Duuni: ensimmäisen oikean työpäivän jälkeen saldona on kipeät jalat, hyperaktiivinen olo monta tuntia vuoron jälkeen ja kasvava inho kulutushyödykkeitä kohtaan. Pelottavaa, miten hyvä tahto kulminoituu kihartimiin, leivänpaahtimiin ja limukoneisiin. Muovia on toki helpompaa kääriä kaupan pakettiin kuin vaikkapa oman olkapään tarjoamista tai korvien avaamista toisen kuulumisille.
Opiskelu: kolmas tenttikirja lepää sohvalla, noin tuhannesta sivusta on näin seitsemän päivää ennen tenttiä luettuna 67. Tämänhän tiesi. Jos nyt viikon jaksaisi olla ahkerana, niin sitten pääsisi kissanpäiville ja vain puskemaan töitä vajaatehoisin aivoin. Tosin ne aivot lörähtää vajaateholle, kun vain ajattelenkin nuorsuomalaista puoluetta vuosina 1870-1918. SILTI.
Elämä: Tampere otti itsenäisyyspäivän aattona vastaan pimeänä, sateisena ja tuulisena. Ilman paikkalippua täydessä junankäytävässä vietetyn kaksituntisen jälkeen raahasin juomia Hämeenkatua pitkin ja satuin astumaan joka toiseen syvään vesilätäkköön koetellessani välttyä kaatumiselta veden liukastamalla jääpeitteellä. Perillä keskustelimme politiikasta (BB:stä), kulttuurista (viime sitsit) sekä muista ajankohtaisista aiheista (sukupuolitaudit). Sitten tie veikin keskustaan, jossa meidät sivistyneesti käännytettiin panimoravintolan ovelta. Jonkinlaisen juoppohulluuden seurauksena päädyimme viereiseen las vegas -landiaan juomaan halpaa kaljaa ja kuuntelemaan läskibassoa. Puoli neljän bussi yösijoille, Hesari jälleen ovimatolla ennen nukkumaanmenoa ja aamulla monta tuntia sketsisarjaa Lunta tupaan. (Krapula-aamuissa on parasta juuri hitaus.) Paluujuna oli tulojunan tapaan lahjakkaan myöhässä, kolea Riihimäki odottelupaikkana lahjakkaan paska ja lopulta kaverilla katsotut Linnan juhlatkin suorastaan tylsät. Toisaalta en kyllästy sylissä kehräävään kissaan tai vihreisiin kuuliin, puhumattakaan sipseillä mässäämisestä ja pukujen leikkausten arvioimisesta hyvässä seurassa. Ahh.
Huomenna on luvassa taas kovat bileet, veljentyttö täyttää kahdeksan ja mulla on sille paras lahja! Kemujen jälkeen täytynee kolistella kotiin lukemaan, että pääsis sit sunnuntai-aamuna ajoissa markkinoille Vanhalle, nauttimaan pelkästä silmäkarkista. Rasituksesta rikkoutunut rahapussin vetoketju kertoo tilini tilanteesta tarpeeksi, veronpalautukset kun menivät niihin divarikirjoihin samana päivänä kuin tulivatkin. Mikä sukanvarsi?
Ihan vaan kommenttina omaan napaan tuijottelun syytteeseen: Blogin tyylilajille on tunnusomaista ajankohtaisuus, spontaanius ja henkilökohtaisuus.
1 kommentti:
Komenntoin kommenttiasi Kuumodulissa.
Lähetä kommentti