Silmäkarkki markkinoilla vaihtui sitten (lahja-)materian hamuamiseen ja jalan vaihtamiseen pankkiautomaatin jonossa. Voi kyynel, olen niin heikko. Ostin tosin vain suomalaista käsityötä tai järjestöjen arpoja, mutta silti. Onneksi puuro on hyvää. Löysin äidillekin melko täydellisen lahjan, mitä ei siis ole koskaan tätä ennen tapahtunut. Jee!
Hyvä, että yksi pelko käy toteen ajoissa, ettei tarvitse kauempaa pelätä. Pudotin siis viimein keittiöveitsen pöydältä jalkaan. Tuuri etten ihan vielä kerennyt investoida Fiskarsin hyperterävään veitsisettiin. Eikun laastaria muutama kappale haavan päälle ja prioriteettien pariin, eli tenttikirjoja tankkaamaan. Enää vajaa 700 sivua jäljellä (nuorsuomalaisista kertovaa kirjaa en ole edes avannut), ja aikaakin on ruhtinaalliset neljä päivää. Välissä pitää toki tehdä töitä ja käydä tekemässä kehitysajattelun pienempimuotoinen tentti, mutta mulla onkin superihmisen kostyymi kaapissa.
No ei. Tässä istuu laiskuuttaan kiroava tyyppi, jonka uudenvuodenlupaus kuuluu: vähemmän South Parkia, liköörikonvehteja, Täykkäreitä, netin selaamista, kirjakaupoissa hidastelua, Elisan asiakaspalvelujonossa (salaa tyytyväisenä) hyräilyä, sarjakuvakauppaan käveleskelyä ja kaappien siivoamista silloin, kun pitäisi lukea tenttiin. Puhumattakaan siis blogin päivittämisestä. Tulevaisuudessa aloitan kirjalliset työt ajoissa, enkä vajoa luennoilla miettimään luennoitsijan solmiota. Nukun ja liikun enemmän. Voin ennustaa, että lupaus pitää ehkä muutaman tunnin tammikuun puolella.
Tosin univajeesta kielivät silmäpussit jaksavat kyllä järkyttää ihan joka aamu. Olisin voinut laittaa isommankin listan elämänohjeita siihen kahdeksan vuotta täyttäneelle ojentamani leikekirjan etusivulle. Kuten vaikka ettei siihen peiliin ole pakko katsoa.
Keskiviikkona onkin sitten edessä ihan ruokatauollinen työvuoro, jihuu-u. Toivottavasti olen nyt mokailuni mokaillut, ei nimittäin ihan putkeen viimeksi mennyt - mitä nyt sopi odottaakin ihmiseltä, jonka kokemukset rahastustyöstä ovat rajoittuneet kirjojen ja korttien myymiseen museossa (...) sekä maailmankaupan jeesuksenaikaisen kassakoneen käyttöön. Onneksi samalla kassalla on kuulemma melko usein venäjäntaitoinen myyjä, hänelle voi delegoida englantia usein heikosti taitavat turistit, jotka haluavat ostaa verottomana.
Jospa sitä sitten kiltisti avaisi tenttikirjan sivulta 126 ja tuijottaisi otsikkoa Kansanvalistajien kansakunta - Kansanvalistusseura fennomanian aatteellisena ja organisatorisena keskuksena.
1 kommentti:
Nii, toiset osaa tehdä käsitöitä, toisten päässä liikkuu muukin ku oikeet ja nurjat silmukat... Siun ja Suskin tekstejä on aina kiva lukee, kun teidän ajatukset kulkee vähän jännittävämmällä tasolla ku miun :) tää vaan kutoo ja kehrää..
Ja onnee vaan sinne töihin, toivottavasti selviit joulunaluspaniikkiahdistusryysiksestä ilman pysyviä henkisiä vammoja!
Lähetä kommentti