Joe-niminen nuorimies Pittsburgista esitti minulle yhden ainoan pyynnön: "Kertokaa minulle, olkaa niin hyvä, että kaikki on vielä joskus okei."
"Tervetuloa Maahan, nuorimies", vastasin. "Täällä on kesällä kuuma ja talvella kylmä. Planeettamme on pyöreä ja kostea ja tungokseen asti täynnä. Ja Joe, elät täällä korkeintaan satavuotiaaksi. Minun tietääkseni täällä pätee vain yksi sääntö: Jumalauta, Joe, sinun täytyy kohdella kaikkia muita lempeästi!"
Kurt Vonnegut: Maaton mies
Huomenna haen kirjastosta kasan tenttikirjoja.
Huomenna aion selättää flunssan sisulla ja lorauksellisella Substralia.
Huomenna en tuhlaa muuhun kuin yhteen tenttikirjaan, toisin kuin tänään, jolloin viimeinkin löysin mukavat ja kohtuuhintaiset talvikengät.
Huomenna pyhitän iltani vaikka puolihömpän kirjan lukemiselle ja sohvalla makaamiselle, jos siltä tuntuu.
Huomenna väkihymyilen kassalla kaksi viimeistä kertaa, palautan avaimet, pyydän työtodistuksen ja siirryn laskemaan tunteja palkkapäivän aamuun.
Unirytmi lienee kunnolla sekaisin silloin, kun tajuaa radiosta kuuluneen Seuraava ohjelma on uusinta -mantran olleen jo ties kuinka mones peräkkäin. Silloin, kun sälekaihtimia voi huoletta pitää auki, koska kaikki vastapäisen talon kanssaihmiset jo nukkuvat jossain pimeiden ikkunalasiensa takana. Silloin, kun normaalitila on herätä puolenpäivän jälkeen ja nukahtaa viittätoista tuntia myöhemmin kirja naamalla ja valot päällä. Pitänee koettaa taas päästä elämään kiinni, jotenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti