaessa, soitin terveyskeskukseen ja tiedustelin lääkäriaikaa. Sieltä kehotettiin päivystykseen jonottamaan, koska ajan olisi saanut vasta yli viikon päähän. Olen tähän lentsuun jo kerran käynyt tuijottamassa seinää ja viimein myös toteamassa muun muassa korvatulehduksen, joten uusinta ei oikein inspannut. Taktinen soitto äiteelle, sen perään soitto yksityiselle palveluntarjoajalle, ja voilà: tehoavat antibiootit, tehoavaa yskänlääkettä ja mahtavasti säästynyttä aikaa makoilla sohvalla teekupin kanssa. Hintaa ilolla oli sen verran (kahdeksan minuuttia á 55 euroa), ettei omalla kukkarollani sellaiseen olisi varaa. Olen todella onnekas, kun voin - ylpeyteni salliessa - kurkotella vanhempieni rahapörsseille. Pistää vihaksi, että vähemmän onnekkaat joutuvat jonottamaan. Köyhän elämän tunnit eivät todella ole yhtä arvokkaita kuin varakkaan.
Minua sen kahdeksan kullanarvoisen minuutin ajan hoitanut nuori lääkäri tuntui aidon järkyttyneeltä, kun kerroin syyn lepäämättömyyteeni. Töihin meneminen tai menemättä jättäminen ei tällä hetkellä ole minulle todellinen valinta. Töihin on mentävä, oli pää sitten harteilla tai kainalossa, koska sairauslomakorvauksia ei tule mistään. Vaikka hätätilanteessa apu onkin puhelinsoiton päässä, ei äitee vuokraani, laskujani tai lääkkeitäni maksa. "Melkoisen labiilia, huh huh." On, joo.
Tietenkään en itselleni sydänvikaa ehdoin tahdoin ole hankkimassa. Puskin sovitut hommat kotiin viime viikolla, ja eilen kuuntelinkin, kuinka puhelimessa sanoin vuoron perään kolmeen paikkaan eioota semituberkuloosiini vedoten. Viime viikon tienestit turvaavat selustaa sen verran, että voin pari päivää silitellä kissaa sisätiloissa. Kunhan olo tästä kohenee, täytyy käskyn käydessä olla jälleen valmiina hyppäämään palavan renkaan lävitse.
Tosin ei tää makaaminenkaan mainittavasti maistu. Onneksi nurkkiin on kasaantunut paitsi hommia, myös noin viittäkymmentä erilaista teelaatua. Ryyst.
17. tammikuuta 2012
10. tammikuuta 2012
Isona ostan ison ponin
On ne luttanoita tuolla noi mussuluurit. Tällanenkin äfterskiitä kaipaava, markkinaosuuspiirakoita (hehe, piirakka) taululle piirtävä hiihtäjä menee pätevästä opettajasta kuin väärä raha. Nahkakin sen kun paksuuntuu. Hyvä niin.
Pieni kriisi oli tosin tänään. Paikallisen tavaratalon hyllystä puuttui juuri GG:n kipeästi kaivattu neloskausi. Romahdus oli lähellä - mihin nyt tuhlaan palkkarahani ennakkoon? Kostoksi ostin alesta kirjan (niitä mulla ei ollut ennestään yhtään), DVD:n (eikä näitä) ja ä-lyt-tö-män tarpeellisia lautasliinoja (vaikka tässä hushållissa ei käytetä edes talouspaperia). Olen nero!
Todellisuudessa en uskalla katsoa tilini saldoa. Tuntuu, että rahaa kuluu noin kolme tonnia päivässä (vaikka tililläni ei koskaan sen vertaa ole ollutkaan, toim. yst. huom. pers. amm. karh.). Syytän antibiootteja. Holtittomat antibiootit, hävetkää.
Pieni kriisi oli tosin tänään. Paikallisen tavaratalon hyllystä puuttui juuri GG:n kipeästi kaivattu neloskausi. Romahdus oli lähellä - mihin nyt tuhlaan palkkarahani ennakkoon? Kostoksi ostin alesta kirjan (niitä mulla ei ollut ennestään yhtään), DVD:n (eikä näitä) ja ä-lyt-tö-män tarpeellisia lautasliinoja (vaikka tässä hushållissa ei käytetä edes talouspaperia). Olen nero!
Todellisuudessa en uskalla katsoa tilini saldoa. Tuntuu, että rahaa kuluu noin kolme tonnia päivässä (vaikka tililläni ei koskaan sen vertaa ole ollutkaan, toim. yst. huom. pers. amm. karh.). Syytän antibiootteja. Holtittomat antibiootit, hävetkää.
9. tammikuuta 2012
Uhkaile, lahjo ja hämmennä
Huomasin tänään töissä - siinä viidennensadannen haistattelun kohdalla - että olen kehittänyt hyvin Lorelai Gilmore -tyylisen suhtautumisen itseeni kohdistuviin suoriin hyökkäyksiin. Katselen asiaa etäämmältä ja huvitun. Kolmasosasekunnin kellun huvittuneisuudessani kuin vaahtokarkissa ja rauhallisesti vastaan niin, että teinikin tajuaa. Vittuiluun, vänkyröintiin ja puolihuoritteluun kujerran takaisin, kutsun takarivin pahisten riviä hanipööksi ja tunnin lopuksi määrään kalkarosmaiset kollektiiviset kotiläksyrangaistukset - yhä ruusunnuppuillen.
Todellisuudessa olen kai niin kipeä, etten jaksa ottaa itseeni. Harvoilla tauoillani yskin vessassa keuhkoja pihalle. Tulehtuneeseen korvaan sattuu jatkuvasti kuin joku kairaisi sinne pilkkireikää. Tunne voimistui, kun sairauskorvausasia varmistui. Mitään ei tipu. En yllättynyt. Yskin lisää.
Onneksi pidän kissoista, sillä lapsia ei muuten tule. Koskaan.
P.S. Se tunne, kun huomaat viisaan isosiskosi peukuttavan Voi hyvin -lehteä.
Tosin mäkin luen jotain Imagea, joten... Niin, no.
Todellisuudessa olen kai niin kipeä, etten jaksa ottaa itseeni. Harvoilla tauoillani yskin vessassa keuhkoja pihalle. Tulehtuneeseen korvaan sattuu jatkuvasti kuin joku kairaisi sinne pilkkireikää. Tunne voimistui, kun sairauskorvausasia varmistui. Mitään ei tipu. En yllättynyt. Yskin lisää.
Onneksi pidän kissoista, sillä lapsia ei muuten tule. Koskaan.
P.S. Se tunne, kun huomaat viisaan isosiskosi peukuttavan Voi hyvin -lehteä.
Tosin mäkin luen jotain Imagea, joten... Niin, no.
5. tammikuuta 2012
Et tu, Brute!
Nyt se tuli. Kausiflunssa.
Huominen työpäivä meni sitten siinä. Firman tilanteen huomioonottaen on epäselvää, saanko sairausajalta korvausta. Kiva. Ihan hirveen kiva. Toisaalta sain soiton sijaisuuteen ensi viikoksi, joten ei tässä nälkään kuolla. Opetettavat aineet ovat mahdollisimman kaukana omistani, muttei se mitään. Rusinathan ovat niin makeita. Ja mä olen aina halunnut olla mm. ruotsinmaikka.
Kujeet siis pysyvät, vaikka vuosi vaihtui. Vaihdoksen vietin aivan erinomaisesti - Irmaa virtasi, talsimme torille yhtä jalkaa Tarjan kanssa (se tosin jäi katselemaan humua vähän kauempaa), julkijuopottelimme ja härnäsimme poliisiautoa tähtisadetikuilla Korkeimman oikeuden edessä ja loppuillasta ulvoimme tinakenkämme olevan sulaa laavaa. Mahtavaa. Ensimmäisenä päivänä Herran vuonna 2012 ostin sameasilmäisenä vessapaperia asematunnelin S-Marketista ja kotiin päästyäni kaivelin sameaa napaani Gilmoren tyttöjä katsellen. Asiaankuuluvasti.
Siitä lähtien olenkin ollut kipeänä, enkä oireista päätellen ihan heti parannukaan. Ensi viikolla olen töissä seitsemän päivää, joten gradu uinailee (taas) oikein kunnolla. Pyykinpesukonekin on hajoamassa. Harmillista, ettei äitee ole kerennyt toteuttaa huoneentaulutilaustani. Olis käyttöä nytten.
Sentään on päänsäryn salliessa saanut lukea kirjoja. Ilkka Koiviston Elämänmittainen luontoretki on ihastuttanut, noh, luontokuvauksellaan. Kiitos opintolainan, nappasin alesta paitsi normaalihinnaltaan ökykalliin keittokirjan, myös Siltalan Sisällissodan psykohistorian sekä Groucho Marxin oma(!)elämäkerran. Saikulla en gradukirjoja lue.
Huominen työpäivä meni sitten siinä. Firman tilanteen huomioonottaen on epäselvää, saanko sairausajalta korvausta. Kiva. Ihan hirveen kiva. Toisaalta sain soiton sijaisuuteen ensi viikoksi, joten ei tässä nälkään kuolla. Opetettavat aineet ovat mahdollisimman kaukana omistani, muttei se mitään. Rusinathan ovat niin makeita. Ja mä olen aina halunnut olla mm. ruotsinmaikka.
Kujeet siis pysyvät, vaikka vuosi vaihtui. Vaihdoksen vietin aivan erinomaisesti - Irmaa virtasi, talsimme torille yhtä jalkaa Tarjan kanssa (se tosin jäi katselemaan humua vähän kauempaa), julkijuopottelimme ja härnäsimme poliisiautoa tähtisadetikuilla Korkeimman oikeuden edessä ja loppuillasta ulvoimme tinakenkämme olevan sulaa laavaa. Mahtavaa. Ensimmäisenä päivänä Herran vuonna 2012 ostin sameasilmäisenä vessapaperia asematunnelin S-Marketista ja kotiin päästyäni kaivelin sameaa napaani Gilmoren tyttöjä katsellen. Asiaankuuluvasti.
Siitä lähtien olenkin ollut kipeänä, enkä oireista päätellen ihan heti parannukaan. Ensi viikolla olen töissä seitsemän päivää, joten gradu uinailee (taas) oikein kunnolla. Pyykinpesukonekin on hajoamassa. Harmillista, ettei äitee ole kerennyt toteuttaa huoneentaulutilaustani. Olis käyttöä nytten.
Sentään on päänsäryn salliessa saanut lukea kirjoja. Ilkka Koiviston Elämänmittainen luontoretki on ihastuttanut, noh, luontokuvauksellaan. Kiitos opintolainan, nappasin alesta paitsi normaalihinnaltaan ökykalliin keittokirjan, myös Siltalan Sisällissodan psykohistorian sekä Groucho Marxin oma(!)elämäkerran. Saikulla en gradukirjoja lue.
28. joulukuuta 2011
Volver
Vajaa viikko valoa ja aurinkoa teki gutaa - samoin joulun viettäminen jossain muualla kuin Suomessa. Tihkusateen, kroonisen hämärän ja jo lokakuun ensimmäisellä viikolla paikallisessa marketissa alkaneiden joulurallien aiheuttama katatoninen tila laukesi koneen ollessa noin kymmenen kilometriä Lissabonin yläpuolella.
Kuten edellisestä merkinnästä saattoi päätellä, oli lomailupaikkana klassillinen Las Palmas de Gran Canaria. Olen käynyt joskus teininä saarilla vyölaukkuuntumassa ja olinkin siten täynnä ennakko-odotuksia. Yllätyksekseni paikka ei ollutkaan pelkkää saksalaisturistien sandaalinläpsettä rantabulevardilla. Turismialue on rajattu kaupungin pohjoispäähän hotelleineen ja ravintoloineen, ja loput kaupungista oli jotain muuta. Hotellimme sijaitsi keskikaupungilla ja oli enemmänkin kokouskeskuksen tapainen. Hotellin ja keskustan liikkeiden "paikallisuutta" ilmensi henkilökunnan olematon englanninkielen taito - espanjaa tulikin opeteltua pikavauhtia. Tilanteita helpottivat toki mukana olleet P:n vanhemmat (jotka ovat vuokranneet kaupungista asunnon - avoappeni saapuu takaisin Helsinkiin vasta huhtikuussa, bastardo), joiden kielitaidolla kipaistiin pitkälle.
Lomantarvettani heijastelee hyvin se, etten todellakaan muista, mitä minäkin päivänä tuli tehtyä. Muistan kuinka olen maannut kuola suupielestä valuen rannalla, hihitellyt sööteille sekarotuisille koirille, tuijottanut katedraalin hulppeaa keskilaivaa, tarkastellut makeita maalauksia ja niitä Kolumbuksen päiväkirjoja, syönyt eri ravintoloissa hyvää ja tarpeeksi (ja kärsinyt yhden lievän ruokamyrkytyksen), kolunnut kauppoja ja kuunnellut aaton ja joulupäivän mittaan ilmaan ammuttuja laukauksia. Minulla on nyt etelänmatkalla ostettu merkkitalvitakki (kiitokset vaan siis järkyttävän alhaisista hinnoista Espanjan kurataloudelle) eikä yhtään rusketusrajaa. Öinen taksi Helsinki-Vantaalta kotiin on veloitettu tililtäni ja kissa haettu omalta lomaltaan hoitopaikastaan. Pidän vielä lomaa vuodenvaihteen ylitse, minkä jälkeen alkaa sellainen gradunpaahto, että naapurissa sekoittuu radiokanavat.
Vuoden ensimmäinen päivä on toki pyhitetty krapulalle, pyhille lupauksille ja synkeille kirouksille aivan kuten perinteisiin kuuluu.
Kuten edellisestä merkinnästä saattoi päätellä, oli lomailupaikkana klassillinen Las Palmas de Gran Canaria. Olen käynyt joskus teininä saarilla vyölaukkuuntumassa ja olinkin siten täynnä ennakko-odotuksia. Yllätyksekseni paikka ei ollutkaan pelkkää saksalaisturistien sandaalinläpsettä rantabulevardilla. Turismialue on rajattu kaupungin pohjoispäähän hotelleineen ja ravintoloineen, ja loput kaupungista oli jotain muuta. Hotellimme sijaitsi keskikaupungilla ja oli enemmänkin kokouskeskuksen tapainen. Hotellin ja keskustan liikkeiden "paikallisuutta" ilmensi henkilökunnan olematon englanninkielen taito - espanjaa tulikin opeteltua pikavauhtia. Tilanteita helpottivat toki mukana olleet P:n vanhemmat (jotka ovat vuokranneet kaupungista asunnon - avoappeni saapuu takaisin Helsinkiin vasta huhtikuussa, bastardo), joiden kielitaidolla kipaistiin pitkälle.
Lomantarvettani heijastelee hyvin se, etten todellakaan muista, mitä minäkin päivänä tuli tehtyä. Muistan kuinka olen maannut kuola suupielestä valuen rannalla, hihitellyt sööteille sekarotuisille koirille, tuijottanut katedraalin hulppeaa keskilaivaa, tarkastellut makeita maalauksia ja niitä Kolumbuksen päiväkirjoja, syönyt eri ravintoloissa hyvää ja tarpeeksi (ja kärsinyt yhden lievän ruokamyrkytyksen), kolunnut kauppoja ja kuunnellut aaton ja joulupäivän mittaan ilmaan ammuttuja laukauksia. Minulla on nyt etelänmatkalla ostettu merkkitalvitakki (kiitokset vaan siis järkyttävän alhaisista hinnoista Espanjan kurataloudelle) eikä yhtään rusketusrajaa. Öinen taksi Helsinki-Vantaalta kotiin on veloitettu tililtäni ja kissa haettu omalta lomaltaan hoitopaikastaan. Pidän vielä lomaa vuodenvaihteen ylitse, minkä jälkeen alkaa sellainen gradunpaahto, että naapurissa sekoittuu radiokanavat.
Vuoden ensimmäinen päivä on toki pyhitetty krapulalle, pyhille lupauksille ja synkeille kirouksille aivan kuten perinteisiin kuuluu.
24. joulukuuta 2011
Sí, tremendo!
Vain aurinko lämmin loistaa
rantaan hehkuen
ja mainingit hehkun toistaa
Kadonneet ja löytyneet matkatavarat [x]
Hipermercadon litran siideri 1,05€ [x]
Keskiaikaisen katedraalin sähkökynttilät [x]
Kolumbuksen päiväkirja vuodelta 1492 [x]
Katukahvilan espresso [x]
Kuumaa rantahiekkaa [x]
Atlantin aalloista märät lahkeet [x]
Koiria, koiria, koiria - rannalla valkeita kyyhkysiä [x]
Espanjaksi WoW:ia telkkarissa mainostava Chuck Norris [x]
Gradu [ ]
Puoli yhdeksän uutiset [ ]
Loskaa vaakatasossa [ ]
Taskulämmintä joulua itse kullekin säädylle!
rantaan hehkuen
ja mainingit hehkun toistaa
Kadonneet ja löytyneet matkatavarat [x]
Hipermercadon litran siideri 1,05€ [x]
Keskiaikaisen katedraalin sähkökynttilät [x]
Kolumbuksen päiväkirja vuodelta 1492 [x]
Katukahvilan espresso [x]
Kuumaa rantahiekkaa [x]
Atlantin aalloista märät lahkeet [x]
Koiria, koiria, koiria - rannalla valkeita kyyhkysiä [x]
Espanjaksi WoW:ia telkkarissa mainostava Chuck Norris [x]
Gradu [ ]
Puoli yhdeksän uutiset [ ]
Loskaa vaakatasossa [ ]
Taskulämmintä joulua itse kullekin säädylle!
18. joulukuuta 2011
Tämä ei ole ruokablogi
Keitto, tuo mahtava ruoka. Siitä saa juuri sellaista kuin haluaa. Sitä on helppo muunnella kausiruoan tahtiin. Parhaimmillaan se on halpaa, riittoisaa ja makoisuudessaan vain paranee lämmityskertojen myötä.
Tämä keitos on luottokeittoni, se peruskeitto, jota täytyy säännöllisin väliajoin tehdä. Huomaatte kyllä miksi - ruoka tekee miltei itse itsensä.
Talvinen jokaeläjän keitto
nauris
puolikas lanttu
kolme luomuporkkanaa
neljä perunaa
palsternakkaa
purjoa
sipuli
puolikas valkosipuli
paketti savutofua
kourallinen makaronia
pieni purkki kookosmaitoa
loraus soijakastiketta
loraus öljyä
kasvisliemijauhetta
välimeren yrttiseosta
valkosipulijauhetta
yrttisuolaa maun mukaan
persiljaa
Pese, kuori ja paloittele juurekset ja vihannekset. Keitä niitä kattilassa siten, että kauimmin - vähintään 25 minuuttia - siellä kiehuvat nauris, lanttu, peruna ja palsternakka. Lisää porkkanat, purjo, sipulit ja paloiteltu tofu niin, että ainakin porkkana ehtii kiehua noin vartin ajan. Lorauta sekaan kookosmaito, soijakastike ja öljy. Lisää mausteita oman maun mukaan. Keitto on valmista noin puolen tunnin kiehumisella, mutta pienellä lämmöllä kuumentamisella ja pienellä kärsivällisyydellä maku vain paranee. Nauti ohrarieskan ja MacGyverin kera.
Tämä keitos on luottokeittoni, se peruskeitto, jota täytyy säännöllisin väliajoin tehdä. Huomaatte kyllä miksi - ruoka tekee miltei itse itsensä.
Talvinen jokaeläjän keitto
nauris
puolikas lanttu
kolme luomuporkkanaa
neljä perunaa
palsternakkaa
purjoa
sipuli
puolikas valkosipuli
paketti savutofua
kourallinen makaronia
pieni purkki kookosmaitoa
loraus soijakastiketta
loraus öljyä
kasvisliemijauhetta
välimeren yrttiseosta
valkosipulijauhetta
yrttisuolaa maun mukaan
persiljaa
Pese, kuori ja paloittele juurekset ja vihannekset. Keitä niitä kattilassa siten, että kauimmin - vähintään 25 minuuttia - siellä kiehuvat nauris, lanttu, peruna ja palsternakka. Lisää porkkanat, purjo, sipulit ja paloiteltu tofu niin, että ainakin porkkana ehtii kiehua noin vartin ajan. Lorauta sekaan kookosmaito, soijakastike ja öljy. Lisää mausteita oman maun mukaan. Keitto on valmista noin puolen tunnin kiehumisella, mutta pienellä lämmöllä kuumentamisella ja pienellä kärsivällisyydellä maku vain paranee. Nauti ohrarieskan ja MacGyverin kera.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)