Kaikenlaista sitä. Sunnuntaina jonotin päästäkseni suorittamaan kansalaisvelvoitteeni. Illalla jännitin tulosillan äärellä kuin pieni apina. Toisen kierroksen asetelma pisti valssaamaan olohuoneen matolla, vaikka Väyrysen suru sydäntäni kuristikin. Voi pientä. Joutui taas askeltamaan vitutukseen kuolemisen rantoja. Teki mieli tarjota pitkokahvit, ja virkkoa, että kyllä se Paavo siitä, kyllä olet hieno ihminen, hieno ilmiö, koko kansan ilmiö. Otahan lissää.
Tänään löysin itseni jälleen matematiikantunnilta. Kaikesta kummallisesta, kuten vaikkapa Putouksen viimeisimmän jakson vahinkokatsomisesta oli jälleen hyötyä - parastahan on olla inessä skenessä, mukana messissä, full time action bag, eiks je! Ja kohta hyvällä fiilinderillä jumppaan. Ai että. Ja kaunistakin on, kaikkialla.
Pöydän alla kissa tuhisee ja puhisee, nukkuu, vatsa täynnä sian sydäntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti