klo 02:25

Huhhuh.

Vatsani voisi anoa turvapaikkaa muulta keholta. Olen viime päivät surutta ahtanut itseeni muun muassa savutofukinkkua, perunoita, riisiä, kermaista suppilovahverokastiketta, punajuurta kaikissa muodoissaan, suolakurkkua, kanttarellipatéta, kasvimaan salaattia, perunasalaattia, karjalanpiirakoita, ruisleipää, vihreitä kuulia, liköörikonvehteja, pipareita sekä Marianne-karkkeja. Puhumattakaan konjakista ja punaviinistä. Onneksi ensi vuoden puolella alkaa nyt lukkoon lyöty kunnonkohotuskilpa mun ja äitini välillä - enemmän kiloja pudottanut voittaa. Tässä tosin äidilläni on rautaista kokemusta muutama vuosikymmen enemmän kuin minulla, mutta aion olla kova koville ja kova pehmeille. Kaappi on täynnä housuja, joihin en mahdu. Toinen asia tietysti on, löydänkö ollenkaan vinttiin hautautunutta, minulle ammoin lahjoitettua vaakaa...

Sain maailman parhaita joululahjoja. Etenkin äiti yllätti iloisesti, varsinkin kun jokainen lahja oli sekä akuutin tarpeellinen että kaunis. Lisäksi tuntui, että omatkin lahjat olivat ainakin ilmeistä päätellen onnistuneita. Mukava joulu siis, vaihteeksi.

Tänään oli aikomuksena tulla illalla Helsinkiin kipeää P:tä paapomasta ja mennä suoraan junasta nukkumaan. Asemalla kuitenkin törmäsin lukiotuttuun inttikuteissaan ja matka menikin mukavasti niitä näitä jutellessa. Helsinginpäässä laiturille ilmestyi toinen tuttu ja pian saapuvasta Tampereen-junasta kolmas. Torkkelinmäen kellariyksiön telkkari tulvi Frasieria ja Kallion taas hikistä Wii-tennistä, laseissa läikehti punaviini joka pitää juoda pois. Äkkiä kello kävi puoli kahta ja mieleen tuli, että tässä saman vuorokauden puolella pitäisi räpiköidä yhdeksän tunnin työvuoro alennusmyyntien ensimmäisenä päivänä. Toisaalta kokemus on osoittanut, että muutamankin tunnin yöunilla pärjää loistavasti, mikäli katsetta ei tarvitse erityisemmin minnekään tarkentaa. Viime vuoron aikana tarkensin sitä kerran ja huomasin parhaillaan palvelevani entistä pornotähteä.

Kahdeksan pisteen tentti lurahti kakkosella läpi, eli esitykseni feminismin ja nationalismin sekä Kansanvalistusseuran ja fennomanian välisestä suhteesta paikkasivat edes jotenkin säälittävää esseetä nuorsuomalaisista. Opintorekisterin vilkaisun jälkeisessä hurmoksessa koetin jo kailottaa itseni seuraaviin tentteihin, mutta ilmoittautusmisajat eivät olleet vielä alkaneet. Nörä mikä nörä.

Perjantaita kannattaa odottaa. Tiedossa on sivistynyt ravintolaillallinen ystävien seurassa syntymäpäivien merkeissä sekä senjälkeiset jatkot Hyvinkään Hakalassa. Uuden vuodenkin bilepaikka tiedetään, jau! Omalla kohdalla ilta tosin alkaa mukavalla työvuorolla, tunnetusti työt siis ennen huvia. Loppuvuotta on jäljellä enää pikkiriikkisen, mutta tämä laatu! Ja ensi vuodelle on suunnitelmia jos jonkinlaista. Nyt on harva asia karheaa.

Kohta kolahtaa ovimatolle Hesarikin.

Pulssi tuntuu

Eilen: rauhallinen koti-ilta kahdestaan vääntyi muotoon, jossa toinen saikin yllättäen lipun Kansallisteatteriin Tuntemattoman näytökseen ja toinen meni kostoksi tunneiksi shoppailemaan. Toinen myös törmäsi Pitkälläsillalla tuttuun, kävi tämän kanssa ostamassa laatuelokuvan sekä imurin ja palasi Kallioon juomaan kaljaa.

Näytelmä oli kuulemma tosi hyvä. hörps

Tänään: heräsin kolisteluun, kilistelyyn, suihkunlärinään ja lattiannarinaan, ja luovutin nukkumisen suhteen, vaikka vielä pari tuntia olisi saanutkin mankeloida menemään. Kehtasin tosin nousta vasta, kun P oli painanut oven kiinni perässään. Täytyy sanoa, ettei musta enää missään maailmassa olis opiskelemaan mallilla 08:00-16:00. Työnteko vielä menee, mutta sekin juuri siksi, että sillä minulle on epämääräinen, väliaikainen luonne. Jos elämäni pääsisältö olisi säännöllinen ja pakollinen paikallaolo kohteessa A, kiipeilisin hyvin pian seinillä. Ihmekös, että valmistumisessa kestänee...
Heräämisen jälkeen laukkasin junaan, repussa joululahjat sisaruksille ja määränpäänä Hyvinkää. Raidetoukassa luin sarjakuvia ja kirpputorilta löytämääni, epätieteellistä mutta viihdyttävää kirjaa Entäs jos... Vaihtoehtoinen Suomen historia. Heräteostokseen oli kaksi syytä: kahden ja puolen euron hinta sekä takakannen tieto, jonka mukaan sisällissodan osuuden on kirjoittanut kukapa muukaan kuin Marko Tikka. M-mm.
Perillä heitin lentopusut matkaseuralleni P:lle (meni töihin - kuka tässä on ahkera?), kävin heittämässä lahjat vanhempieni luokse ja palasin takaisin keskustaan odottamaan, että äitini pääsee töistä. Mielessä siinsi antoisa ostoskierros lompak... äitini kanssa, sillä yksi lapsenlapsen joululahja oli vielä ostamatta (kuvitelkaapa mut soittelemassa luotaantyöntävän lelusarjan helsinkiläisille jälleenmyyjille ja lopulta maahantuojalle... näin todella tapahtui eilen). Kierros peruuntui, kun tieto lelun löytymisestä muualta saavutti meidät, ja päätin sitten yksin käydä entisellä työpaikallani huikkaamassa sovinnaiset joulutervehdykset. Entiseltä piirustuksen- ja maalauksenopettajalta on aina mukavaa saada halaus. Vanhempieni luona nautin vielä hernekeitosta ja rosollista, ja palasin Helsinkiin lahjaksi menevä kuivakakku paperikassissa. Kampin Ruohonjuuressa oli karsea ruuhka, mikä tosin ilahdutti enemmän kuin ärsytti. Kakku sai tehdä tilaa kurkulle sekä muutamalle myöhäiselle joululahjalle.
Loppuilta oli harvinaisen onnistunut - katsoin yksin sohvalla maaten jaksot Frendejä, Simpsoneita, Housea ja South Parkia. Tällä hetkellä irkkaan ullanlinnalaisen kanssa vatsa täynnä hapankorppua ja Eestin Herkusta ostettua hapansalaattia. Ahh auvoa.

Huomenna herään, pesen hampaat ja riipaisen työvuoron... ja kello käykin kymmentä illalla. Tunnelmaa kohottaa varmasti tieto siitä, että seuraava vuoro alkaa siitä jo yhdentoista tunnin kuluttua. Wuhuu! Tähän pankkiautomaatin ruudulla vilkkuva teksti TILILLESI ON SIIRRETTY MILJOONA MILJOONA DOLLARIA.

Olotilaa kaihertaa nyt ainoastaan se, ettei tentaattori ole vielä viitsinyt plärätä säälittäviä vastauksiani läpi. Jännitystä tukien puolesta riittää siis tammikuunkin puolelle.

