Riemukasta!
Tammikuu on sujahtanut sukkana ohitse. Vaikka työrintamalla on ollut hiljaisempaa, ei vuoden alusta ole iloa puuttunut. Eräs mahtavimmista oivalluksista on ollut nopeasti jokaperjantaiseksi vakiintuneen saunavuoron varaaminen. Iho ei kiitä, mutta mieli kyllä. Harkitsen vakavasti saunatyynyn ostamista. Saa pyöritellä silmiä.
Aikani on hujahtanut paitsi lauteilla myhäillessä, myös tenttikirjojen parissa, vanhojen museotyökavereiden kanssa hassutellessa sekä oopperassa (!!). Hitsaajantyttären kompetenssilla arvioiden La Bohème oli kaikkinensa hieno. Suurimman osan aikaa puristin upeaa joululahjaksi saamaani käsilaukkua ja mietin mitä tapahtuu, kuka nyt huutaa, miksei lapsikuoroa tekstitetä, mitä mun nyt pitäs kattoo, jaha nyt lavalle tuli sotilasparaati JA yksisarvinen + ilmassa leijuu valtava joulukuusi. Väliajan kuohuviini oli kuivaa ja toi muassaan asiallisen nosteen aivokäyrään. Aivan hyvä ilta.
Muutaman vuoden takaisia työtovereita tuli nähtyä kahteenkin otteeseen. Koska voin näin työttömänä luottaa onneksi edes siihen, että entinen työnantaja kutsuu hommiin noin kerran vuodessa, tuli alkukuun perinteisenä tapahtumapäivänä tavattua muutamia kamuja ihan autenttisessa ympäristössä. Isommalla porukalla tapasimme kotibailuissa männä viikonloppuna. Ai jessus miten tenhoisaa porukkaa, edelleen! Viini virtasi (välillä myös lattialle) ja naiset tanssivat (ja kyllä välillä ainakin yksi miehistä). Vaikka aamusta juhlapaikan ikkunasta näkyikin hautausmaa ja päänkin sisällä tuntuivat tuomionkellot soivan, jäi ilta todellakin lussan puolelle. Ootte niin ihania, niisk!
Ei muuten se opiskelutatsi ihan ole kadonnut. Sen verran on ilmeisesti tullut työelämän todellisuusvoileipää makusteltua, että jotain tietääkin. Omiin(kin) kokemuksiin perustuvasta, erityispedagoogillisesta edellytykset ja käytäntö -tenttiränttäyksestä saa näemmä arvosanaksi viitosen. Halleluja! Seuraavaa tenttiä odotellessa. Seuraavia bileitä ainakin jo odottelen.
26. tammikuuta 2015
28. joulukuuta 2014
23. joulukuuta 2014
Tulis taas joulu että sais yöllä syödä ja alasti maata
Joulu. Tulee se! Ainakin vaatekaapin perukan lahjakasasta ja paikallisen hypermarketin jonoista päätellen.
Vuoden viimeinen kuukausi on mennyt jännittävästi kynttilöitä poltellessa, pyörällä liukastellessa, sijaistaessa, töitä hakiessa ja tenttiin lukiessa. Yhteen työhaastatteluunkin pääsin, mutta jäin varasijalle. Yhtäältä harmittaa, toisaalta ei - homma ei ihan ollut koulutustani vastaavaa puuhaa, ja jälleen olisi yksi kevät vietetty noin tuhatprosenttisesti siellä epämukav... oppimisen ja ilon alueella. Ihan mieluusti jatkan haeskelua - ja sitä opiskelua. Hieman on siihenkin hommaan tatsi heikentynyt, kun kaksi päivää ennen viimeisintä tenttikertaa huomasin, että a) jahas, tosta aivan helevetinjumalaudan vaikeesta lääkiskirjasta ei sitten pitänytkään lukea kuin kaksi lukua viidestä, ja b) näitä tenttikirjojahan onkin muuten kolmen sijaan neljä. Onneksi unohtumaan lipsahtanut opus oli saatavilla sähköisenä intternet-kirjana. Ihan hyvin vedetty kuitenkin.
Joulun tulemisen huomaa myös pöydälle hiipivistä ruoista. Tänään nautimma seitanpaistia maukkaine puikulapottuineen. Muutaman konvehdin ja tähtitortunkin olen tainnut jo syödä. Eilisissä vanhojen kavereiden kokoontumisajoissa saatoin mukeltaa myös muutaman olusen. Aah, parasta.
Sen kaapinpohjan lahjakasan parhain ja kaunein paketti on kova, kulmikas ja tietysti itselle ostettu. Hankin nimittäin ilokseni ja hyödykseni uuden kameran. Entinen kesti muassani kahdeksan kolahdus-, tärähdys-, ja ohohupsrikasta vuotta. Nyt kilsat ovat täynnä ja runko saa vetäytyä varakameran arvokkaaseen rooliin. Lasi jatkaa porskutustaan uuden rungon kaverina. Aah, kyllä vain on parasta.
Oikein mukavaa ja mieluista joulunaikaa kaikille teille!
Vuoden viimeinen kuukausi on mennyt jännittävästi kynttilöitä poltellessa, pyörällä liukastellessa, sijaistaessa, töitä hakiessa ja tenttiin lukiessa. Yhteen työhaastatteluunkin pääsin, mutta jäin varasijalle. Yhtäältä harmittaa, toisaalta ei - homma ei ihan ollut koulutustani vastaavaa puuhaa, ja jälleen olisi yksi kevät vietetty noin tuhatprosenttisesti siellä epämukav... oppimisen ja ilon alueella. Ihan mieluusti jatkan haeskelua - ja sitä opiskelua. Hieman on siihenkin hommaan tatsi heikentynyt, kun kaksi päivää ennen viimeisintä tenttikertaa huomasin, että a) jahas, tosta aivan helevetinjumalaudan vaikeesta lääkiskirjasta ei sitten pitänytkään lukea kuin kaksi lukua viidestä, ja b) näitä tenttikirjojahan onkin muuten kolmen sijaan neljä. Onneksi unohtumaan lipsahtanut opus oli saatavilla sähköisenä intternet-kirjana. Ihan hyvin vedetty kuitenkin.
Joulun tulemisen huomaa myös pöydälle hiipivistä ruoista. Tänään nautimma seitanpaistia maukkaine puikulapottuineen. Muutaman konvehdin ja tähtitortunkin olen tainnut jo syödä. Eilisissä vanhojen kavereiden kokoontumisajoissa saatoin mukeltaa myös muutaman olusen. Aah, parasta.
Sen kaapinpohjan lahjakasan parhain ja kaunein paketti on kova, kulmikas ja tietysti itselle ostettu. Hankin nimittäin ilokseni ja hyödykseni uuden kameran. Entinen kesti muassani kahdeksan kolahdus-, tärähdys-, ja ohohupsrikasta vuotta. Nyt kilsat ovat täynnä ja runko saa vetäytyä varakameran arvokkaaseen rooliin. Lasi jatkaa porskutustaan uuden rungon kaverina. Aah, kyllä vain on parasta.
Oikein mukavaa ja mieluista joulunaikaa kaikille teille!
24. marraskuuta 2014
Myös järeiden työkoneiden asiantuntija
Aivan aluksi haluaisin kiittää säiden jumalia. Tuo ihana, valkoinen tauhka jota vaimeanvärisistä pilvistänne heittelette on ihanaa. Jatkakaa. Kiitos.
Sitten toiseksi haluaisin kiitellä menneiden joulunavausmarkkinoiden mukavaa tunnelmaa. Pikkupakkasta oli sopivasti, mukavanmeheät myyjät seisoivat toppavaatteissaan karjalanpiirakkakasojen, pärekoririviensä ja ranskalaistyylisten oliiviensa takana, ja läpi kaupungin matkanneessa kulkueessa oli tänäkin vuonna mukana iso keltainen tiehöylä.
Marraskuu tuntuu sekin hujahtaneen jonnekin. Olen käynyt larppaamassa: olen opettanut biologiaa, S2-suomea, englantia, äidinkieltä, musiikkia, matematiikkaa, liikuntaa ja mitä vielä. Esitellyt itseni aina uudelle luokalle uudestaan ja uudestaan, aloittanut alusta, tunnustellut ilman väreilyjä ja kunkin aamun tuulen suuntaa. Ollut iloinen ja väsynyt, kaikennähnyt ja herkillä, moittiva ja lohduttava. Toisten opettajien ammattitaitoa ja ulosantia ihasteleva, toisten opettajien ammattitaitoa ja ulosantia kummasteleva, välituntivalvonnassa hytisten seisoskeleva.
Ihan ope vaan.
Olen ollut myös kipeänä ja maannut kotosalla paksujen tenttikirjojen kasaa katsellen. Heikkoakin heikompaa oloa mukanaan kantava tauti istuu tiukassa. Onneksi se väisti sivuun sen verran, ettei Musiikkitalon konserttikäynti mennyt pillaan. Käytän harvoin tätä laatusanaa, mutta nyt se on paikallaan: konsertti oli ihastuttava. Talo, sali, orkesteri, vieraileva pianisti ja varsinkin ilmeikäs kapellimestari olivat kaikki aivan kunnollisia. Ilta jatkui Helsingissä drinkkien ja pitsan parissa, ja aamusella yösijoiltaan kotiin junaili varsin tyytyväinen parivaljakko.
Seuraava reissu onkin jo ihan pian. Ach, Tampere, kuinka sinua niin kaipailenkaan. Silitän kissakahvilan asukkaat puhki.
Sitten toiseksi haluaisin kiitellä menneiden joulunavausmarkkinoiden mukavaa tunnelmaa. Pikkupakkasta oli sopivasti, mukavanmeheät myyjät seisoivat toppavaatteissaan karjalanpiirakkakasojen, pärekoririviensä ja ranskalaistyylisten oliiviensa takana, ja läpi kaupungin matkanneessa kulkueessa oli tänäkin vuonna mukana iso keltainen tiehöylä.
Marraskuu tuntuu sekin hujahtaneen jonnekin. Olen käynyt larppaamassa: olen opettanut biologiaa, S2-suomea, englantia, äidinkieltä, musiikkia, matematiikkaa, liikuntaa ja mitä vielä. Esitellyt itseni aina uudelle luokalle uudestaan ja uudestaan, aloittanut alusta, tunnustellut ilman väreilyjä ja kunkin aamun tuulen suuntaa. Ollut iloinen ja väsynyt, kaikennähnyt ja herkillä, moittiva ja lohduttava. Toisten opettajien ammattitaitoa ja ulosantia ihasteleva, toisten opettajien ammattitaitoa ja ulosantia kummasteleva, välituntivalvonnassa hytisten seisoskeleva.
Ihan ope vaan.
Olen ollut myös kipeänä ja maannut kotosalla paksujen tenttikirjojen kasaa katsellen. Heikkoakin heikompaa oloa mukanaan kantava tauti istuu tiukassa. Onneksi se väisti sivuun sen verran, ettei Musiikkitalon konserttikäynti mennyt pillaan. Käytän harvoin tätä laatusanaa, mutta nyt se on paikallaan: konsertti oli ihastuttava. Talo, sali, orkesteri, vieraileva pianisti ja varsinkin ilmeikäs kapellimestari olivat kaikki aivan kunnollisia. Ilta jatkui Helsingissä drinkkien ja pitsan parissa, ja aamusella yösijoiltaan kotiin junaili varsin tyytyväinen parivaljakko.
Seuraava reissu onkin jo ihan pian. Ach, Tampere, kuinka sinua niin kaipailenkaan. Silitän kissakahvilan asukkaat puhki.
26. lokakuuta 2014
Lukukuun loppua
Elämäni on kovin jännittävää!
Olen nimittäin viime aikoina...
+ lainannut toista kissaani paikallisjulkaisun henkilöhaastattelun kuvitukseen
+ tenttinyt sähköisesti kaksi kirjaa (monivalintatentit ovat vaikeampia kuin mitä muistin...)
+ käynyt kaverin kanssa pikkukaupunkikierroksella (höyryveturit ovat edelleen jepa)
+ vieraillut galleriassa ja kehottanut äitiäni ostamaan taidetta - ja onnistunut
+ käynyt kampaajalla
+ ollut töissä (!!!)
+ ostellut yllättävän hillitysti luettavaa Kirjamessuilta (!!!!!)
+ yöpynyt Helsingissä ja ansainnut onnistuneesti päänsäryn
+ ostanut kaksi hattua (talvi on tulossa)
+ lueskellut mainioita kirjoja
Ensi viikoksi on lisää töitä. Ihanaa! Ihanaa!
Olen nimittäin viime aikoina...
+ lainannut toista kissaani paikallisjulkaisun henkilöhaastattelun kuvitukseen
+ tenttinyt sähköisesti kaksi kirjaa (monivalintatentit ovat vaikeampia kuin mitä muistin...)
+ käynyt kaverin kanssa pikkukaupunkikierroksella (höyryveturit ovat edelleen jepa)
+ vieraillut galleriassa ja kehottanut äitiäni ostamaan taidetta - ja onnistunut
+ käynyt kampaajalla
+ ollut töissä (!!!)
+ ostellut yllättävän hillitysti luettavaa Kirjamessuilta (!!!!!)
+ yöpynyt Helsingissä ja ansainnut onnistuneesti päänsäryn
+ ostanut kaksi hattua (talvi on tulossa)
+ lueskellut mainioita kirjoja
Ensi viikoksi on lisää töitä. Ihanaa! Ihanaa!
11. lokakuuta 2014
Tonnin seteli
Kyä nyt on kuulkaa ahkeraa. Heräsin näin lauantaiaamun ratoksi samaan aikaan töihinsä rientäneen puolisoni kanssa, ja kappas vaan kun on ennen kymmentä jo suihkuverho sekä noin puoli vuotta pyykkisäkin pohjaa kiehnänneet hienopesupyykit pestynä, kissat läkähdyksiin asti laaserilla leikittettyinä ja, noh, kahdet kahvit juotuna. Päivän askareiden lista (kesävaatteet varastoon [ ] lue tenttiin [ ] käy äiteen luona [ ] ) kellistelee pöydällä.
Ei muuten kuulostanutkaan ihan niin ahkeralta kuin mitä ajattelin.
Edelleen päivät valuvat ohitse ilman järjellistä päämäärää. Eilisen jännittävin hetki taisi olla se, kun astuin lämpimään kissanoksennukseen (raakaa silakkaa). Pahinta tässä melankolian ojanpohjassa on miltei täydellinen merkityksettömyyden tunne. Naamalleni on jumahtanut ns. Silvennoisen Heikki -ilme, joka ei väisty, vaikka miten olis kaunis ruska. Koetan lääkitä tätä oloa ulkoilemalla ja jakamalla pienet tekemiseni mahdollisimman monelle eri päivälle, mutta eih helvetti miten syö toimettomuus naista. Tylsyys on asettunut sieluun sellaisella väkevyydellä, ettei edes mieluisin tekeminen ota maistuakseen. Ajoittain kirjojen lukeminenkin tuntuu ylivoimaiselta! (Tämä on varma merkki siitä, ettei mikään huvita.) Siis kirjojen! Lukeminen!!
Onneksi pitää edes ajoittain olla jossakin. Tällä viikolla vierailin Helsingissä kahteenkin otteeseen opintokäynneillä - ensin kävin tutustumassa lastensuojelulaitokseen ja sen perään osallistuin toiminnalliseen erilaisen oppimisen päivään (istumalla luennoilla ja hakemalla ne näytteilleasettajien heijastimet-esitteet-karkit). Auskukaveriin törmääminen ja lounaalla juoruaminen piristivät kummasti. Käytin myös hyväkseni isonkirkon reissun ja läträsin luentojen perään lompakollani mukaani talven tulon kunniaksi t-paidan, männä vuonna katsotun Ateneum-näyttelyn kunniaksi julkaisun sekä ihan vaan ajankulun kunniaksi ja siksi kun se nyt on mahdollista, halleluja, Hesarin Kuukausiliitteen. Ihan Sanomatalosta kävin ostamassa. Siellä oli pääkallonpaikan tuoksu, tai ainakin pääkallon. Radio Rockin korvaryönä seurasi kaikkialle.
Näin loppuviikosta onkin rahapörssini täynnä kuitteja ja sukat pyykissä. Kämpän lattiat lainehtivat leluja (kenkälaatikko, vessapaperirullan hylsy, voimapaperiarkki, pölyä, sukka). Kahvi on lopussa. Silmässäni on edelleen syylä.
Jospa sitä menis takaisin nukkumaan [ ].
