Mikä on tarpeeksi?
-sukat
-uudet talvikengät
-maton alta löydetty Eestin krooni
-toimiva digiboksi (JIMiltä suorastaan tulvii hyvää ohjelmaa)
-aikaa lukea esimerkiksi viimeinen Potter toiseen kertaan, tuntea surua tutuissa kohdissa
Olen virallisesti persaukinen nainen. Onneksi palkkapäivä on jo tiistaina, silloin loppuu tropitkin eikä apteekki kai hyväksy tietokonetta, kameraa tai käytettyjä alushousuja maksuvälineinä. Olen varaton huonoon aikaan - tekemistä ei juuri ole tenttiinluvun välttelyn lisäksi, eli voisin käyttää aikani vaikkapa kirpputorien koluamiseen, tuopilla istumiseen tai alennusmyyntien rippeiden katsasteluun. Sen sijaan istun hyvinkääläisen vanhainkodin yhteydessä sijaitsevan yksiön sohvalla vatsa täynnä kaapista kaivettuja linssejä ja kiinalaisia sieniä, ja kuuntelen tammikuun sadetta ikkunalautaa vasten. Nykyisessa yhden vuodenajan Suomessa tulee kai ilahtua, jos lumi pysyy maassa kahta päivää kauempaa. Tämän pidin kassalla mielessä pakatessani jokaikisen pienenkin ostoksen Sokoksen muovikassiin.
Tympii.
Olen jälleen löytänyt Officen. Juuri sopivasti, kun pitäisi kiinnostua muun muassa Suomalaisen kirjallisuuden seuran historiasta sekä uusmalthusilaisuudesta.
Kiitos Jaanalle soitosta! Nyt kaljalle.
1 kommentti:
Mielummin mä oisin kiinnostunut Suomalaisen kirjallisuuden seurasta kuin noista asetuskokoelmista ja/tai paskoista kirjallisuuslähteistä, jotka kaikki viittaa toisiinsa ilman alkuperäisiä lähteitä ja/tai jotka on niiiiiiiiiin tylsiä, ettei niitä erkkikään jaksa lukea - kuka ne on jaksanut kirjoittaa?
MUTTA mulla on valmista tekstiä jo 13 liuskaa ja lisää tulee ehkä jos tyhjennän kaapin pikkuveljen jättämistä kaljoista :D (Sitä mä en tiedä onko niissä kolmessatoista mitään asiaa, mutta katsotaan, kun homma on "valmis").
Lähetä kommentti