Tein äsken niin hyvää costaricalaista ruokaa, ettei ole tosikaan. Kas näin:
Gallopinto (esp. moros y christianos, maurit ja kristityt)
3 dl riisiä
1 dl mustia papuja
1-2 tsipulia
1-2 valkotsipulia
1 punainen paprika
chilia, suolaa, mustapippuria, tabascoa, ketsuppia (tuoretta korianteria)
maustamatonta soijajogurttia
Liuota ja keitä pavut. Keitä riisi (laitoin keitinveteen kasvisliemikuution, nam!). Kuullota sipulit, valkosipulit ja kuutioitu paprika öljyssä. Lisää riisi ja pavut sekä mausteet. Tarjoile kermaviilin (=soijajogurtin) kera.
Kiitos, Ylioppilaslehti! Maukasta ja halpaa.
Papujen lisäksi investoin tänään libanonilaiseen keittokirjaan sekä divarilöytöön, Böllin kauneimmaksi sanottuun teokseen Ei sanonut sanaakaan. Vaikkei mulla mitään proosaa ole aikaa lukea. Taidan kasvattaa kirjametrejä aikaan, jolloin olen vastuullinen aikuinen ja kokopäivätöissä. Tss. Keittokirjasta lienee enemmän iloa, ainakin sitä selaillessa suu kostuu. Libanonilaisessa ruokakulttuurissa ainesten lisäksi viehättää tapa ruokailla tuntikausia. Vai miltä kuulostaa illallinen, jolla tarjoillaan parhaimmillaan viittätoista eri alkuruokaa, ja jonka jälkeen odotellaan jälkiruokaa kahden tunnin ajan tuoreita hedelmiä, kahvia ja kotitekoista likööriä nauttien? Eipä paljon tule maksalaatikkoa ikävä.
Syntymäpäivät/läksiäiset vierähtivät hyvän ruoan, seuran ja juoman parissa. Ilta jatkui Pasificoon, jossa innostuin ennakkoluulottomasti kokeilemaan uusia drinkkejä. Aamulla sitten raivostuttikin rahapussiin vilkaistuani, kuten totuttua. Kotimatkastakaan en muuta muista kuin hetken, jona onnistuin väistämään värikkään oksennuksen Fleminginkadulla.
Tämä ilta jatkuu nyt kahvin nauttimisen jälkeen reippaalla lenkillä Töölönlahden ympäri. Harkitsen myös kovasti Harry Potter ja viisasten kivi -elokuvan töllöttämistä, sillä seuraaviin tentteihin on pari viikkoa. Böll taitaa solahtaa muiden niteiden sekaan, odottamaan hetkeä, jolloin pitäisi siivota jääkaappi.
28. tammikuuta 2008
24. tammikuuta 2008
Silmien välliin
Väsyttää kovasti.
Eilen, tuhlattuani ruokakaupassa epäsovinnaisen määrän valuuttaa vaikka tarkoituksena oli kovasti ostaa vain suodatinpusseja, koetin kovasti lukea nationalismikirjan viimeisiä lukuja, ja vihalla vilkuilin loppuja tenttikirjoja, joita en ole edes ehtinyt avaamaan. Pään hakkaamisen seinään (sori naapurit, mut jollain mun pitää maksaa takaisin se, että mä tiedän enemmän teidän seksielämästä kuin te itse) keskeytti puhelimitse huudettu käsky saapua alakertaan kaljalle tai muuten. Miksipä ei? Mukavassa seurassa murheet kaikkoavat, eivätkä housutkaan tunnu kiristävän niin paljon. Pöytään nojaillessani päätin skipata koko tentin, välillä toki tarkistaen ettei vetskari ollut auki.
Eilisen ja huomisen välissä olen jo ehtinyt kiskaisemaan Töölönlahden lenkin auringon noustessa kirkkaalle pakkastaivaalle, siivoamaan ja toivomaan hävettävän montaa biisiä Paskalista-ohjelmassa soitettavaksi. Päätin myös investoida kestosuodatinpussiin - sen verkko on päällystetty 24 karaatin kullalla, päheetä! Pitää sitä tytöllä jotain kimalletta olla, mulle noita käätyjä ei ole montaa siunaantunut. Olen myös angstannut opiskelulaiskuuttani, mutta tajunnut myös, ettei väkisin kannata. Turhaan stressaaminen ja sen lieveilmiönä unettomuus, ärtyisyys ja yleinen toivottomuuden tunne eivät ole terveen sisukkuuden tuntomerkkejä. Kirjat voi tenttiä myöhemminkin, ja mieluiten vielä niin, että niistä kerkeää jotain oppimaankin.
Viikonloppuna on tiedossa kummalliset kemut Torkkelinmäellä - ystävän yhdistetyt synttärit ja läksiäiset. En ole vielä kunnolla tajunnut, että pian se lähtee ja on toisessa maassa puoli vuotta. Sick! Suruun juominen tuottaa onneksi tehokkaimman sivutuulen, ei mene massi hukkaan.
Ulkona sataa lunta ja tuuli vinkuu tuuletusikkunan tiivisteissä. Onneksi voi aina soittaa poikaystävälle ja käskeä sitä tuomaan tullessaan perunoita. Ei tuonne enää voi mennä.
Eilen, tuhlattuani ruokakaupassa epäsovinnaisen määrän valuuttaa vaikka tarkoituksena oli kovasti ostaa vain suodatinpusseja, koetin kovasti lukea nationalismikirjan viimeisiä lukuja, ja vihalla vilkuilin loppuja tenttikirjoja, joita en ole edes ehtinyt avaamaan. Pään hakkaamisen seinään (sori naapurit, mut jollain mun pitää maksaa takaisin se, että mä tiedän enemmän teidän seksielämästä kuin te itse) keskeytti puhelimitse huudettu käsky saapua alakertaan kaljalle tai muuten. Miksipä ei? Mukavassa seurassa murheet kaikkoavat, eivätkä housutkaan tunnu kiristävän niin paljon. Pöytään nojaillessani päätin skipata koko tentin, välillä toki tarkistaen ettei vetskari ollut auki.
Eilisen ja huomisen välissä olen jo ehtinyt kiskaisemaan Töölönlahden lenkin auringon noustessa kirkkaalle pakkastaivaalle, siivoamaan ja toivomaan hävettävän montaa biisiä Paskalista-ohjelmassa soitettavaksi. Päätin myös investoida kestosuodatinpussiin - sen verkko on päällystetty 24 karaatin kullalla, päheetä! Pitää sitä tytöllä jotain kimalletta olla, mulle noita käätyjä ei ole montaa siunaantunut. Olen myös angstannut opiskelulaiskuuttani, mutta tajunnut myös, ettei väkisin kannata. Turhaan stressaaminen ja sen lieveilmiönä unettomuus, ärtyisyys ja yleinen toivottomuuden tunne eivät ole terveen sisukkuuden tuntomerkkejä. Kirjat voi tenttiä myöhemminkin, ja mieluiten vielä niin, että niistä kerkeää jotain oppimaankin.
Viikonloppuna on tiedossa kummalliset kemut Torkkelinmäellä - ystävän yhdistetyt synttärit ja läksiäiset. En ole vielä kunnolla tajunnut, että pian se lähtee ja on toisessa maassa puoli vuotta. Sick! Suruun juominen tuottaa onneksi tehokkaimman sivutuulen, ei mene massi hukkaan.
Ulkona sataa lunta ja tuuli vinkuu tuuletusikkunan tiivisteissä. Onneksi voi aina soittaa poikaystävälle ja käskeä sitä tuomaan tullessaan perunoita. Ei tuonne enää voi mennä.
18. tammikuuta 2008
Hoijaa
Voiko suupielet kääntyä muuhun suuntaan kuin ylöspäin hetkellä, jona huomaa aivan tavallisen näköisen, keski-ikäisen miehen aloittavan räyhäämisen (hyvästä syystä!) taksikuskille tihkusateisella pienkaupungin rautatieasemalla? Harmi, etten kuullut miten keskustelu päättyi.
-Jotain rajaa tohon tyhjäkäyntiin! Muistele mitä laki sanoo asiasta.
-Älä jätkä tuu mua neuvomaan.
-No siinä tapauksessa mä tulen pieremään sun taukokoppiin yli kahdeksi minuutiksi, katotaan sit miten suu pannaan - - -
Viime päivien saldona on ollut muun muassa Suomalaisen kirja-alessa tuhissut Andy McCoy, nelosen ratikassa isänsä sylistä kirkkaalla äänellä toimittanut Peppi Valpio ("Isi! Arvaa kuka tuolla asuu?" [osoittaa Eduskuntataloa] "No?" "Joulupukki!"), sikamageet nappikorvikset kirpputorilta, ihan liikaa Officea, liian vähän tentteihin lukemista, liialla kastelulla tapettu rahapuu, elämänlaatua kohottaneet mutta lompakkoa kovasti haavoittaneet levyostokset sekä kauan pantattu käynti läheisessä thai-ravintolassa, kaksi työhaastattelua ja yksi työpaikka. Satuin tiedustelemaan kesätyötä eräästä taidemuseosta täsmälleen oikeaan aikaan - sanoivat etteivät kesäksi kaipaile ketään, mutta itse asiassa kevääksi olisi tarvetta. Sain paikan suoraan tämänaamuisesta haastattelusta. Haeppy haeppy!
Terveisin, Onni Kantamoinen-Paskiainen
Niin, ostin vaa'an. Hyvästi, itsetunto. Kaipaamaan jää kissa.
Villi perjantai-ilta tulollaan. Kahvia, papusalaattia, kahvia, tenttikirja, kahvia ja tenttiin tällä hetkellä tunteja kahdeksantoista. Motivaatiota riittää juuri ja juuri kaukosäätimen suuntaan kurottamiseen. Se lienee oire liian kauan jatkuneesta elämän helppoudesta. Kaikki järjestyy, mään!
Näyttääpä sarjakuvien pino kutsuvalta - - -
-Jotain rajaa tohon tyhjäkäyntiin! Muistele mitä laki sanoo asiasta.
-Älä jätkä tuu mua neuvomaan.
-No siinä tapauksessa mä tulen pieremään sun taukokoppiin yli kahdeksi minuutiksi, katotaan sit miten suu pannaan - - -
Viime päivien saldona on ollut muun muassa Suomalaisen kirja-alessa tuhissut Andy McCoy, nelosen ratikassa isänsä sylistä kirkkaalla äänellä toimittanut Peppi Valpio ("Isi! Arvaa kuka tuolla asuu?" [osoittaa Eduskuntataloa] "No?" "Joulupukki!"), sikamageet nappikorvikset kirpputorilta, ihan liikaa Officea, liian vähän tentteihin lukemista, liialla kastelulla tapettu rahapuu, elämänlaatua kohottaneet mutta lompakkoa kovasti haavoittaneet levyostokset sekä kauan pantattu käynti läheisessä thai-ravintolassa, kaksi työhaastattelua ja yksi työpaikka. Satuin tiedustelemaan kesätyötä eräästä taidemuseosta täsmälleen oikeaan aikaan - sanoivat etteivät kesäksi kaipaile ketään, mutta itse asiassa kevääksi olisi tarvetta. Sain paikan suoraan tämänaamuisesta haastattelusta. Haeppy haeppy!
Terveisin, Onni Kantamoinen-Paskiainen
Niin, ostin vaa'an. Hyvästi, itsetunto. Kaipaamaan jää kissa.
Villi perjantai-ilta tulollaan. Kahvia, papusalaattia, kahvia, tenttikirja, kahvia ja tenttiin tällä hetkellä tunteja kahdeksantoista. Motivaatiota riittää juuri ja juuri kaukosäätimen suuntaan kurottamiseen. Se lienee oire liian kauan jatkuneesta elämän helppoudesta. Kaikki järjestyy, mään!
Näyttääpä sarjakuvien pino kutsuvalta - - -
16. tammikuuta 2008
Palkkapäivä
Herään kymmenen minuuttia ennen pyykkivuoroni alkua ja tajuan, etten taaskaan ole reagoinut kellon soittoon. Pyykkituvassa koetan tosissani tunkea kaikki omistamani vaatteet samaan koneelliseen.
Jaksan tuskin vilkaista tenttikirjojen pinoa. Uudenvuodenlupaukset eivät kestäneet, en jaksa edes ajatella lukemattomien sivujen lukematonta määrää.
Netti takkuaa, digiboksi jumittaa. Miksei mikään toimi? Miksi olen riippuvainen kaikesta tästä paskasta?
Hakaniemessä tuuli vie kaulaliinan kaulasta. Trumpettimies on poissa. On liian kylmä.
Vaatekaupan sovituskopissa isken nyrkkiä peiliin ja mietin, onko tuo kaikki todella minun, kävelen silti kassalle housujen kanssa ja visa vingahtaa. Tiedän, etten olisi yhtään onnellisempi, vaikka olisin kymmenen kiloa hoikempi. Silti antaisin mitä tahansa, että voisin liikkua ilman kipuja ja keventyä helpommin.
Sokoksen hyllyjen välissä koetan valita digitaalisen ja mekaanisen vaa'an väliltä. Ostan keittokauhan ja sähköhammasharjan vaihtopäät, alakerran S-Marketista on lempisalaattini loppu. Punnitusvaa'alla mies kääntyy kohti. "Otan aina kaksi lappua, ettei kauppa huijaa."
Lämmitän mikrossa perunoita ja kookos-sipuli-metsäsienikastiketta. Pitäisi olla kovis ja vain puhkaista uudet reiät, venyttää korvanlehteä ja painaa läpi.
Pub Porthanissa sivuraiteelle ajautunut mies kiertää pöytiä ja tarjoaa kaikille maitosuklaata. Keskustelemme Linda Lampeniuksen tisseistä sekä parhaillaan vellovasta väittelystä liittyen vankeusrangaistusten koventamisiin. Kysäisen kaverilta tuopin ylitse, auttoiko vankilatuomio hänen kohdallaan asennevammaan.
Telkkarissa mies naulaa seinälle polaroideja peniksistä, myöhemmin pikkupoika kuolee kuivausrumpuun. Miksen vain lue enemmän?
Jaksan tuskin vilkaista tenttikirjojen pinoa. Uudenvuodenlupaukset eivät kestäneet, en jaksa edes ajatella lukemattomien sivujen lukematonta määrää.
Netti takkuaa, digiboksi jumittaa. Miksei mikään toimi? Miksi olen riippuvainen kaikesta tästä paskasta?
Hakaniemessä tuuli vie kaulaliinan kaulasta. Trumpettimies on poissa. On liian kylmä.
Vaatekaupan sovituskopissa isken nyrkkiä peiliin ja mietin, onko tuo kaikki todella minun, kävelen silti kassalle housujen kanssa ja visa vingahtaa. Tiedän, etten olisi yhtään onnellisempi, vaikka olisin kymmenen kiloa hoikempi. Silti antaisin mitä tahansa, että voisin liikkua ilman kipuja ja keventyä helpommin.
Sokoksen hyllyjen välissä koetan valita digitaalisen ja mekaanisen vaa'an väliltä. Ostan keittokauhan ja sähköhammasharjan vaihtopäät, alakerran S-Marketista on lempisalaattini loppu. Punnitusvaa'alla mies kääntyy kohti. "Otan aina kaksi lappua, ettei kauppa huijaa."
Lämmitän mikrossa perunoita ja kookos-sipuli-metsäsienikastiketta. Pitäisi olla kovis ja vain puhkaista uudet reiät, venyttää korvanlehteä ja painaa läpi.
Pub Porthanissa sivuraiteelle ajautunut mies kiertää pöytiä ja tarjoaa kaikille maitosuklaata. Keskustelemme Linda Lampeniuksen tisseistä sekä parhaillaan vellovasta väittelystä liittyen vankeusrangaistusten koventamisiin. Kysäisen kaverilta tuopin ylitse, auttoiko vankilatuomio hänen kohdallaan asennevammaan.
Telkkarissa mies naulaa seinälle polaroideja peniksistä, myöhemmin pikkupoika kuolee kuivausrumpuun. Miksen vain lue enemmän?
12. tammikuuta 2008
Laukussa shampoo ja kirjoja
Mikä on tarpeeksi?
-sukat
-uudet talvikengät
-maton alta löydetty Eestin krooni
-toimiva digiboksi (JIMiltä suorastaan tulvii hyvää ohjelmaa)
-aikaa lukea esimerkiksi viimeinen Potter toiseen kertaan, tuntea surua tutuissa kohdissa
Olen virallisesti persaukinen nainen. Onneksi palkkapäivä on jo tiistaina, silloin loppuu tropitkin eikä apteekki kai hyväksy tietokonetta, kameraa tai käytettyjä alushousuja maksuvälineinä. Olen varaton huonoon aikaan - tekemistä ei juuri ole tenttiinluvun välttelyn lisäksi, eli voisin käyttää aikani vaikkapa kirpputorien koluamiseen, tuopilla istumiseen tai alennusmyyntien rippeiden katsasteluun. Sen sijaan istun hyvinkääläisen vanhainkodin yhteydessä sijaitsevan yksiön sohvalla vatsa täynnä kaapista kaivettuja linssejä ja kiinalaisia sieniä, ja kuuntelen tammikuun sadetta ikkunalautaa vasten. Nykyisessa yhden vuodenajan Suomessa tulee kai ilahtua, jos lumi pysyy maassa kahta päivää kauempaa. Tämän pidin kassalla mielessä pakatessani jokaikisen pienenkin ostoksen Sokoksen muovikassiin.
Tympii.
Olen jälleen löytänyt Officen. Juuri sopivasti, kun pitäisi kiinnostua muun muassa Suomalaisen kirjallisuuden seuran historiasta sekä uusmalthusilaisuudesta.
Kiitos Jaanalle soitosta! Nyt kaljalle.
-sukat
-uudet talvikengät
-maton alta löydetty Eestin krooni
-toimiva digiboksi (JIMiltä suorastaan tulvii hyvää ohjelmaa)
-aikaa lukea esimerkiksi viimeinen Potter toiseen kertaan, tuntea surua tutuissa kohdissa
Olen virallisesti persaukinen nainen. Onneksi palkkapäivä on jo tiistaina, silloin loppuu tropitkin eikä apteekki kai hyväksy tietokonetta, kameraa tai käytettyjä alushousuja maksuvälineinä. Olen varaton huonoon aikaan - tekemistä ei juuri ole tenttiinluvun välttelyn lisäksi, eli voisin käyttää aikani vaikkapa kirpputorien koluamiseen, tuopilla istumiseen tai alennusmyyntien rippeiden katsasteluun. Sen sijaan istun hyvinkääläisen vanhainkodin yhteydessä sijaitsevan yksiön sohvalla vatsa täynnä kaapista kaivettuja linssejä ja kiinalaisia sieniä, ja kuuntelen tammikuun sadetta ikkunalautaa vasten. Nykyisessa yhden vuodenajan Suomessa tulee kai ilahtua, jos lumi pysyy maassa kahta päivää kauempaa. Tämän pidin kassalla mielessä pakatessani jokaikisen pienenkin ostoksen Sokoksen muovikassiin.
Tympii.
Olen jälleen löytänyt Officen. Juuri sopivasti, kun pitäisi kiinnostua muun muassa Suomalaisen kirjallisuuden seuran historiasta sekä uusmalthusilaisuudesta.
Kiitos Jaanalle soitosta! Nyt kaljalle.
5. tammikuuta 2008
Valkosipulia niin että sattuu
Joe-niminen nuorimies Pittsburgista esitti minulle yhden ainoan pyynnön: "Kertokaa minulle, olkaa niin hyvä, että kaikki on vielä joskus okei."
"Tervetuloa Maahan, nuorimies", vastasin. "Täällä on kesällä kuuma ja talvella kylmä. Planeettamme on pyöreä ja kostea ja tungokseen asti täynnä. Ja Joe, elät täällä korkeintaan satavuotiaaksi. Minun tietääkseni täällä pätee vain yksi sääntö: Jumalauta, Joe, sinun täytyy kohdella kaikkia muita lempeästi!"
Kurt Vonnegut: Maaton mies
Huomenna haen kirjastosta kasan tenttikirjoja.
Huomenna aion selättää flunssan sisulla ja lorauksellisella Substralia.
Huomenna en tuhlaa muuhun kuin yhteen tenttikirjaan, toisin kuin tänään, jolloin viimeinkin löysin mukavat ja kohtuuhintaiset talvikengät.
Huomenna pyhitän iltani vaikka puolihömpän kirjan lukemiselle ja sohvalla makaamiselle, jos siltä tuntuu.
Huomenna väkihymyilen kassalla kaksi viimeistä kertaa, palautan avaimet, pyydän työtodistuksen ja siirryn laskemaan tunteja palkkapäivän aamuun.
Unirytmi lienee kunnolla sekaisin silloin, kun tajuaa radiosta kuuluneen Seuraava ohjelma on uusinta -mantran olleen jo ties kuinka mones peräkkäin. Silloin, kun sälekaihtimia voi huoletta pitää auki, koska kaikki vastapäisen talon kanssaihmiset jo nukkuvat jossain pimeiden ikkunalasiensa takana. Silloin, kun normaalitila on herätä puolenpäivän jälkeen ja nukahtaa viittätoista tuntia myöhemmin kirja naamalla ja valot päällä. Pitänee koettaa taas päästä elämään kiinni, jotenkin.
"Tervetuloa Maahan, nuorimies", vastasin. "Täällä on kesällä kuuma ja talvella kylmä. Planeettamme on pyöreä ja kostea ja tungokseen asti täynnä. Ja Joe, elät täällä korkeintaan satavuotiaaksi. Minun tietääkseni täällä pätee vain yksi sääntö: Jumalauta, Joe, sinun täytyy kohdella kaikkia muita lempeästi!"
Kurt Vonnegut: Maaton mies
Huomenna haen kirjastosta kasan tenttikirjoja.
Huomenna aion selättää flunssan sisulla ja lorauksellisella Substralia.
Huomenna en tuhlaa muuhun kuin yhteen tenttikirjaan, toisin kuin tänään, jolloin viimeinkin löysin mukavat ja kohtuuhintaiset talvikengät.
Huomenna pyhitän iltani vaikka puolihömpän kirjan lukemiselle ja sohvalla makaamiselle, jos siltä tuntuu.
Huomenna väkihymyilen kassalla kaksi viimeistä kertaa, palautan avaimet, pyydän työtodistuksen ja siirryn laskemaan tunteja palkkapäivän aamuun.
Unirytmi lienee kunnolla sekaisin silloin, kun tajuaa radiosta kuuluneen Seuraava ohjelma on uusinta -mantran olleen jo ties kuinka mones peräkkäin. Silloin, kun sälekaihtimia voi huoletta pitää auki, koska kaikki vastapäisen talon kanssaihmiset jo nukkuvat jossain pimeiden ikkunalasiensa takana. Silloin, kun normaalitila on herätä puolenpäivän jälkeen ja nukahtaa viittätoista tuntia myöhemmin kirja naamalla ja valot päällä. Pitänee koettaa taas päästä elämään kiinni, jotenkin.
2. tammikuuta 2008
Uudet paheet
Vuodenvaihde:
-työvuoro, hikisiä ihmisiä jotka eivät ymmärrä että tammikuun kuvasto tulee voimaan vasta tammikuussa, kaksi raskasta kassia pukuhuoneen kaappien päällä, lenkkikamat (tsiisus) ja Hakaniemen Alkon ruuhkasta kyynärpäätaktiikalla haettua viiniä, taajamajuna Hyvinkäälle
-"NYT!" "Sun kello edistää." "Nyt hei, tsing tsing!" eli snapsit Mustanmännistössä naapurien rakettien sähinässä ja suihkeessa, luminen mölkky ylioppilaslaulujen kera, kurkkukeittoa, sienipiirasta, skumppasihinää sekä paijaamisesta turta harmaa uroskissa
-teko, jonka olen vannonut jättäväni kokeilematta: levy päälle yksin umpitunnelissa ja nuudelit tulemaan. Hengissä ollaan vielä.
-isä on nyt 60-vuotias uuden korttipaikallisen digiboksin ja kanavapaketin omistaja, pöytäkahvitus sujui rauhallisesti krapulaa pidätellessä
-kesken pienkustannesarjisten tilaamisen tajusin unohtaneeni toisen tälle vuodelle suunnittelemani päivittäisprojektin. Ennen lenkille lähtöä matka käy siis marketin kautta.
-havahtuminen: kesätyön haku alkaa NYT
-en voittanut lotossa kolmea miljoonaa euroa, mutta joku viikko onnistaa
Luennot alkavat vasta 15. päivä, jäljellä on enää yksi työvuoro ja puhtaissa lakanoissa on ihana nukkua. Rahaa ei ole, muttei murhettakaan. Voisin käyttää tulevat päivät vaikkapa kaikkien Marxin veljesten elokuvien katseluun, ulkoiluun ja tenttikirjojen kevyeen selailuun. Oi kyllä.
-työvuoro, hikisiä ihmisiä jotka eivät ymmärrä että tammikuun kuvasto tulee voimaan vasta tammikuussa, kaksi raskasta kassia pukuhuoneen kaappien päällä, lenkkikamat (tsiisus) ja Hakaniemen Alkon ruuhkasta kyynärpäätaktiikalla haettua viiniä, taajamajuna Hyvinkäälle
-"NYT!" "Sun kello edistää." "Nyt hei, tsing tsing!" eli snapsit Mustanmännistössä naapurien rakettien sähinässä ja suihkeessa, luminen mölkky ylioppilaslaulujen kera, kurkkukeittoa, sienipiirasta, skumppasihinää sekä paijaamisesta turta harmaa uroskissa
-teko, jonka olen vannonut jättäväni kokeilematta: levy päälle yksin umpitunnelissa ja nuudelit tulemaan. Hengissä ollaan vielä.
-isä on nyt 60-vuotias uuden korttipaikallisen digiboksin ja kanavapaketin omistaja, pöytäkahvitus sujui rauhallisesti krapulaa pidätellessä
-kesken pienkustannesarjisten tilaamisen tajusin unohtaneeni toisen tälle vuodelle suunnittelemani päivittäisprojektin. Ennen lenkille lähtöä matka käy siis marketin kautta.
-havahtuminen: kesätyön haku alkaa NYT
-en voittanut lotossa kolmea miljoonaa euroa, mutta joku viikko onnistaa
Luennot alkavat vasta 15. päivä, jäljellä on enää yksi työvuoro ja puhtaissa lakanoissa on ihana nukkua. Rahaa ei ole, muttei murhettakaan. Voisin käyttää tulevat päivät vaikkapa kaikkien Marxin veljesten elokuvien katseluun, ulkoiluun ja tenttikirjojen kevyeen selailuun. Oi kyllä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)