Ei muuten kuulostanutkaan ihan niin ahkeralta kuin mitä ajattelin.
Edelleen päivät valuvat ohitse ilman järjellistä päämäärää. Eilisen jännittävin hetki taisi olla se, kun astuin lämpimään kissanoksennukseen (raakaa silakkaa). Pahinta tässä melankolian ojanpohjassa on miltei täydellinen merkityksettömyyden tunne. Naamalleni on jumahtanut ns. Silvennoisen Heikki -ilme, joka ei väisty, vaikka miten olis kaunis ruska. Koetan lääkitä tätä oloa ulkoilemalla ja jakamalla pienet tekemiseni mahdollisimman monelle eri päivälle, mutta eih helvetti miten syö toimettomuus naista. Tylsyys on asettunut sieluun sellaisella väkevyydellä, ettei edes mieluisin tekeminen ota maistuakseen. Ajoittain kirjojen lukeminenkin tuntuu ylivoimaiselta! (Tämä on varma merkki siitä, ettei mikään huvita.) Siis kirjojen! Lukeminen!!
Onneksi pitää edes ajoittain olla jossakin. Tällä viikolla vierailin Helsingissä kahteenkin otteeseen opintokäynneillä - ensin kävin tutustumassa lastensuojelulaitokseen ja sen perään osallistuin toiminnalliseen erilaisen oppimisen päivään (istumalla luennoilla ja hakemalla ne näytteilleasettajien heijastimet-esitteet-karkit). Auskukaveriin törmääminen ja lounaalla juoruaminen piristivät kummasti. Käytin myös hyväkseni isonkirkon reissun ja läträsin luentojen perään lompakollani mukaani talven tulon kunniaksi t-paidan, männä vuonna katsotun Ateneum-näyttelyn kunniaksi julkaisun sekä ihan vaan ajankulun kunniaksi ja siksi kun se nyt on mahdollista, halleluja, Hesarin Kuukausiliitteen. Ihan Sanomatalosta kävin ostamassa. Siellä oli pääkallonpaikan tuoksu, tai ainakin pääkallon. Radio Rockin korvaryönä seurasi kaikkialle.
Näin loppuviikosta onkin rahapörssini täynnä kuitteja ja sukat pyykissä. Kämpän lattiat lainehtivat leluja (kenkälaatikko, vessapaperirullan hylsy, voimapaperiarkki, pölyä, sukka). Kahvi on lopussa. Silmässäni on edelleen syylä.
Jospa sitä menis takaisin nukkumaan [ ].
23. syyskuuta 2014
Auringon ympäri
Päivät rullaavat. Vain sää ja nenän tukkoisuuden aste vaihtelevat. Välillä sohvan alta kuuluu sähinää.
Männä päivänä pätkähti taas uusi kierrosluku tauluun. Vietin juhlapäiväni asiaankuuluvasti flunssassa (tai allergiaoireissa - mistä näistä tietää enää) kaupungilla kierrellen. Urheilukaupan loppuunmyynnistä ostin itselleni lahjaksi talvijuoksukengät. Haaveilemastani kahvilaleivoksesta ei tullut mitään, kun huono olo iski myöhemmin Anttilan kassajonossa. Luovutin, pyöräilin kotiin ja niistin märäksi noin tuhannennen nenäliinan. Piti lukea kurssikirjaa, en jaksanut. Luin sata sivua A Dance with Dragonsia ja söin viikonlopun juhlista jäänyttä omenapiirakkaa.
Tänä aamuna satoi räntää.
Männä päivänä pätkähti taas uusi kierrosluku tauluun. Vietin juhlapäiväni asiaankuuluvasti flunssassa (tai allergiaoireissa - mistä näistä tietää enää) kaupungilla kierrellen. Urheilukaupan loppuunmyynnistä ostin itselleni lahjaksi talvijuoksukengät. Haaveilemastani kahvilaleivoksesta ei tullut mitään, kun huono olo iski myöhemmin Anttilan kassajonossa. Luovutin, pyöräilin kotiin ja niistin märäksi noin tuhannennen nenäliinan. Piti lukea kurssikirjaa, en jaksanut. Luin sata sivua A Dance with Dragonsia ja söin viikonlopun juhlista jäänyttä omenapiirakkaa.
Tänä aamuna satoi räntää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)