Just kun mietinkin nukkumaanmenoa, alkoi alakerran baarissa bassopohjainen keikka. kiitti

Herttaista

-tentti meni päin helvettiä kahden tunnin yöunien jälkeen, lohdukkeeksi ostin Vonnegutin Maattoman miehen
-luulin saavani harmonisen autokyydin Tampereelta etelään, mutta jouduinkin tingeli-tangeli-Ideaparkiin (vain siellä sumpinjuonti ja vessassakäynti voi viedä 55 minuuttia)
-huomenna pitäis painaa työvuoro ja meikä on gänässä ja kuuntelee Pet Shop Boysia puoli kolmelta yöllä

- - - - - - -

Miltei tasan kaksi vuotta sitten:

"Lisäksi joku onnistui voimaan pahoin baarin vessan lavuaariin, ja se en ollut minä.

Palellutin tänään kookospähkinän.

Huomenna leivon tiikerikakun ja laitan pakettiin Tarmon lahjan. Olen melkein yhtä säälittävä kuin Siwan kassa, joka kertoi ostaneensa koiralleen 40 euroa maksaneen joulukalenterin.

Viime viikonloppuna otin osaa semi-esimieheni isoveljen 40-vuotisjuhliin, joilla puhuttiin ruotsia ja keilattiin. Työaikani meni skumpan juomiseen ja puheiden kuuntelemiseen."

Tänäkin vuonna siirtyy tiikerikakku joululahjana Hyvinkäältä pääkaupunkiin, eikä siitä ei ole kauaa, kun viimeksi jäädytin kookospähkinän. Työaikani käytän nykyisin lähinnä hikoiluun ja sen miettimiseen, miten feikiltä hymyni tänään näyttää. Mutta hei, huomisen palkalla ostaa laatujalustan. Oi onnea.

miksi, miksi

Pieni ruumis, iso pää

Huomenna aamukymmeneltä avaan tenttikuoren Pirkanmaalla ja hakkaan otsallani pöytään internationaalin tahdit. Lukematta näin reilut yksitoista tuntia ennen kuulustelua on vielä 150 sivua englanninkielistä eurooppalaisen feminismin historiaa. Harmi, etten muista ensimmäiseksi lukemastani kirjasta enää mitään, josko sitä sitten junassa selailisi. Sain tosin nuorsuomalaisuudesta kertovan kirjan luettua. Vuoteen 1917 päästyäni alkoi aihe lopullisesti vituttaa siinä määrin, että piti avata kalja. Nyt syön salaattia, jossa on RAAKAA avokadoa ja imeskelen etusormea, johon jälleen onnistuin viiltämään veitsellä. Avokado, tuo saatanallinen rasvahedelmä.

Odotan innolla myöhäistä sunnuntai-iltaa, jolloin olen palannut yhdeksän tunnin työvuorostani kotiin, läpsinyt itseeni ryhtiä ja sitten läjähtänyt sohvalle nukkumaan, vailla suoritushuolia. Maanantaina onkin luvassa äidin viihdytystä (ja sitä ennen maanista siivoamista) melkein koko päiväksi, tottakai aamuseitsemän verikokeiden jälkeen. Vasta tiistai taitaa sittenkin olla päivä, jota kannattaa odottaa - - -

Kävin viime reissusta viisastuneena (ja saadakseni edes hetkisen olla erossa kaikista Castréneista) ostamassa junalipun etukäteen, ja pysähdyin monen muun tavoin asematunnelissa kuuntelemaan nelihenkisen jousiorkesterin soitantaa. Slaavilaisesta poljennasta tulee vedet silmiin - varsinkin kun suomalaisen jähmeä, töistään palaava ja ruuhkassa marinoitunut kansa silminnähden sulaa, hymyilee kaikilla hampaillaan ja lyö kämmenillään tahtia kuin viimeistä päivää.

Toivoa on.

Schtreschschi

Silmäkarkki markkinoilla vaihtui sitten (lahja-)materian hamuamiseen ja jalan vaihtamiseen pankkiautomaatin jonossa. Voi kyynel, olen niin heikko. Ostin tosin vain suomalaista käsityötä tai järjestöjen arpoja, mutta silti. Onneksi puuro on hyvää. Löysin äidillekin melko täydellisen lahjan, mitä ei siis ole koskaan tätä ennen tapahtunut. Jee!

Hyvä, että yksi pelko käy toteen ajoissa, ettei tarvitse kauempaa pelätä. Pudotin siis viimein keittiöveitsen pöydältä jalkaan. Tuuri etten ihan vielä kerennyt investoida Fiskarsin hyperterävään veitsisettiin. Eikun laastaria muutama kappale haavan päälle ja prioriteettien pariin, eli tenttikirjoja tankkaamaan. Enää vajaa 700 sivua jäljellä (nuorsuomalaisista kertovaa kirjaa en ole edes avannut), ja aikaakin on ruhtinaalliset neljä päivää. Välissä pitää toki tehdä töitä ja käydä tekemässä kehitysajattelun pienempimuotoinen tentti, mutta mulla onkin superihmisen kostyymi kaapissa.

No ei. Tässä istuu laiskuuttaan kiroava tyyppi, jonka uudenvuodenlupaus kuuluu: vähemmän South Parkia, liköörikonvehteja, Täykkäreitä, netin selaamista, kirjakaupoissa hidastelua, Elisan asiakaspalvelujonossa (salaa tyytyväisenä) hyräilyä, sarjakuvakauppaan käveleskelyä ja kaappien siivoamista silloin, kun pitäisi lukea tenttiin. Puhumattakaan siis blogin päivittämisestä. Tulevaisuudessa aloitan kirjalliset työt ajoissa, enkä vajoa luennoilla miettimään luennoitsijan solmiota. Nukun ja liikun enemmän. Voin ennustaa, että lupaus pitää ehkä muutaman tunnin tammikuun puolella.

Tosin univajeesta kielivät silmäpussit jaksavat kyllä järkyttää ihan joka aamu. Olisin voinut laittaa isommankin listan elämänohjeita siihen kahdeksan vuotta täyttäneelle ojentamani leikekirjan etusivulle. Kuten vaikka ettei siihen peiliin ole pakko katsoa.

Keskiviikkona onkin sitten edessä ihan ruokatauollinen työvuoro, jihuu-u. Toivottavasti olen nyt mokailuni mokaillut, ei nimittäin ihan putkeen viimeksi mennyt - mitä nyt sopi odottaakin ihmiseltä, jonka kokemukset rahastustyöstä ovat rajoittuneet kirjojen ja korttien myymiseen museossa (...) sekä maailmankaupan jeesuksenaikaisen kassakoneen käyttöön. Onneksi samalla kassalla on kuulemma melko usein venäjäntaitoinen myyjä, hänelle voi delegoida englantia usein heikosti taitavat turistit, jotka haluavat ostaa verottomana.

Jospa sitä sitten kiltisti avaisi tenttikirjan sivulta 126 ja tuijottaisi otsikkoa Kansanvalistajien kansakunta - Kansanvalistusseura fennomanian aatteellisena ja organisatorisena keskuksena.

Kartalta kaukaista paikkaa

Duuni: ensimmäisen oikean työpäivän jälkeen saldona on kipeät jalat, hyperaktiivinen olo monta tuntia vuoron jälkeen ja kasvava inho kulutushyödykkeitä kohtaan. Pelottavaa, miten hyvä tahto kulminoituu kihartimiin, leivänpaahtimiin ja limukoneisiin. Muovia on toki helpompaa kääriä kaupan pakettiin kuin vaikkapa oman olkapään tarjoamista tai korvien avaamista toisen kuulumisille.
Opiskelu: kolmas tenttikirja lepää sohvalla, noin tuhannesta sivusta on näin seitsemän päivää ennen tenttiä luettuna 67. Tämänhän tiesi. Jos nyt viikon jaksaisi olla ahkerana, niin sitten pääsisi kissanpäiville ja vain puskemaan töitä vajaatehoisin aivoin. Tosin ne aivot lörähtää vajaateholle, kun vain ajattelenkin nuorsuomalaista puoluetta vuosina 1870-1918. SILTI.
Elämä: Tampere otti itsenäisyyspäivän aattona vastaan pimeänä, sateisena ja tuulisena. Ilman paikkalippua täydessä junankäytävässä vietetyn kaksituntisen jälkeen raahasin juomia Hämeenkatua pitkin ja satuin astumaan joka toiseen syvään vesilätäkköön koetellessani välttyä kaatumiselta veden liukastamalla jääpeitteellä. Perillä keskustelimme politiikasta (BB:stä), kulttuurista (viime sitsit) sekä muista ajankohtaisista aiheista (sukupuolitaudit). Sitten tie veikin keskustaan, jossa meidät sivistyneesti käännytettiin panimoravintolan ovelta. Jonkinlaisen juoppohulluuden seurauksena päädyimme viereiseen las vegas -landiaan juomaan halpaa kaljaa ja kuuntelemaan läskibassoa. Puoli neljän bussi yösijoille, Hesari jälleen ovimatolla ennen nukkumaanmenoa ja aamulla monta tuntia sketsisarjaa Lunta tupaan. (Krapula-aamuissa on parasta juuri hitaus.) Paluujuna oli tulojunan tapaan lahjakkaan myöhässä, kolea Riihimäki odottelupaikkana lahjakkaan paska ja lopulta kaverilla katsotut Linnan juhlatkin suorastaan tylsät. Toisaalta en kyllästy sylissä kehräävään kissaan tai vihreisiin kuuliin, puhumattakaan sipseillä mässäämisestä ja pukujen leikkausten arvioimisesta hyvässä seurassa. Ahh.
Huomenna on luvassa taas kovat bileet, veljentyttö täyttää kahdeksan ja mulla on sille paras lahja! Kemujen jälkeen täytynee kolistella kotiin lukemaan, että pääsis sit sunnuntai-aamuna ajoissa markkinoille Vanhalle, nauttimaan pelkästä silmäkarkista. Rasituksesta rikkoutunut rahapussin vetoketju kertoo tilini tilanteesta tarpeeksi, veronpalautukset kun menivät niihin divarikirjoihin samana päivänä kuin tulivatkin. Mikä sukanvarsi?




Ihan vaan kommenttina omaan napaan tuijottelun syytteeseen: Blogin tyylilajille on tunnusomaista ajankohtaisuus, spontaanius ja henkilökohtaisuus.

Joulukuu

Unettomuus, selkäsäryt ja suihkutilan epämiellyttävä haju jatkuvat. Myös himo jäädä makoilemaan milloin se onkaan mahdollista on SUURI. Olisin aika hyvä sellaisena sohvankokoisena kissana, jonka duuni olis niinkö lököillä ja syödä.

Sokos-homma alkoi. Kaikenlaista. Standardihameet ja -housut eivät tietenkään istu, mutta sitä osasin odottaakin. Onneksi jakku sopii leveisiin hartioihini. Pelkään tämänpäiväisen turvallisuuskoulutuksen jälkeen väkivaltaista ryöstöä, kun sillä erikseen peloteltiin. Hississä viereisen Mäkkärin työntekijät näyttivät masentuneimmilta tyypeiltä, mitä ikinä olen nähnyt. Itse työ lienee ihan kivaa, kunhan en liikaa ajattele niitä aivottomia leluja, joita joudun kassaan lyömään.

Mulla on vanha hieno lamppu, parempi pöytäkello ja ilimasiksi saatuja kuivattuja suppilovahveroita vielä ainakin pariin keittoon ja kastikkeeseen. Äsken askartelin leikekirjan kantta (va kuul! taidankin pitää sen ite) ja kohta lähden ostamaan divarikirjoja veronpalautuksilla, jotka eivät tulleetkaan. Sää on suoraan sanottuna aivan perseestä, ja sen inhottavutta ei vähennä se seikka, että rikoin ainoat pitkät housuni toissapäivänä. Sukkahousuissa ja hameessa on nannaa liihotella rännässä ja pohjoistuulessa.
Tällä hetkellä mieltä toisaalta lämmittää viime kuun kirjatentistä repäisty vitonen. Käyn työvuorojen salliessa tenttimässä poliittisten liikkeiden kokonaisuutta 15. päivä, enkä näillä näkymin ole edes yrittämässä hankkia sitä kolmatta kirjaa, koska näköjään kaikkea ei olekaan tarkoitus lukea. Tosin fundamentalismista islamin historiassa on lienee helpompi kälättää yleissivistyksen pohjalta kuin keskiajan feminismistä, mutta - - -

Lääkärin olis pitänyt soittaa jo tunti sitten.