Silmien välliin

Väsyttää kovasti.

Eilen, tuhlattuani ruokakaupassa epäsovinnaisen määrän valuuttaa vaikka tarkoituksena oli kovasti ostaa vain suodatinpusseja, koetin kovasti lukea nationalismikirjan viimeisiä lukuja, ja vihalla vilkuilin loppuja tenttikirjoja, joita en ole edes ehtinyt avaamaan. Pään hakkaamisen seinään (sori naapurit, mut jollain mun pitää maksaa takaisin se, että mä tiedän enemmän teidän seksielämästä kuin te itse) keskeytti puhelimitse huudettu käsky saapua alakertaan kaljalle tai muuten. Miksipä ei? Mukavassa seurassa murheet kaikkoavat, eivätkä housutkaan tunnu kiristävän niin paljon. Pöytään nojaillessani päätin skipata koko tentin, välillä toki tarkistaen ettei vetskari ollut auki.

Eilisen ja huomisen välissä olen jo ehtinyt kiskaisemaan Töölönlahden lenkin auringon noustessa kirkkaalle pakkastaivaalle, siivoamaan ja toivomaan hävettävän montaa biisiä Paskalista-ohjelmassa soitettavaksi. Päätin myös investoida kestosuodatinpussiin - sen verkko on päällystetty 24 karaatin kullalla, päheetä! Pitää sitä tytöllä jotain kimalletta olla, mulle noita käätyjä ei ole montaa siunaantunut. Olen myös angstannut opiskelulaiskuuttani, mutta tajunnut myös, ettei väkisin kannata. Turhaan stressaaminen ja sen lieveilmiönä unettomuus, ärtyisyys ja yleinen toivottomuuden tunne eivät ole terveen sisukkuuden tuntomerkkejä. Kirjat voi tenttiä myöhemminkin, ja mieluiten vielä niin, että niistä kerkeää jotain oppimaankin.

Viikonloppuna on tiedossa kummalliset kemut Torkkelinmäellä - ystävän yhdistetyt synttärit ja läksiäiset. En ole vielä kunnolla tajunnut, että pian se lähtee ja on toisessa maassa puoli vuotta. Sick! Suruun juominen tuottaa onneksi tehokkaimman sivutuulen, ei mene massi hukkaan.

Ulkona sataa lunta ja tuuli vinkuu tuuletusikkunan tiivisteissä. Onneksi voi aina soittaa poikaystävälle ja käskeä sitä tuomaan tullessaan perunoita. Ei tuonne enää voi mennä.