klo 02:25

Huhhuh.

Vatsani voisi anoa turvapaikkaa muulta keholta. Olen viime päivät surutta ahtanut itseeni muun muassa savutofukinkkua, perunoita, riisiä, kermaista suppilovahverokastiketta, punajuurta kaikissa muodoissaan, suolakurkkua, kanttarellipatéta, kasvimaan salaattia, perunasalaattia, karjalanpiirakoita, ruisleipää, vihreitä kuulia, liköörikonvehteja, pipareita sekä Marianne-karkkeja. Puhumattakaan konjakista ja punaviinistä. Onneksi ensi vuoden puolella alkaa nyt lukkoon lyöty kunnonkohotuskilpa mun ja äitini välillä - enemmän kiloja pudottanut voittaa. Tässä tosin äidilläni on rautaista kokemusta muutama vuosikymmen enemmän kuin minulla, mutta aion olla kova koville ja kova pehmeille. Kaappi on täynnä housuja, joihin en mahdu. Toinen asia tietysti on, löydänkö ollenkaan vinttiin hautautunutta, minulle ammoin lahjoitettua vaakaa...

Sain maailman parhaita joululahjoja. Etenkin äiti yllätti iloisesti, varsinkin kun jokainen lahja oli sekä akuutin tarpeellinen että kaunis. Lisäksi tuntui, että omatkin lahjat olivat ainakin ilmeistä päätellen onnistuneita. Mukava joulu siis, vaihteeksi.

Tänään oli aikomuksena tulla illalla Helsinkiin kipeää P:tä paapomasta ja mennä suoraan junasta nukkumaan. Asemalla kuitenkin törmäsin lukiotuttuun inttikuteissaan ja matka menikin mukavasti niitä näitä jutellessa. Helsinginpäässä laiturille ilmestyi toinen tuttu ja pian saapuvasta Tampereen-junasta kolmas. Torkkelinmäen kellariyksiön telkkari tulvi Frasieria ja Kallion taas hikistä Wii-tennistä, laseissa läikehti punaviini joka pitää juoda pois. Äkkiä kello kävi puoli kahta ja mieleen tuli, että tässä saman vuorokauden puolella pitäisi räpiköidä yhdeksän tunnin työvuoro alennusmyyntien ensimmäisenä päivänä. Toisaalta kokemus on osoittanut, että muutamankin tunnin yöunilla pärjää loistavasti, mikäli katsetta ei tarvitse erityisemmin minnekään tarkentaa. Viime vuoron aikana tarkensin sitä kerran ja huomasin parhaillaan palvelevani entistä pornotähteä.

Kahdeksan pisteen tentti lurahti kakkosella läpi, eli esitykseni feminismin ja nationalismin sekä Kansanvalistusseuran ja fennomanian välisestä suhteesta paikkasivat edes jotenkin säälittävää esseetä nuorsuomalaisista. Opintorekisterin vilkaisun jälkeisessä hurmoksessa koetin jo kailottaa itseni seuraaviin tentteihin, mutta ilmoittautusmisajat eivät olleet vielä alkaneet. Nörä mikä nörä.

Perjantaita kannattaa odottaa. Tiedossa on sivistynyt ravintolaillallinen ystävien seurassa syntymäpäivien merkeissä sekä senjälkeiset jatkot Hyvinkään Hakalassa. Uuden vuodenkin bilepaikka tiedetään, jau! Omalla kohdalla ilta tosin alkaa mukavalla työvuorolla, tunnetusti työt siis ennen huvia. Loppuvuotta on jäljellä enää pikkiriikkisen, mutta tämä laatu! Ja ensi vuodelle on suunnitelmia jos jonkinlaista. Nyt on harva asia karheaa.

Kohta kolahtaa ovimatolle Hesarikin.