Nyt se tuli. Kausiflunssa.
Huominen työpäivä meni sitten siinä. Firman tilanteen huomioonottaen on epäselvää, saanko sairausajalta korvausta. Kiva. Ihan hirveen kiva. Toisaalta sain soiton sijaisuuteen ensi viikoksi, joten ei tässä nälkään kuolla. Opetettavat aineet ovat mahdollisimman kaukana omistani, muttei se mitään. Rusinathan ovat niin makeita. Ja mä olen aina halunnut olla mm. ruotsinmaikka.
Kujeet siis pysyvät, vaikka vuosi vaihtui. Vaihdoksen vietin aivan erinomaisesti - Irmaa virtasi, talsimme torille yhtä jalkaa Tarjan kanssa (se tosin jäi katselemaan humua vähän kauempaa), julkijuopottelimme ja härnäsimme poliisiautoa tähtisadetikuilla Korkeimman oikeuden edessä ja loppuillasta ulvoimme tinakenkämme olevan sulaa laavaa. Mahtavaa. Ensimmäisenä päivänä Herran vuonna 2012 ostin sameasilmäisenä vessapaperia asematunnelin S-Marketista ja kotiin päästyäni kaivelin sameaa napaani Gilmoren tyttöjä katsellen. Asiaankuuluvasti.
Siitä lähtien olenkin ollut kipeänä, enkä oireista päätellen ihan heti parannukaan. Ensi viikolla olen töissä seitsemän päivää, joten gradu uinailee (taas) oikein kunnolla. Pyykinpesukonekin on hajoamassa. Harmillista, ettei äitee ole kerennyt toteuttaa huoneentaulutilaustani. Olis käyttöä nytten.
Sentään on päänsäryn salliessa saanut lukea kirjoja. Ilkka Koiviston Elämänmittainen luontoretki on ihastuttanut, noh, luontokuvauksellaan. Kiitos opintolainan, nappasin alesta paitsi normaalihinnaltaan ökykalliin keittokirjan, myös Siltalan Sisällissodan psykohistorian sekä Groucho Marxin oma(!)elämäkerran. Saikulla en gradukirjoja lue.
3 kommenttia:
Joko luit lahjakirjan? Minnuu se houkuttaa, joudun ehkä hankkimaan oman kappaleen.
Ja mäkin otin omakseni Psykosodan. Ja kuusi muuta kirjaa. (Ja piilotin ne hyllyyn, ettei V huomaa.)
Nööyh! Koita parantua!
Suke: Otin Ketun mukaan reissuun, mutta luinkin siellä Westötä. Viime yönä en yskimisen kanssa saanut unta, ja hain Kettusen hyllystä. Luin sen saman tien puoleen väliin. Huh! En ole pitkään aikaan lukenut mitään, mikä maalaisi itsensä niin tiukasti silmien eteen - erittäin väkevää tekstiä siis. Ja niin tuttua kieltä. (Arvaa, hypinkö tasajalkaa, kun avasin sun paketin - no jooooo! Kiitos <3)
Tuulentunto: Mää yritän! Onneks on läski kissa kainalossa aina, kun sohvalle kellahtaa.
Lähetä kommentti