300.

Tää arki ei oikein suju. Työjunat (kaikki neljä) myöhässä, liian monta duunipäivää putkeen, paukkuva verenpaine, pitkät ateriavälit (ja paskaa lautasella), yhä saastaiset ikkunat, siivoton parveke, vittumainen helle, PASKA palkka, erääntyvät laskut, todellakin tyhjä tili, pesukoneessa jauhejäämiin sotkeentuvat pyykit ja lipputiskillä lastensa iät pokkana valehtelevat vanhemmat (miettisivät edes millaista esimerkkiä näyttävät, saatana!). Väsyttää.

Arki ei jännästi maistu juhannuksen perään. Kuten Sukelle rantakalliolla virkoinkin, oli mökillä kovin ihanan irtonainen olo. Viileä järvivesi pesi murheet - ja mitä ei pessyt, sen vei puolalainen vuoristoviina mennessään. Paistaessamme nuotiolla lettuja viimeisenä iltana nousi järven päälle painava sumu, ja hetkisen kuvittelin karhun ääriviivat vastarannan tiheään metsikköön. Maanantaina ajan taas Lappiin.

Kesäkuu on miltei ohitse. Tähän saakka kesän tuloa ei ole huomannut kuin nopeammin niheentyvistä vaatteista - samanlainen suorituksen suosikkimaku vaivaa jokaista päivää kuin koko viimeisen pedavuodenkin. Työputkista yrittää vain selviytyä, olla mokailematta turhan grandesti ja välttää nukahtamista työjunaan. Vapaina haluaisin vain nukkua, jäädä, unohtua. Ei onnistu.

Väsyttää. Hirvittävästi.

Laura wanted to die

Viime vapaat ovat kuluneet makoisasti. Sain nimittäin viimeinkin, erinäisten palautussäätämisten jälkeen, kätösiini jo maaliskuussa tilaamani hunajaisen nimeltä Twin Peaks Definitive Gold Box Edition.











Olen hieman rakastunut erikoisagentti Cooperiin. Munkin mielestä kahvikupillisen sopisi aina olevan damn fine.

Leivoin juuri kirsikkapiirakkaa.

Kuvat seanmichaelragan.com; cinetivu.com; mutantreviewers.wordpress.com; idolslandia.110mb.com; thefreegeorge.com.

Onneni on olla

Olen hengissä. Hellekeli houkuttaa tässä kovasti parvekkeelle, joten tyydyn tilanneraporttiin: yhteisasuminen on -tun jees, mansikka-raparperipiirakka hyvää, työ matkoineen rankkaa mutta kivaa, peda-aineopinnot virallisesti kasassa ja kokonaismerkittyinä, kirjahylly kasattuna ja arska paistaa. Parvekkeelle tulvahtaa aamuisin alakerran kahvilan tuoksut, pääskyt nauravat.

Naama on yhä paksu, semma levällään ja uskovainen naapuri soittaa parhaillaan pianolla samaa jeesusbiisiä viidettätoista kertaa peräkkäin, mutta nyt ei haittaa juur' mikkään.

Arkiaamun valossa

Aurinko punaa vastapäisen talon alastoman tiiliseinän, kuuset huojuvat. Avoin ikkuna antaa mustarastaan laulun.

Jotakin tulen tästä kodista kaipaamaan.

Marenkia & hattaraa

Pännii ihan vaan pari asiaa.

Koneen hajonnut DVD-asema.
Vapusta asti jatkunut lentsu. 25 päivää kestänyt lentsu. Mä en enää muista, miltä mun ääni normaalisti kuulostaa.
Mansikoita maksaneet muuttosälät. Mähän en mitään paskaa teippiä osta.
Lattana tukka. Nimim. Viimeks kampaajalla marraskuussa 2009
Hupenevat rahat ja onneton palkka. Nytkin vois olla esim. Helsingissä, mut ei.
Jossain limbossa odottelevat opintopisteet. Hirveen kiva.
Läski, läski, läski. Muuton jälkeen alkaa sellanen tehokuuri, että äässissäni nykyisin asuvat viiskymmentä edesmennyttä muffinsia säikähtää ja kertoo kavereilleenkin.
Tavaran määrä. Vittu mä sanon. Scheissea lienee nurkissa tarpeeksi, kun yöpöydän alta löytyy Mommilanjärven soutelusanomat.

Pari asiaa on mallillaan. Töissä on rankkaa mutta mukavaa, juhannus olis työvuorolista mukaan vapaa, löysin kivat ja halvat kengät, aurinko on porotellut ja muutto lähestyy. Mieli tosin tekis vaan yskiä keuhkot pihalle ja maata kuolleena säkkituolissa. Hausfrau sais pakata kaiken tän muovin ja paperin ja viedä esmes ton apokalypsiltä eteisessä haisevan pullokassin.

Liian laiha rakkaani

Kaikenlaista, hei! Aika on laukannut siihen rytmiin, että kesälinnut tsirputtavat ikkunani takana ja kengänpohjat ovat kuluneet hiljalleen puhki töissä. Saatan jo viikon kuluttua hengailla avovaimona. Todennäköisimmin toteutan tätä roolia mitä asiaankuuluvammin: paskaista uutta kotia vähitellen kloriitilla kunnollisemmaksi hinkkaillen. Pitäis jotain ikkunoitakin kai pestä, huh huh. Leivon pullaa sit syyskuussa. (Tosin P otti kovin elegantisti haaveeni leipoa tuleva pakastin täyteen. "Et muuten varmaan leivo.")

Kevät alkaa olla kasassa. Pedaopinnoista uupuu enää yksi vaivainen tenttikorvaava scheissepaperi, sitten se on siinä: (melkein) pätevyys. Repäisin viimeiset harkkatuntini samana päivänä sekä eräänä toisena vapaapäivänäni loput roikkuneet suoritteet kasaan ja palautin vuoden ajan repunpohjaa lingonneet lippulappuset. Katharsis jäi tulematta, mutta se kuulunee vuoden raskaan luonteen huomioon ottaen asiaan. Haen iloa viime viikolla poliisin huutokaupasta ostamastani Matkattaresta. Kaunokainen on ryhdikäs, sammaleenvihreä ja höyhenenkevyt ajaa. Edellinen ratsuni koki loppunsa tänään heittäytyessään naapuritalon roskalavalle. Raukka sai palvella syksyllä norssikyytinä vielä senkin jälkeen, kun vaihteet ja lopulta myös jarrut olivat rikkoutuneet. (En ymmärrä fiksi-pellejä. Jarrut on pyörässä... kivat?) Taloyhtiöni ystävällisesti pyörätelineen päälle viime talvena kippaama noin kolmen tonnin lumikasa ei jännästi ollut korjannut mankelia käyttökuntoon. Nuku hyvin, kresentti-Keke.

Meininki on nykysellään oikein oivaa, vaikka verikokeesta toiseen täytyy elelläkin. Sormeni syyhyävät jo maallista katoavaisuutta pakkaamaan, mutta onneksi olis luukussa vielä yhdet geggerit ennen sitä. Luvassa on boolia, boolia ja boolia.

Helppo elämä

Olen kipeä. Mää en kestä. Arvatkaa, olisko aikaa sairastaa? Eilen kyrpiinnyin vielä yksin kotona ja tapani mukaan koetin sohlata kymmentä asiaa lakkariin samanaikaisesti, kun onnistuin kaatamaan noin puoli kiloa öljyistä makaronia keittiönmatolle. Taitaa matto olla entinen, ja naapureilla soida yhä korvat. Lisäksi Yogi-teepussien mietelauseet ovat aivan hanurista. Inner peace ja finding oneself my ass. Aaargh!

Pikkuisen on pidellyt elämässä kiirusta. Tässä vaiheessa kevättä rutistaminen kyllä tuntuu jo mukavalta, koska se kertoo lopun olevan lähellä. Tämä pätee kuulemma myös tutkimuksenteossa - ohjaavan proffan mukaan päänsisäisestä kaaoksesta tietää, että kohta homma on paketissa. Sekameteli on vain näennäistä. Ihanaa!

Ja mitäpä sitä muutenkaan murehtimaan, kun on alles öko. Seminaariviikko on ohitse, keskeneräinen pökäleenikin käsitelty ja oma opponointi hoidettu. Kehitysessee on tehty, palautettu ja käsitelty. Olen onnistunut oksentamaan itsestäni miltei kaikki vaaditut rästipedapaperit. Murean vapun väistämättömästä jälkinäytöksestä on selvitty ja kesätyökausi on alkanut sekin. Luonnollisestihan sairastan tässä kahden vapaapäiväni aikana - huomenna ajattelin olla jo iskussa viiden päivän rupeamaan. Pari päivää nykyisen asuntoni irtisanomisen jälkeen löytyi uusi, ja pienen seinämaalailun jälkeen aika makeakin. Hassu ajatus, että nukun pian makuuhuoneessa, ja että mulla on keittiö. Ja pesukone. Ja parveke, jumantsuigula! Eilen saatiin vielä lahjottua kaveri paitsi lainaamaan muuttoautoa, myös ajamaan sitä. Saan ostaa palkkarahoillani vaikka ruokaa, kelatkaa. Parasta muutossa ja kämpässä on (tietysti P:n avokkiutumisen lisäksi, hehe) tuleva lemmikki. Aion paijata sen pilalle. Vaikka oliskin vähän tuhma. Kyä tää tästä, ihan kohta.