Eilen: rauhallinen koti-ilta kahdestaan vääntyi muotoon, jossa toinen saikin yllättäen lipun Kansallisteatteriin Tuntemattoman näytökseen ja toinen meni kostoksi tunneiksi shoppailemaan. Toinen myös törmäsi Pitkälläsillalla tuttuun, kävi tämän kanssa ostamassa laatuelokuvan sekä imurin ja palasi Kallioon juomaan kaljaa.
Näytelmä oli kuulemma tosi hyvä. hörps
Tänään: heräsin kolisteluun, kilistelyyn, suihkunlärinään ja lattiannarinaan, ja luovutin nukkumisen suhteen, vaikka vielä pari tuntia olisi saanutkin mankeloida menemään. Kehtasin tosin nousta vasta, kun P oli painanut oven kiinni perässään. Täytyy sanoa, ettei musta enää missään maailmassa olis opiskelemaan mallilla 08:00-16:00. Työnteko vielä menee, mutta sekin juuri siksi, että sillä minulle on epämääräinen, väliaikainen luonne. Jos elämäni pääsisältö olisi säännöllinen ja pakollinen paikallaolo kohteessa A, kiipeilisin hyvin pian seinillä. Ihmekös, että valmistumisessa kestänee...
Heräämisen jälkeen laukkasin junaan, repussa joululahjat sisaruksille ja määränpäänä Hyvinkää. Raidetoukassa luin sarjakuvia ja kirpputorilta löytämääni, epätieteellistä mutta viihdyttävää kirjaa Entäs jos... Vaihtoehtoinen Suomen historia. Heräteostokseen oli kaksi syytä: kahden ja puolen euron hinta sekä takakannen tieto, jonka mukaan sisällissodan osuuden on kirjoittanut kukapa muukaan kuin Marko Tikka. M-mm.
Perillä heitin lentopusut matkaseuralleni P:lle (meni töihin - kuka tässä on ahkera?), kävin heittämässä lahjat vanhempieni luokse ja palasin takaisin keskustaan odottamaan, että äitini pääsee töistä. Mielessä siinsi antoisa ostoskierros lompak... äitini kanssa, sillä yksi lapsenlapsen joululahja oli vielä ostamatta (kuvitelkaapa mut soittelemassa luotaantyöntävän lelusarjan helsinkiläisille jälleenmyyjille ja lopulta maahantuojalle... näin todella tapahtui eilen). Kierros peruuntui, kun tieto lelun löytymisestä muualta saavutti meidät, ja päätin sitten yksin käydä entisellä työpaikallani huikkaamassa sovinnaiset joulutervehdykset. Entiseltä piirustuksen- ja maalauksenopettajalta on aina mukavaa saada halaus. Vanhempieni luona nautin vielä hernekeitosta ja rosollista, ja palasin Helsinkiin lahjaksi menevä kuivakakku paperikassissa. Kampin Ruohonjuuressa oli karsea ruuhka, mikä tosin ilahdutti enemmän kuin ärsytti. Kakku sai tehdä tilaa kurkulle sekä muutamalle myöhäiselle joululahjalle.
Loppuilta oli harvinaisen onnistunut - katsoin yksin sohvalla maaten jaksot Frendejä, Simpsoneita, Housea ja South Parkia. Tällä hetkellä irkkaan ullanlinnalaisen kanssa vatsa täynnä hapankorppua ja Eestin Herkusta ostettua hapansalaattia. Ahh auvoa.
Huomenna herään, pesen hampaat ja riipaisen työvuoron... ja kello käykin kymmentä illalla. Tunnelmaa kohottaa varmasti tieto siitä, että seuraava vuoro alkaa siitä jo yhdentoista tunnin kuluttua. Wuhuu! Tähän pankkiautomaatin ruudulla vilkkuva teksti TILILLESI ON SIIRRETTY MILJOONA MILJOONA DOLLARIA.
Olotilaa kaihertaa nyt ainoastaan se, ettei tentaattori ole vielä viitsinyt plärätä säälittäviä vastauksiani läpi. Jännitystä tukien puolesta riittää siis tammikuunkin puolelle.
Just kun mietinkin nukkumaanmenoa, alkoi alakerran baarissa bassopohjainen keikka. kiitti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti